Kotiäitiyden ja töiden yhdistäminen

Onneksi olen sujuvasti pystynyt yhdistämään kotiäitiyden, työni ja jopa opinnot.

PB120350.JPG

Olin aikatauluttanut viikonlopulle deadlinea riipivät duunihommat anopin ollessa hoitamassa poikia. Huonon yön jälkeen heräsin yhdeltätoista aamulla  kiireellä tarkistamaan jo odottamiani työmateriaaleja meililaatikostani, josta yllättäen selvisikin asiakkaan hylänneen tarjoukseni. Jes! Jes! Jeeees! Uskomattomien Olen tuulimylly! Olen tuulimylly –tuuletusten saattelemana ilmoitin anopille meneväni takaisin nukkumaan. Joo ei mulla ookkaa tänää töitä! Ne hylkäs mun tarjoukse! Joo, nii..nii harmi. Emmää juokkaa tätä kahvia, mää meen nukkuu. Ku mulla ei ookkaa ny töitä, kunne hylkäs sen tarjouksen! TOOOSI HARMI! 

Eilen vanha asiakas soitteli. Joo ei oo paha paikka, tässä teen ruokaa. Niiii mitäs sitä kotiäiti muuta heh heh hee.. Paistinpannun taustalla soi Muumitaikapilvikarkelo sekä huuto äitii-onko-se-ruoka-jo-valmista. Lähestyvälle Hipille viitoin kansainvälisen Mee-ny-helvettiin-sen-itkevän-vauvan-kanssa-ihan-hirveen-tärkee-puhelu -viittoman.

Joo,hei jee! Tottakai oon kiinnostunu ja hyvin mää ehin. Sehä ois kiva projekti. Selvitä se, nii palataa iha kohta ja tsekataa. Kolmen tunnin päästä asia palaa mieleeni täysin uppeluksista neverhöörd-näistä-asioista –korista. Puhelimenikin on näköjään soinut keittiön pöydällä apteekin muovikassin ja sipulinkuorien alla -kolme tuntia sitten.

Soitan asiakkaalle ja sanon laittavani yhteistyötaholle meiliä, jonka lähettäminen (seuraavana päivänä) onkin hankalaa, koska muistan henkilön nimen väärin. Häh, siis miten en löydä mun meileistä sen nimee? Eiku eii v**** Teemu Bergmanihan on sen yhen bändin laulaja! Voi v****! Miten mää oon näin pihalla. Ai niin SE on se, iha eri tyyppi..Mitä mun pitikään lähettää!?

En muista, mutta lähetän lempiklubilleni viestin, jossa ruinaan VIP-korttia ensi vuodelle.

Marraskuussa lupauduttuani isompaan projektiin olin luottavaisen varma kaikkien asioiden ja kontaktien palautumisesta mieleeni sitten ku vaan alan tekeen ja muutenki. Niin kuin eräänä yönä heräsin hätkähtäen mieleeni palauduttua Ai-niin-mullahan-on-opinnot-kesken!! AAAAArgh! -faktan- Kyllä voi sellaisenkin unohtaa kymmeneksi kuukaudeksi.

Viikko aamuöisen heräämisen jälkeen keskeneräinen Yamk-tutkinto palautuu mieleeni päivällä kärrätessäni vauvaa taloamme ympäri samalla, kun kurkistelen ikkunoista sisälle Pojan istuessa Oktonauttien ääressä banaani kädessä. Soitan ryhmäni opettajalle, joka sekin on vaihtunut jo aikoja sitten. Kuunnellessaan selitystäni opettaja luultavasti luulee saavansa vahvan dejavun selittäessani (samalla, kun työnnän vaunuja, joista kuuluu etäinen vauvan univaikerointi) Niiin no sittenhä mää olin raskaana ja sitten oli niitä töitä ja sittenhän mää taas sain lapsen, MUTTA ny mulla ois ihan erilailla aikaa ja innostusta. Joo oon tosi innoissani!

Dejavu-puhelussa opettaja kehoittaa hakemaan (jo toisen kerran menettämäni) opinto-oikeuteni takaisin. Joo, mää soitan sinne opintotoimistoon heti tänään! Hoituu! Mutta vauva ei enää nukahda, eikä ikkunasta tekemistäni havainnoista päätellen Poika enää banaanin jälkeen halua katsoa Oktonautteja, vaan ’puhuu’ ikkunassa ’puhelua’ upouuteen itkuhälyttimeen nojaten banaanikädellään ikkunalasiin.

Opintopuhelu siirtyy jääden kärähtäneen makaroonilaatikon, iltaisen apteekkireissun, pyykkivuoren, silmätippojen, jouluostosten, vaihtohanskojen, yöheräämisen, kiireisempien työasioiden ja vaunujen sadesuojan alle. En ole vieläkään soittanut opintotoimistoon ja ajatus pakollisesta esseestä saa hakkaamaan itseäni käsillä naamaani huutaen Älä lyö ittees älä lyö ittees älä lyö ittees.

Neuvolan unohdan joka kerta. Toimistoporukan pikkujouluihin olin menossa vääränä päivänä. Hyllyllä pölyyntyy jo toista kuukautta kirjekuori, josta kirjanpitäjäni ei enää jaksa laittaa meiliä. Blogikin unohtuu helposti, kunnes joku kysyy asiasta. –Ai! Niin! Kauhee! Joo! On mulla seki! Onkse yhtää hyvä se mun blogi hei vai tuleeko aina sellane myötähäpee?

Töröttäessäni sateessa hiljaa keinutolpan vieressä mielessäni käy ajatus, miten ihmeessä ajattelin opiskelun hoitaa, jos aikaa tai muistia ei jää yhteen puheluun. Jota seuraa toinen ajatus: Miten ihmeessä kukaan voi tehdä kultakalan lähimuistilla töitä? Jota seuraa perus sekoasikaishöttöä: Pitäisköhä mun vaihtaa vaa alaa, mennä vaikka johki akvaariokauppaan töihi. Vaikka emmää kyllä haluu putsata niitä akvaarioita ja pelkäsinkös mää kaloja. Totta! Mää pelkään kaloja. Oho, nyttoi nukahti toho keinuun! Miten voi tollai nukahtaa…Vähänkö siistiä! Mikä mulla olikaan just mielessä? Emmää muista. Joku tärkee ajatus..liitty kaloihin.

Onneksi pollani on niin sekainen, että jopa hetkellinen realistinen ajatus satunnainen epäröinti jää nopeasti mylläkässä keinun alle ja seuraavassa maanisuuden puuskassa, lähettelen kaikkivoipaisena Cheekkinä tulessa taas vanhoille asiakkaille meiliä joo mää hoidan nää! Soittelen mm. Ylelle hakeakseni työpaikkaa (jonka hakemiseen en täytä vaatimuksista puoliakaan, joka hukkuu neverhöörd-koriin ennen kuin löydän jumittuneelta epätietokoneeltani CV:ni, jonka kuvassa päässäni on aurinkolasit). Selitän Hipille osaavani kirjoittaa helposti ihan vastaavan kirjan, kuin juuri lukemani hittiteos -ehkä kirjoitan jopa vähän paremman, juoni vähän ontui – Ai niin, että sie ossaat kirjottaa tollase dekkarin? Niin niin, että sie ossaat kirjottaa tollase maailman laajuse bestselleri? No hae ny äkkiä kynä, jos siulta semmone lähtee..

En enää yhtään ihmettele, että isäni joskus unohti syntymäaikani tai ajoi kaksikymmentä kilometriä työpaikalleen unohtaen jättää minut alkumatkasta kyydistä ala-asteen pihassa (Olin tietysti koko automatkan hiljaa edes ihmettelemättä outoa reittivalintaa -en ollut silloinkaan terävin intiaani muumilaaksossa- ja työpaikan pihassa napitin takapenkillä reppu selässä YLLÄTYYS!).

Nyt en enää muista, mikä oli aloittamani blogipostaukseni aihe. Sori siitä. Vauva itkee, täytyy mennä imettämään. Ei mulla muuta. Kai.

Moro! 

 

Share

33 kommenttia

  1. Vierailija kirjoitti: Vastaa

    Eikä mikä monitoiminainen! 😀 En malta oottaa sitä sun kirjaa

  2. Helmi K kirjoitti: Vastaa

    Luettuani en myöskään enää muistanut mikä oli postauksen aihe. Mutta hyvin sä vedät <3

  3. tanjatanja kirjoitti: Vastaa

    ”YLLÄTYYS!!”

    Ahahaha! 

  4. Kanelibasilika kirjoitti: Vastaa

    I feel you!! Ei kyllä ole edes vauvaa, mutta mutta.. 😀

  5. Zenni kirjoitti: Vastaa

    Ihan mahtavaa.

  6. Mia K. kirjoitti: Vastaa

    Myötätuntoa muistiasi kohtaan; meikä on unohdettu autosta milloin minnekin isäni toimesta :DD Erään kerran koirani (saksanpaimenkoira) oli takapenkillä kyydissä ja kun auto kaartoi pihaan, ihmettelin miksi koirani korva roikkui ulkopuolella ikkunasta?! Isäni oli vääntänyt sähköikkunan kiinni juuri sopivalla hetkellä, ja kiltti koira istui 150 km korva tuulessa suhisten 😀 Hän ei mennyt enää ko isäni kyytiin ikinä…?! ;D

  7. Kaptah kirjoitti: Vastaa

    Sulla on sentään tuo vauva ja äitiys mitä syyttää. Mutta mitä ihmettä minä syytän hatarasta päästäni?!

  8. Torey kirjoitti: Vastaa

    Nauroin niin, että isoäitini kysyi mitä hörötän. :’D Terävin intiaani muumilaaksossa! 

  9. anna-liisa kirjoitti: Vastaa

    Mulla ei sentään seinänaapurit tulleet kysymään, mikä on NOIN hauskaa. Ehkä niillä on kuulossa vikaa…..

  10. aammiilia kirjoitti: Vastaa

    No nyt on kova meininki ja oon ihan messissä! Hetikö mennään ja aloitetaanko bestsellerihommalla vai oisko Ylellä jotain puheohjelmahommaa omalla nimellä? Good energy levels! Monitoimiunivajefreelancemama. AI MITÄ? Antamasi CAPTCHA vastaus ei ole oikein? No perhana, lähtihän se kommentti niin että pärähti.

  11. mutsisoliwandis kirjoitti: Vastaa

    siis mikset sä ollu kommentoimassa marja hintikakka shöyssä tätä uran ja perheen yhdistämistä (ainii olisit varmana unohtanut mennä :D)

  12. been there done that kirjoitti: Vastaa

    Ei! Älä! Meikä mandoliini otti ”kivan pikku projektin” jota voin tusata vauvan nukkuessa päivän toisia pitkiä päikkäreitään samalla kahvia ja home made pikkuleipiä nautiskellen. Olipa ylläri kun vauvahan ei nuku koskaan ja projekti paisui kuin pullataikina. Pää hajoaa, koti näyttää Asikaisen kämpältä ja hätkähtelen yöllä hereille muistaessani hommaan liittyviä yksityiskohtia; Kuvaoikeudet! Takakansiteksti! Repro! Hommaa ei tosiaan helpota se, että muisti ei pelaa täälläkään yhtään. Kovalevy täynnä koneessa ja emännässä. Loppusuoralla ollaan ja jos tästä selviän niin…niin..en edes keksi mitä! Älä missään nimessä ota vielä töitä, ajattele mitä se puistomummokin sanoo.

  13. San kirjoitti: Vastaa

    Oi noita aikoja. (Hataria) muistoja herää mieleeni…

    Ton meidän nuorimmaisen kanssa en ekan kerran edes yrittänyt säätää mitään muuta, kun olin kotona. Oli erikoinen, leppoisan seesteinen fiilis koko perhevapaan ajan. Tulipahan sekin koettua, heh. Nyt saakin sitten taas yhdistää työtä ja perhettä koko rahan edestä.

  14. saarah kirjoitti: Vastaa

    Ahahahahhaaaaaaa. Mä luin tätä pitkää postausta vältelläkseni opiskeluhommia. Hyvin toimi 😀

  15. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Joo, teen sellase vanhempien multitasking-opuksen ”näin saat hommat rullaamaan!” 😀

  16. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Haha! Siltä mustakin tuntuu! 🙂

  17. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    ;D

  18. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Ei sitä vauvaa kaikkeen tarvita! 😉

  19. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Apua!! ;´( Miten saksanpaimenkoiran korva on onnistuttu saamaan ikkunan väliin? Eihän ne lurpata…?!

    😀

  20. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Haha! En mää enää tiedä itekään, johtuukohan tämä edes vauvasta ja muusta säädöstä vai onko mun pää oikeesti vaan lahonnu 😀

  21. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hyvä! Ja hyvä isoäiti! 🙂

  22. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    HAhahaahaha! 🙂

  23. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hei ihanaaa!! Todellaki todellaki todellaki HETI ekana se kirja ja sitten sen jälkeen se ohjelma, jossa voidaan samalla puffata sitä kirjaa. Vai toisin päin!!?? Nyt lähteeeeeeeeeeeeeeeee

  24. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Jännä, ettei oo pyydetty.

    Pitää soittaa niille!

    Menen soittamaan.

  25. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Joo, en vielä ole (blogin lisäksi) ottanut muita töitä, mutta muutama projekti on (yrittäjänä) pakko (tai kuumottaa pirusti) buukata keväälle, että pääsen joskus hitaasti takaisin työelämään, jos pääsen…Juuri eilen kotona palaveroitiin, koska Hippi voisi pitää vapaitaan jne. Ei o helppoo.

    Mutta joo, tuo totuus, että vauva nukkuu koko ajan vähemmän ja vähemmän (näköjään myös öisin, hehe) kuumottaa kyllä takaraivossa.

  26. Mia K. kirjoitti: Vastaa

    Äläpä!! No, Iinalla (koirani siis) oli normaalia isommat koirankorvat, ja se oli taas ollut pää ulkona nuuhkimassa, kuten aina munkin kyydissä. Ja, eihän se reppana tiennyt, ettei isäni kuule, saati näe mitään. Isäni kertoi jo heti kättelyssä unohtaneensa, että autossa oli ylipäätään ”mitään koiraa”?!??!! Joten, kun isäni painoi nappia ja sähköikkuna liukui kii, toisen korva olikin sitten ulkopuolella :///

    Mut unohdettiin erään kerran Lempäälään tallille koko päiväksi, ja vielä illalla kukaan ei kaivannut! Jouduin kävelemään jonnekin hevonkuuseen soittamaan ja ehdotin jos vaikka joku tulisi hakeenm ettei tarvis tallilla nukkuu :DD

  27. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Joo, mäkin otin maltillisemmin ekan kanssa…ja myös nautin siitä. Kyllä nytkin yritän pitää jäitä hatussa..että saa myös nautiskella!

  28. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    On niin pitkä postaus, että sitä lukiessa ehtii vältellä mitä vaa!

  29. Vierailija kirjoitti: Vastaa

    Tä-mä on ni-i-in mi-nun e-lä-mää. Huomaa tavutusvirheet. Tosin mulla sillä erotuksella että olen yh ja poikani on osa-aikaisesti hoidossa. Unohdus-vedinpä sitten överit-nukahdinko jo?-kausissa hauskaa on se että on niin keveää kallossa että on koko ajan vähän kuin pienessä humalassa ja suklaata ja teetä kuluu. Tietty toinen puoli on se…jatkuva unohtelu? Syyllisyys? Ahdistus? Kiire? Terveys? Uni. Kohtuus kaikessa, jooko?

  30. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Apua!! ”mitään koiraa” !!?

    Ja onneksi löysit puhelimen, ettet ole edelleen siellä…
    😀 😀

  31. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Oisko kohtuus kaikessa ja syyllisyyttä ei ollenkaan…

    Huoh, tsemppiä sinne ja rauhaisaa joulua toivottavasti!!

  32. Jompu kirjoitti: Vastaa

    Eksyin tänne ja oon nyt hirnunu koko illan! Paras blogi ja paras postaus! Kiitos!

  33. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Haha! Kiva kuulla! Onneksi eksyit 😀 Tule jatkossakin!

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.