Viime viikolla teimme pienen talvilomareissun Lustolle, Suomen Metsämuseoon. Lumoavan kauniilla Punkaharjulla sijaitsevassa museossa on useita metsäaiheisia näyttelyitä sekä myös kausittaisia erikoisnäyttelyitä.
Luonnonhelmassa sijaitseva museo on arkkitehtonisesti kaunis ja siellä riitti ihailtavaa sekä paljon tilaa temmeltää.
Tällä kertaa katselimme näyttelyt Suomalaisten metsät, Koneaika, Hiljaisuuden huone, Metsänparantajien vuosisata, Bioenergiaa ja innovaatioita, Pinnalla sekä Vanha savotta. Näyttelyiden parissa vierähti ihan huomaamatta kolme tuntia, joka sinäänsä on jo ihan ennätyssuoritus vauhdikkaan 1-vuotiaan kanssa.
Lusto saakin monta plussapistettä lapsivieraisiinsa panostamisesta. Lähes jokaisessa näyttelyssä oli lapsille toiminnallista tekemistä: lasten puun sisällä sai kiipeillä, karhun luolaan pääsi mönkimään, ison puuhepan selkään saattoi kiivetä istumaan ja konepuolella pääsi kokeilemaan simulaattoreita sekä ohjaamaan jopa oikeaa metsäkonetta.
Lisäksi lapsille oli tyrkyllä ihania metsänhenkien viittoja, pehmeitä isoja tekstiilikirjoja ja askartelutarvikkeita. Poikaa kiinnostivat myös pienoismallit ja Pikkuveli hömötti hiljaisuushuoneessa ihmeissään virtuaalisen maiseman linnuista.
Koneaika-näyttelyssä metsäkoneiden parissa vierähtikin tovi innostuttuamme kasaamaan oikeita pölkkyjä sekä virtuaalista tukkikuormaa, jota ei useammankaan yrittämisen jälkeen edes kelpuutettu tielle.
Näyttelyt käsittelivät metsää ja puita sekä Suomen puuteollisuutta monipuolisesti ja oivaltavasti.
Itsestäni on ehkä tullut perinteinen kääpä, sillä eniten nautin Vanha savotta-näyttelyn valokuvien, videoiden, työvaatteiden, tukkijätkien ja pokasahojen katselusta. Verenmaku suussa muistelin rankkaa lapsuuttani tukkijätkänä savotalla pakkasessa, essu noessa kaskeamassa risu kädessä. Kyllä se oli saatana työmaa!
Kunnes muistin syntyneeni 80-luvulla ja eläneeni koko elämäni ääriolosuhteiden ulkopuolella. Dääm! En edes tiennyt, mistä sana pilkka* on saanut alkunsa!
Lisäksi tykkäsin myös metsänhenkiä ja uskomuksia käsittelevästä näyttelystä. (Koska olen niin hengellinen ihminen -jopa hengellinen mediapersoona!)
Suosittelen Luston Metsämuseota lämpimästi. Mielenkiintoisia näyttelyitä, kaunis ympäristö, mukavaa puuhaa lapsille ja iso pala suomalaista historiaa, elämäntapaa ja mielenmaisemaa.
Ja blogitapoihini kuuluvasti loppuun vielä perusjankutukset: kannustan tekemään kivoja kotimaan retkiä! Lapset nauttivat reissusta kuin reissusta, jos tunnelma ja seurue on kohdillaan. Metsämuseon ovista paukattiin pakahtuen kuin Disneylandiin. Mää haluun ohjata sitä metsäkonetta! Kato äiti mää oon täällä puun sisällä! Ja toinen pieni perässä ihan vaan silkasta retkitunnelman tartuttamasta innosta. Määkin haluan! En tiedä edes, missä me ollaan tai mitä haluan, mutta samaa kuin muut! Ihanaa, kun ollaan retkellä jee!
Jos joku suunnitelmallinen jo miettii ensi kesälle kotimaan reissua, suosittelen matkaa Punkaharjulle: voisi käydä Punkaharjun metsissä ja hiekkarannoilla, Parikkalan Patsaspuistossa, Kesämaassa, Luston Metsämuseossa sekä Saimi Hoyerin luotsaamassa uudistuneessa hotelli Punkaharjussa, joka on aivan ihastuttava paikka. (Voi mikä surku, ettei taidekeskus Retrettiä enää ole. Se oli monen kesäni suosikkikohde ja ihan Luston vieressä!)
Että sellasta. Ihanaa arkeen paluuta kaikille! Menkää museoihin!
*= Pilkka on puun runkoon hakattu merkki.
Muita retkiä ja kivoja matkavinkkejä perheille:
Museoiden yms. kannattaisi tosiaan lisätä mahdollisuuksiensa mukaan toiminnallisuutta. Sitä kautta lapset (ja mikseivät aikuisetkin!) viihtyvät paremmin ja oppivat samalla 🙂
http://westendmum.fi
Niinpä 😀
Se on ”arkkitehtonisesti” 🙂
Kiitos, pitää korjata 😉