Lauantaina rauhaisa aamukahvini keskeytyi Pojan rynnätessä keittiöön täysissä jalkapallovarusteissa toiveikkaana kysyen Äiti eikö meillä ookkii tänään se turnaus..
– Ööh ei oo, tai ei kai. Sulla on kyllä joku turnaus joskus tulossa, mutta onkohan se vielä tänä viikonloppuna, mää tarkistan nyt tosta kalenterista vielä…ootas… ööh se on TÄNÄÄN!!! MISSÄ SE ON?? MONELTA SE ON…PALJONKO KELLO ON!?!?? AAARGHHH!
– Äiti keretäänkö me…?
KYLLÄ ME KERETÄÄN, ÄITI ALKAA NYT HETI SELVITTÄMÄÄN TÄTÄ ASIAA!!! Aamukahvit jäävät kuppiin siirtyessäni salamana penkomaan sähköpostejani, joista ei löydy mitään aikatauluja tai viestiä valmentajalta. Hädissäni soitan pelikaverin äidille, joka vahvistaa turnauksen tosiaan alkavan parin tunnin kuluttua (HUH! vielä ehdimme!) ja muistuttaa pelaamaan pääsemisen ehtona olevan maksettu lisenssi, niin siis oottehan te jo se lisenssin maksaneet..? NO EMME VITUSSA OLE!.– Aivan, pitääkin tarkistaa.
– Äiti, saanko mää pelata siellä..?
KYLLÄ SÄÄ SAAT PELATA SIELLÄ! ÄITI ALKAA NYT HETI SELVITTÄMÄÄN TÄTÄ ASIAA!!! Kaivan meililaatikkoani, josta ei löydy lisenssilaskua tai mitään muutakaan järkevää ja lopulta soitan valmentajalle semihysteerisen puhelun, jossa käymme läpi mm. seuraavia asioita:
– Mikä lisenssi?
– Mikä internetti?
– Mikä joukkue?
– Mikä joukkueeseen ilmoittautuminen?
– Miten ilmoittaudutaan joukkueeseen? (Klikkaa ATK:ssa kohtaa, jossa lukee joukkueeseen ilmoittautuminen)
– Mikä lasku?
– Olen vähän vitun tyhmä
– Nähdään kentällä!
– Mikä kenttä?
Valmentajalle pitäisi antaa joku uskomaton fairplay-palkinto ystävällisestä keskustelustaan puolihullun kivireen kanssa, joka tuuttailee jatkuvia neronleimauksia, kuten Emmää oo tiänny, että pitää erikseen ilmoittautua joukkueeseen! Sitäkö tässä ny haetaan, että pitää itte tehdä jotain.. ja muita junnuvalkkujen painajaismottoja lauantaiaamuna kello kymmenen aikaan.
Hetken päästä meiliini kolahtaa vahvistus joukkueeseen ilmoittautumisesta, jossa luvataan hetken päästä sähköpostiin saapuvan myös laskun, joka pitää ennen turnauksia olla maksettuna. No niin hyvä.
Paitsi että laskua ei vaan kuulu. TUNTIIN. Pian alan olla varma, ettei automaattisesti saapuva lasku ole nyt tulossa. Kaivan hädissäni roskapostilaatikon – tuloksetta. Räpistellen kokeilen ilmoittaa Poikaa uudestaan joukkueeseen, mutta laskua ei vaan kuulu. Ilman maksua ei saisi osallistua peliin, jonka alkamiseen alkaa olla alle tunti.
– Äitii, onko mulla nyt se lisenssi..
KYLLÄ SÄÄ SAAT SEN LISENSSIN! ÄITI ALKAA NYT HETI SELVITTÄMÄÄN TÄTÄ ASIAA!!! Päätin, etten ainakaan soittaisi enää valmentajalle. Ehkä koskaan. Reeneissä kävisin naamioituneena toiseksi ihmiseksi. Lähinnä äidiksi, joka osaa netissä ilmoittaa lapsensa joukkueeseen Ilmoittauminen joukkueeseen -napista klikkaamalla, maksaa lisenssin ajoissa ja kyselemättä tietää, koska ja missä turnaukset ja pelit järjestetään. Muistaa tuoda kentän laidalle vesipullon, eikä ollenkaan soittele kivirekisiä missä-mun-pitää-olla-en-selviä-puheluita viikonloppuaamuisin.
Suuri pyrkimykseni on ei-tehrä-tästä-numeroo-tyyppisesti hoitaa asioita. Tuoda kyselemättä pyydetyt eväät reppuun, leivät myyjäisiin ja tottelevaisesti saapua polttareihin ilmoitetun teeman mukaisessa asussa, sovitut kahdeksankymppiä lompakossa. (No aina ei ihan mene niin ja onkin ihan vahingossa vähän kaason painajainen, mutta puhunkin VAKAASTA PYRKIMYKSESTÄ!)
Lopulta soitan uudestaan joukkuekaverin äidille, jolta pyydän kopion heidän saamastaan lisenssilaskusta. Siirrän väkisin ilman viitteitä futisjoukkueen tilille vuosimaksun verran rahaa ja sönkötän viestikenttään jotain ongelmistani ja lapseni lisenssistä. Otan siirron kuitista kopion, jonka lähetän Hipin puhelimeen ja ilmoitan alakerran mekkalaa ihmettelemään saapuneelle pitkätukalle hänen olevan lähdössä poikien kanssa futisturnaukseen, joka alkaa parinkymmenen minuutin kuluttua.
Manatessani omaa paskafutismutsi -törttöilyäni ja odottaessani asian tehokkaasta ratkomisesta jonkinlaista sankarin manttelia harteilleni, futiskamoja kassiin pakkaava Hippi pyörittelee päätänsä Eihän tuossa ollu mikkää kiire sen lisenssin kanssa. Oishan sen joutanu, kun eihä se turnaus oo vielä ees alkanu..
– !???!?
– Mie oon aina maksellu niitä miun omia lisenssejä nappikset jalassa kentän laijalla jollain maksuautomaatilla tai vieny sinne pelliin kätteisenä sen summan tai jottai kuitteja…
Jep. FUTISVANHEMMAT FROM HELL. Nevöhöörd mistään internetistä.
Jatkotaistelut koettiinkin sitten muutaman päivän päästä haasteissa Eskariin tutustuminen (ei auta vaikka on puoli tuntia etuajassa, jos on väärässä paikassa) ja Päikyn kevätretki (kyllä on ihan helvetin vaikeaa lukea sataan kertaan annettuja ohjeita ennen retkipäivän aamua, jolloin huomaa, että päikyn pihassa pitäisi olla eväät repussa NYT. Ei hätää, KYLLÄ ME KERETÄÄN, ÄITI ALKAA NYT HETI SELVITTÄMÄÄN TÄTÄ ASIAA!)
Vähänkö jo valmiiksi ressaa kesäkuussa (…?) alkavat pelit.
Että mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Lue myös:
Taisteluni II
Ääääh. Kiitos tästä.
Mäkin aina mietin, että kyllähän näistä nyt PITÄISI selvitä kun lapsiakin on vain kaksi jne jne, mutta kun EI VAAN SELVIÄ. Tai siis kyllä lopulta aina selviää, mutta jotenkin sitä ajattelee, että menisi tää homma varmaan helpomminkin… 😀
PITÄISI kyllä, ei tämänkään nyt luulisi olleen näin paha rasti, reeneissä ollaan käyty ja tavallaan tiedetty, että joku info ehkä pitäisi johonkin joskus täyttää..mutta kun ei vaan soi mikään kello, ennen kuin on hälytystila päällä. saa nähdä, miten käy, jos toinen lapsikin haluaa harrastuksen : /
Tsemppiä!
Kiitos tästä tekstistä. Itse oon tosissani miettinyt, että olenko ainut, joka ei ole lukenut päiväkodin kuukausikirjeestä kirjapäivästä, äitienpäivän kahvituksesta (huomasin tilanteen salamannopeasti paikalle tullessani ”ei vittu oliksnää kevätjuhlat eiku äitienpäivä” ja esitin, että todellakin tiesin mistä kyse, näpytellen paniikissa työkaverille, että tuun myöhässä… ) Yhdet kevätjuhlat muistui jälkikäteen mieleen jne. Tarvitsen äidin.
EI SAAKELI mikä tilanne, mutta hei, ongelman ratkaisutaito toimi teikällä ja hienosti hoidit (vahingossa)! Ja niin tunnistan tuon Vittu onks täällä jotkut juhlat -tilanteen 😀
Ahahahahhahahhhaaa!
Voi hääregyyd jumalauta ja vaarin pöksyt! :—–D
Mie sain taasen huutonauraa ja kyllä muuten naurattiki! Heti lähti päivä paremmin liikkeele ko samala söin aamupallaa ja sai sulle nauraa. Muttemmie pahala tietenkhän. Voi jeesus tuota miestästikki, kentän laiala! Kläppinä oli niin fiksu, kenhenkhän son tullu, muisti jonku asian ajoissa!
No sepä se tässä ahistaakin, kun 5-vuotias tietää parhaiten :´( Onneksi sentään saatiin asia hoidettua ja kaveri peliin ajoissa.
Kläppinä! -mikä sana, ihan paras 😀 😀
Samaistun.
<3
Ihanat ? Kiitos mahtavasta tekstistä ja tsemppiä!
<3
Hahaaaa en pysty lopettaan nauramista (sorry) I feel you. Kiitos pelastit taas mun päivän ? Terkuin, futismutsi
<3 <3 Ole hyvä!
Täytyy nyt tulla ihan antamaam palautetta sulle, että sun ansiosta mä aloin jossain kohtaa ajattelemaan, että ehkä mä voisin halutakkin lapsia ja kykeneväni lapsiperhearkeen! Että ei kaiken tarvii olla aina niin justiinsa ja ei se elämä lopu vaikka lapsia onkin ja välillä saa vähän hermot mennäkin ja kaikesta selviää vähintään jotenkuten 😀 Nyt tässä työnnellään sit lastenvaunuja! Suomen valtion kannattas palkata sut markkinoimaan perhe-elämää, niin nousis syntyvyys toivotulla tavalla!
Oih ja voih tämä on ehkä paras koskaan saamani palaute, tuli niin hyvä mieli tästä ja onnea paljon vauvasta!! ONNEA!
JEE! JEE!
Aamen. Pohdintoihin että yritetäänkö toista näillä tarinoilla oli kyllä vaikutuksensa 🙂 Ja tuolla tuo vauva nyt yrittää päästä isompansa perään kaikella nelikuisen tarmollaan 🙂 Kiitos inspiroivasta blogista! 😀
IHan mahtava kuulla! 😀 Voihan vauvelit, ne on parhaita!
Ehkä voisin itse nyt lukea tätä blogiani läpi, kun jotenkin jännästi meinaan vähän haaveilla kolmannesta… 😀
Sitäkö tässä nyt haetaan, että pitä itte tehdä jotain – niinpä! Meihin otti esikoisen eskariope yhteyttä ja kertoi, ettei olla ilmoitettu lasta kouluun. No, molemmat siitä kovasti tuohduimme (emme tietenkään opelle, vaan kotona kattilallinen herneitä ylähengitysteissä ja käsiämme italialaistyyppisesti heilutellen), että mistä tämä nyt olisi sitten pitänyt tietää ja että helvetti kun täällä maalla nämä asiat ovat tällaisen perimätiedon varassa ja missähän tämä sou-koold ilmoittautuminen nyt sitten mahtaa tapahtua. Sitten kuin jonkin taivaallisen voiman saattelemana päätimme kurkata, olisiko Wilmassa jonkinlaista asiaan liittyvää tietoa, ja olihan siellä: jokusen viikon takainen viesti siitä, että kouluun ilmoittautuminen alkaa ja se onnistuu tästä linkistä, olkaa niin hyvä!
Loppui se elämöinti aika äkkiä ja häpeissämme ilmoitimme lapsen kouluun. Tapauksesta ei enää keskusteltu.
AHAHHAHHAHHAhhaaa ja aaargh! Mää niin tunnistan tuon MEILLE EI OLE KERROTTU. Ja aina on kerrottu, Tenavanetissä, ilmoitustaululla, paperilla, jopa ihan päin naamaa on informoitu ja silti kaikki tulee yllätyksenä ja on ihan mahdottoman vaikeeta.
Mutta hyvä, että saitte homman häpeissänne hoidettua 😀
Mulla on neljä lasta ja missattuja juttuja miljoona! Miten niin lukiolaisen vanhempainilta olisi tärkeä tai ala-asteelaisen kuoron konsertti (missä juhlavaatteet, silitysrauta/-lauta), päiväkerholaisen retki (piti olla päikyn pihalla eväät repussa, meillä syötiin aamupalaa kotona) jne. jne. Tiedot on saatu varmasti, mutta me ollaankin paskoja vanhempia!
Aaargh! FEEL YOU! Tsemppiä!
Mutta hei: Neljä lasta! Meillä vasta kaksi ja homma jätättää jo nyt aikalailla..
Tuo futis on vielä suht helppo harrastus, lottovoitto, että se poikaa kiinnostaa, eikä vaikka joku partio, jossa jonnekin huitsinkuusen partiokisoihin lähdetään reippaasti ennen kukonlaulua ja mukaan tarvitaan kaikki vispilästä kulmahiomakoneeseen ja hakaneulaan… Tästäkin teille on viestiä laitettu ennen sitä lauantaiaamua klo 4:30, mutta onko mennyt jakeluun, ei ole, ja oletteko nimikoineet kaikki tavarat oikeaoppisesti – ette ole.
Ahahhhahahahhahhahaaa! APUA APUA! OIKEAOPPINEN NIMIKOINTI AAAAAAARGH!!
Voimia <3 <3
Mä ja naapurin muut äidit varmistetaan aina kaikki kouluasiat meidän 8-vuotiaalta tytöltä. Se tietää parhaiten ja suodattaa turhat löpinät, mitä Helmiviesteissä olisi. Mä oon ominu mun ohjenuoraks arkeen työkaverin sloganin ”laiska äiti kasvattaa osaavia lapsia”. Toimii!
Hahahah! Joo, kyllä määkin aika usein oon kysyny naapurin tytöltä, monelta ne kevätjuhlat ny on ja olikos siellä makkaranpaistoa, koska hän usein on enemmän kartalla kuin me <3
Mutta hei, kiitos tuosta ohjenuorasta, saatan lohduttautua sillä!
Aktiiviäiti tässä hei.
Vähän kuin treenaatte, niin sujuu kyllä. Välillä paremmin, välillä vähän sinne päin. Minä olen vanhempana missannut
-vanhempainiltoja (myös sen luokan, jonka raha-asioita olen hoitanut).
-Vetämäni kokouksen, jossa olin pj. Onneksi sihteeri soitti ja kyseli perään ym.
Ja silti olen ollut (onneksi, vain) vuoden yhden futisjoukkueen joukkueenjohtajana. Ja yrittänyt vastata monenlaisiin kysymyksiin. Ja huom. en vieläkään tajua paitsiota.
P.S. Onneksi lapsi kertoi, että kevätjuhlanäytelmään pakollinen länkkärihuivi löytyykin koulusta. Voin siis jatkaa makoilua aurinkotuolissa treenien verran.
Hahaah! Tuo on paras, että on missannut VETÄMÄNSÄ kokouksen! 😀 😀
Hienoa, että olet joukkueenjohtaja, sain tuosta nyt inspistä soittaa sille valmentajalle kysyäkseni, mikä on paitsio!!
Mää oon vaan niin ilonen, että muillakaan ei mee ihan putkeen!
SAMA!! <3
Eh, mä oon viime viikolla mokaillut esim..pysäyttämällä kadulla koko revohkan liivijengiläisiä aka päiväkotilaisia (vietyäni omani puolityhjään päiväkotiin) ja kiukuissani kysellyt hoitajilta että mistäs retkeltä sitä nyt tullaan ja MISTÄHÄN MUN olis tää pitänyt taas tietää?!? (”Sieltä ilmoitustaululta, kuten ennenkin.”)
Samoin missasin kuopukseni kevätjuhlan, koska kukaan ei taaskaan mitään ollut kertonut, siellä se oli laulanut muille vanhemmille jotakin kettulaulua lainakamppeissa, kun en ollut muistanut toimittaa sinne myöskään hiuspantaa, joka asuun olisi kuulunut. Siellä sitten nieleskelin kyyneleitä, kun toinen iloisesti kertoi saaneensa jäätelöä. Taisin höyrytä myös muille vanhemmille, että koska tästä on kerrottu…(Juhlakutsu pk:n ovessa.) Välillä tuntuu, että ne pirulaiset pk:ssa haluaa vaan sotkea meitin pään, milloin on keltaisen värin päivä, jolloin ”pukeudumme keltaiseen”, milloin retki eväillä, lähtö klo: 08.00, milloin ilman eväitä , lähtö 8.45. , isovanhempien ja lasten pelipäivä, asiakaspalautekahvit, vanhempainillat, vanhemmat vs lapset sählymatsi…Mistä minä voin kaiken tietää ja muistaa?!?!
P.s Kiitos sille äidille, joka laittoi mulle missatun kevätjuhlan jälkeen henk. Koht.viestiä, että muista ottaa lapsille huomiseksi vesipyssyt ja vaihtovaatteet, pk:ssa on vesisotapäivä.
P.p.s Kompensoin kaikkea missattua tuomalla keskimmäisen eskarin kevätjuhlaan itseni lisäksi puoli sukua. ”Näittekös kyllä sitä täälläkin osataan”.
P.p.p.s Olen se mutsi jonka voikkarit katoaa hattulaatikkoon.
Voi hattulaatikkovoikkarimutsi!!! Kiitos tästä ja ymmärrän sua täysin! Mulla aina sama MISTÄ TÄSTÄ OIS PITÄNY TIETÄÄ -ongelma!! ja vaikka yrittääkin tietää, niin silti yleensä edellisenä iltana vaan unohtuu 🙁 Argh! Ja kun lapset on vielä eri päikkyryhmissä, niin lelupäivät, vanhempainillat, info-tilaisuudet, retket kertaantuu kahdella (joillain ehkä jopa kolmella) yms yms, voi PUUH!
Mutta hyvä, että suku paikkasi määrällä unohtuneet käynnit! Ihanaa kesää, toivottavasti teillä on lomaakin! <3
Hahah, mä just tänään muistuttelin siskoani, että lasten koulu alkaa aikaisemmin kuin normiviikolla (meidän lapset samassa koulussa). Viimeksi kun muistuttelin siskoa osallistumisesta koulun tapahtumaan kuskin roolissa oli myös opettaja antanut oppilaalleen tehtäväksi muistuttaa äitiään ?. Eli haalit ympärillesi pari muistuttajaa niin kyllä se siitä!!
Tätä taakkaa en soisi kenellekään… aaargh!
Mutta kuulostaa teillä kyllä hyvältä systeemiltä!!
Juuh, kiitos. Lomaa on tulossa. Samoin sinne ihanaista kesää, letkeitä päiviä ja yöttömiä öitä. Lasten naurua ja viinin viettelystä. 🙂
Ja kyllä, meilläkin tahvot eri ryhmissä omilla sisäänkäynneillä ja ilmoitustauluilla toki. Bonarina vielä koululainen harrastuksineen ja wilmaviesteineen. Mut kyl se tästä, kohta mä vaan pyllistelen kouluja ja päiväkoteja ja työpaikkaa kohden. Lomalla koko kesän! Wuhuu!
Juurikin näin. LOMAA ODOTELLESSA!!!!
Ihanaa lomaa myös sinne!
Tästä jalkapalloaiheesta tuli mieleen kun tuttava kertoi, että lastensa alkaessa pelata jalkapalloa, vanhemmille oli pakollinen koulutus. Koulutuksen pääaiheena oli ollut se kuinka kentän laidalla käyttäydytään asiallisesti. Ei riehuta, ei sekaannuta peliin, ei huudeta ohjeita lapsille, ei huudella ja kiroilla tuomarille, ei analysoida peliä ja sitä kuka teki mitäkin, muistetaan että lapset siellä pelaa eikä vanhemmat jne. Siellä sitten tämä hyvin asiallinen ja rauhallinen psykologi kuunteli miehensä kanssa yhden illan verran kuinka käyttäytyä asiallisesti, hehe. (Tämä siis Tukholmassa, en tiedä onko Suomessa vastaavaa ja olisiko tällaiselle siellä tilausta).
Hei, kuulostaa ihan hyvältä systeemiltä 😀
Meillä on kyllä oikein kivaa sakkia niin kentällä kuin myös kentän laidalla, mutta kyllä taas juuri viikonlopun turnauksessa, jossa oli enemmänkin sakkia, kuuntelin niitä laidalla huutavia vanhempia, ETTÄ MITÄ HELVETTIÄ!
Apua! Toi koulutus kuullostaa just siltä, että mä itse olisin joutunut pelin jälkeen ainoana vanhempana kertaamaan pelisääntöjä (=jälki-istuntoon). Luojan kiitos lapset ei harrastaneet kun olivat nuorempia, olisivat saattaneet hävetä äitiään…
Nim. ehkä hintsusti intohimoisesti jalkapalloa seuraava mutsi
Tsih hih hih hihihiiiii! Possu jäähylle 😀
Ai hitto. Kiitos. Iso kiitos. Lasten harrastaminen on syvältä. Siis todella tärkeä ja hieno asia. Paitsi että minä en halua harrastaa lapseni harrastusta, miltä se välillä tuntuu.
Jep. Ja nyt vasta yksi on keksinyt harrastaa. Mitä, jos toinenkin aloittaa jonkun lajin?
En uskalla ees miettiä…