Makkarina, keittiönä ja ruokasalina toiminut muodonmuutoshuoneemme on jälleen saanut uuden tehtävän, tällä kertaa olkkarina. Jotta tapettiprokkista on helpompi tehdä, tyhjensimme Hippi tyhjensi olkkarin huonekaluista ystäviemme avustuksella minun huudellessa vieressä istuen ohjeita. Ruokailuhuoneen väliaikaispöytä heivattiin remonttipöydäksi ja ruokasaliin tehtiin väliaikainen olohuone.
Venyneestä vessarempasta, myöhästyneestä piharemontista ja kesäpuuhista johtuen olkkarin tapettiprokkis aloitettiin suunniteltua myöhemmin ja koska kyseessä on _meidän remontti_, homma varmaan venyy suunnitellusta viikon puuhastelusta puolen vuoden säätämiseksi, joka alkaa synnytysreissulla tai muulla vastaavalla erikoistilanteella.
Edellä mainuttujen tietojen ja deadlinen ehdottomuuden valossa, järkkäsimme nöyrin mielin ruokasalista mukavan olohuoneen. Olkkari olkoon rempassa tilanteen vaatiman ajan, syntyköön vauvat, tulkoon talvi ja sillä aikaa lekottelemme kotoisasti väliaikaisolohuoneessa, joka jo nyt tuntuu niin kodikkaalta, että eilen illalla mietiskelimme, mihin alakerran isointa tyhjää huonetta oikeastaan edes tarvitaan. Hippi ehdotti studion rakentamista.
Aamu-unisesta Missä on meijän sohva? Missä on minun paikkani? -järkytyksestä toivuttuaan alakertaan tepastellut Poika riemastui huoneuudistuksesta ja kömpi tyytyväisenä uuteen huoneeseen sohvalle vakkaripaikalleen ja ihasteli Botticellin Venusta, josta kerran hämmästeli Äiti miten sää oot joutunu tuonne metsään noiden miesten kanssa. Otimme murokulhot ja katselimme sohvan käsinojalla istuskellen ikkunasta puistoon sekä kaksi jaksoa muumeja. Naapurin muija asensi lainaamansa vaaleanpunaiset ja valkoiset pellavaverhonsa huoneeseen, mutta stereot on vielä irti seinästä.
Puiston lisäksi väliaikaissohvalta on ihana näköala lempparihuoneeseemme. Ovilistat voisi viimeistellä näkymän, mutta liian monta muutosta saattaisi järkyttää raskaana olevaa mieltäni. Parempi antaa perinnelistojen makailla paketissa vielä toinen vuosi, eikä tehdä hätiköityjä ratkaisuja muutospuuskissa.
Pohjoissiivessämme sijaitsevan vihreän huoneen valo poikkeaa viileydellään keltaisen etelähuoneen aamuaurinkoisesta meiningistä, jota olen aina aamukahvillani fiilistellyt.
Iltaisin vihreässä huoneessa saa tosin nauttia laskevan auringon valosta. Tunnelmallisesta pohjoishuoneesta tulee joskus täydellinen ruokailuhuone, joka on ilta-auringossa parhaimmillaan. Mutta nyt nautimme väliaikaisen olkkarin meiningistä vinoine random-tauluineen. Juuri hyvä huone välillä hengähtää remontista sulkien pois viereisen huoneen liisteripönkät ja tapettirullat sekä ikkunamme alla mellastavan kaivinkoneen.
Rakastan tätä taloa.
Ennen-kuvia huoneesta täällä.
Ymmärrän rakkautesi :).
Kiva tuo iso kirjava räsymatto – muistatko mistä?
🙂 Se on muistaakseni Kodin Ykkösestä, ostin sen pari vuotta sitten..
Keittiön ihana kukkameri 🙂
Jaa ihana. Hmm. Jaa-a. Ihan hillitön kontrasti noihin lakonisiin kaappeihin kyllä juu.
On ihanaa kun voi sanoa että rakastaa sitä paikkaa missä asuu. Mulla sama juttu, vaikka välillä kyllä vähän vihaankin. Ainakin silloin, kun Brysselin talvi pukkaa sisään joka roast.
Nauroin poikanne Venus -kommentille. Hyvin nähty!
Ahh. Ihanaa lukea ja katsoa näitä juuri nyt. Kävin tällä viikolla epätoivon alhossa meidän systeemien levähdellessä täysin, mutta nyt mennään uutta nousua päin. Inspiroit mua jaksamaan 🙂
Ny mää en tiä, dissaatko meidän keittiön kaappeja vai tapetteja vai molempia!!!?
No niin on! 🙂 Ja joo, välillä vähän vihaa ja manaa, mutta yleensä oon löytäny enemmän plussia ku miinuksia 😀
Ihana meri tosiaan!
Hei, ihana kuulla…Ja näyttäähän teillä jo hyvältä siellä 🙂
En dissaa. Tapetti on hmm, kaapit on hienot, niiden muodostama raikkaan epäortodoksinen kokonaisuus on kerrassaan hämmentävä spektaakkeli.
Jos olisin dissannut, olisin kirjoittanut esim. että tapetti näyttää myrkynvihreältä numerolevy L.M.Ericssonilta, jonka päälle on oksennettu eilinen katkarapukasari.
ATK laittanu mun jutun tänne tuplana.
;D ;D ;D
ah hahah hahahahah! Hmm tapetti!