Public House Huurre – Parhaat hodarit

Pari viikkoa sitten kävin Public House Huurteen Tasting-illallisella maistelemassa tällä viikolla lanseeratun uuden menun annoksia. Public House Huurre avattiin keväällä Tampereen Kalevaan, Sammonkadulle vanhan Huurteen kiinteistöön, jossa toimii myös Tampereen Musakeskus. Eli ravintolan lisäksi kauniista punatiilirakennuksesta löytyy useita reenikämppiä, studioita sekä muita hippi-muusikonrenttujen luovan alan yrityksiä.

Leppoinen miljöö, kaunis ja tunnelmallinen ravintola. Tiskin takana hyviä tyyppejä (vanhoja työkavereita ja muita hyviä)! Olemme käyneet Huurteessa myös koko perheen voimin useampaan otteeseen, ruoka on aina ollut herkullista ja palvelu ystävällistä. Tiesin siis jo mennessäni Huurteen äärimmäisen hyväksi mestaksi, mutta luulin tasting-homman olevan minejä kokkarimaistiaisia annoksista, hammastikkumenoa. 

Juu ei. Tällä hetkellä odotan kutsua johonkin ämerikkäläiseen hodari-hampparisyöntikilpailuun, jonka voittaisin ja pääsisin cowboy-hattu päässä matkalle syvälle Texasiin, jonne kaikki kokoontuisivat katsomaan That crazy Finn, who eats like everything!..

Lähti vähän lapasesta ’tastingin’ kanssa. ’Maistoin’ uuden listan hodareita, hamppareita, ranskalaisia ja jälkkäreitä -lähinnä syömällä jokaista lajia _koko helvetin annoksen_ verran, lukuun ottamatta oliiveja, joita sivistyneisyyteni rippeillä raavin hammastikulla.  

En voinut muutakaan, sillä Huurteen uuden menun annokset olivat todella herkullisia! Erityisesti pidin hot dogeista. Vanhana kunnon Berliini-hodari-muijana voin lämpimästi suositella Huurteen hodareita, erityisesti Rapu-Wasabi Dogia, jossa oli sopivasti potkua sekä Vege Dogia, jonka vegenakki päihittää maukkaudellaan suuremman osan lihaisista sukulaisistaan.

Myös hampparit ja perunat (Chili Cheese Fries ja Potut Bravas) olivat hirmuisen hyviä. Pottujakin napostin ihan urakalla päivitellen, etten muka jaksaisi enää jälkkäriä.

Kusetin! Jälkkäreitä vedin kaksi kuuntelematta edes tarjoilijan selityksiä, mitä suussa sulavissa seteissä oli, mutta toinen herkullisista vaahdoista maistui mielestäni viinalle (aina hyvä!) Ihania, persoonallisia jälkiruokia molemmat mystiset paskiaiset, joiden sisällöstä en mitään muista. Vähän vielä matkaa ruokablogiksi..

Tilaisuudessa tungin seuraan pääsin samaan pöytään istumaan Huurteen sisustaneen sisustussuunnittelijan kanssa ja ravintolan sisustusratkaisujen lisäksi oli mielenkiintoista kuunnella, miten suomalaiset yleensä ravintoloissa valitsevat paikkansa: loossipöydät täyttyvät ensimmäisenä, oma rauha on tärkeää. Paitsi minulle, joka kyselemättä kippasin itseni uuteen seuraan muistelemaan miähii nuoruuttani, kyselemään remonteista ja syömään kaiken. Tää on niin hyvää! Maistakaa tätä! Mistä sää muuten sen tunnet? Tää on aivan hullun hyvää! Mitä tää oli..

 Aina ilo tutustua uusiin ihmisiin. 

Moikka Huurre! The crazy Finn is coming again and she is going to eat all the hot dogs!!

Suosittelen Public House Huurretta lämpimästi kaikille!

Ihanaa torstaita!