Toisin kuin olemme kuvitelleet, blogini ei olekaan vuoden hauskin. Ilmeisesti sinisimpukat valkkarissa, peilin kautta otetut asukuvat tai imetyksen lopettaminen (useampaan otteeseen) eivät jostain syystä huvittaneet The Blog Awardsin tuomaristoa ja viime vuoden voittaja Kasper Strömman nappasi parhaan naurattajan pystin naamani edestä. Merkillistä. (Saatana!)
Moni on varmasti ollut jo huolissaan, miten ”hieman” pakkomielteisyyteen taipuvaisena ja hauraana taiteilijasieluna olen päässyt yli kokemastani tappiosta.
Ihan hyvin.
Paljasjalkaisena tamperelaisena häviöiden yli ei nimittäin oikeastaan tarvitse koskaan päästä, vaan niiden jälkeen mennään vaan eteenpäin!
Olen mennyt jo ainakin 18 sekuntia häviötilasta eteenpäin.
5 asiaa, joiden avulla menin kahdeksantoista sekuntia eteenpäin:
1. Kotiväen ylitsevuotava tuki välittömästi häviön hetkellä.
2. Ilmainen viina, sitä aika paljon.
3. Lauran voitto! Pari sekuntia etenin myös iloitsemalla ystäväni Lauran voitettua perheblogikategorian. (Kuvassa näette, kuinka olen täysin kykeneväinen iloitsemaan kollegani menestyksestä.) Onnea Laura!
4. Uudet vintage-kenkäni, joilla etenin jopa sadasosasekunneissa baariin loskasta huolimatta. (NIIN IHANAT, myös kultaisten sukkien kanssa!)
5. Riikan auto. Uusi tuttavuuteni Riikka (kuvassa vasemmalla) kuskasi hotellini ovelle, kun en enää kahdeksantoista sekunnin spurtin jälkeen jaksanut tai halunnut edetä enää sekuntiakaan. Kuvassa oikealla näkyvä Tiina ei ollut ajokunnossa, sillä hänkin jäi vaille pystiä omassa kategoriassaan (katso kohta 2! )
Ja hups! Näin menin 18 sekuntia eteenpäin häviöstäni. Ehkä muutamat sekunttispurtit otin myös ihan vaan fiilistelemällä pääsyäni kolmen kovan joukkoon, pitämällä hauskaa sekä parhaista parhaan lukijakuntani kannustuksen siivittämänä. KIITOS KAIKILLE KANNUSTUKSESTA!
Nymmennään eteenpäin!
PS. Freskan arvonnan voittajat julkaistaan huomenna aamulla. Pahoittelut viiveestä, kaikki ei voi tapahtua kahdeksassatoista sekunnissa. En minäkään mikään Jutila ole.
PPS. Gaalamekko-casea tuumanneille tiedoksi: Hipin mekkoa ei ole keikan jälkeen näkynyt, mutta sen sijaan lainasin rakkaan muusani 70-luvun juhlapuvun villakankaiset trumpettilahkeiset puvunhousut gaala-asukseni. (Katso kohta 3, ehkä niistä näkyy vilaus.)
PPSS. Blogia ei lopeteta.
PPPSS. Mekko on kuulemma tallesa (=reeniksellä).
Ai että!! Hauskin oot. ?
Haha! <3
Hyvä et oli reeniksellä. Sulla oli paljon loistokkaampi asu nyt! (No hieno sekin olis toki ollu…)
Ja hyvä sä 18 sekunttia eteenpäin ilmisesta viinasta huolimatta!
Eiku kohti uusia pettymyksiä. Voitto olis voinu viedä parhaan terän. Oot just paras näin. Ja hauskin.
Ps. Ostin omalle puolisolleni just oman fillarin, vaikka oonkin saanu täältä hyvää vertaistukea. Meni 1kk ja joku pölli sen. Ei kyllä ollu laittanu lukkoonkaan. Että en suosittele moisia. Yhteiset kamat parempia.
Joo, asu ja pystihomma meni ihan hyvin näin, vaikka toki olisin kovasti halunnut olla hauskin. Ei aina voi 😀
PS: Ei saakelin pyörähomma! Onneksi meidän ANTEEKSI MUN pyörää ei ole vielä viety, vaikka harvemmin laitan lukkoon…. apua!