Hei töttöröö, aika rullata punaista mattoa ja Hipin mekkoa esiin! Meikä on ehdolla Vuoden tarinankertojaksi parin viikon päästä järjestettävässä Inspiration Blog Awardissa. Olen aika innoissani ehdokkuudestani ja erityisesti siitä, että blogini on valikoitunut ehdolle lukijoideni monien ehdotusten ansiosta. Jes!
K I I T O S kaikille!
Ja ne, jotka eivät vielä ole laittaneet tikkua ristiin menestykseni ja gloorisen blogifameni eteen, voivat vielä käydä äänestämässä meikäläistä voittajaksi täällä.
Rankkaa sivupolkujen kyntäjää lämmittää myös kategoria, johon olen valikoitunut. Tarinankertoja! Tälläiseen jakkararivistöön noustessani saan lisää luottoa mottooni, ettei se pointti vaan, miten sitä juttua lasettaa. Mieleeni muistui myös yläasteen historianopettajani, joka parin ekan kouluviikon jälkeen sanoi, etten valitettavasti ole tullut yhtään isoveljeeni (=lievästi sanottuna pakkomielteinen historiantietäjäneropatti) ja myöhemmin sanoi, ettei voi antaa pistettäkään koevastauksista, joissa tokassa lauseessa lähden aiheen viereen sivuraiteille kertomaan, mistä huvittaa (kikkani oli mennyt läpi aika monen muun aineen kokeissa ja olin tyrmistynyt jäädessäni kiinni Ei se Martti Luther vaan sen veli –taktiikastani. Tsiisus, miten monessa paikassa olen pärjännyt selittämällä!).
Äikän yo-kokeissakin haastavinta oli PYSYÄ VITTU SIINÄ AIHEESSA! Ja olla kiroilematta. Kuten on näköjään tässä postauksessakin. Mutta jos olette sitä mieltä, että olen vuoden tarinankertoja, käykää äänestämässä!
Meikä menee joka tapauksessa nyt Hipin kaapille tai Yesterdayhin sovittelemaan jotain sopivan fancya gaala-asua ja harjoittelemaan kiitospuhettani suoraan aiheen vierestä. Olen jälleen valikoitunut melkoisen kovaan seuraan ehdolle, joten ehkä myös syytä vähän reenata perinteistä eteenpäin menemistä ja ihan yleisen tuurini vuoksi ehkä kannattaa myös hakea ämpäri lastenhuoneeseen valmiiksi.
Iloista pääsiäistä kaikille!
Lue myös:
Asikaine menee 18 sekuntia eteenpäin
Ylin kuva: Eino Nurmisto
