Ystävä sä lapsien, katso minun pienehen
Viikonloppuna vietimme ystävän lapsen ristiäisiä. Ihana peipponen sai kauniin nimen, pappikin sai kahvia juodakseen, minä kolme lautasellista voileipäkakkua ja poika raivarit juhlien päätteeksi.
Kastejuhla oli kaunis ja liikuttava. Pappi säesti kitaralla virret ja poika kommentoi papin puheita huutamalla sopiviin taidepausseihin Tä? Tä?..Tä? , jonka lisäksi sammarihousu valisti juhlavieraita kynttilöiden vaarallisuudesta osoittelemalla Bobba! Bobbah! Bobba!
Pojan nimiäisistä ei ole vuottakaan. Pikkuruinen silkkipipoinen vauveli on vajaassa vuodessa kasvanut papin puheita kommentoivaksi tyypiksi, joka vetää ristiäisissä viisi lihapullaa ja varastaa karkkia kulhosta. Tunsin vähän kateutta pienen prinsessan vanhempia kohtaan -heillä on vielä vauveli ja monta koskettavaa ja hauskaa hetkeä edessä tulevan vuoden aikana. Mutta onneksi sekin vauva kasvaa hetkessä kjäh kjäh..
Lahjaksi pienelle tytölle veimme Musiikkimessuilta ostamamme punaisen ukulelen. Poika sai katkeran kohtauksen, kun ei saanut viritellä sitä ennen paketointia.
Kateellisena ajatuksissani palasin vajaa vuosi sitten järjestettyihin pojan nimiäisiin. Juhlat pidettiin vanhempieni luona, koska vieraamme eivät olisi kaksioomme mahtuneet. Kirkollisten riittien puute antoi vapaat kädet ohjelman kanssa, joka toisaalta taas aiheutti paineita ja valinnanvaikeutta. Netistä etsin sopivia ohjelmanumeroita, joista monet arvaa-nimi-leikit, esittele-kaikki-vieraat-haltioina-tai-menninkäisinä -spektaakkelit ja lastenlaulujen laulaminen porukalla ei oikein tuntunut istuvan meidän tuleviksi perinteiksi. Paineita aiheutti myös muutama vieras, jotka suhtautuivat hieman epäilevästi pakanajuhliimme.
Ohjelma pojan nimijuhlissa:
– Alkumalja ja raksahipin tervetuliaspuhe (minä itkin)
– Hipin ystävä lauloi ja soitti kitaralla Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa -biisin (minä itkin)
– Kummien esittely. Ei mitään menninkäisiä tms, kerroimme, ketä ovat, mistä tunnemme, miksi valitsimme juuri heidät ja mitä heiltä odotamme. (minä sönkötin ja itkin) Olimme valinneet kolme kummia.
– Yksi kummeista luki Eino Leinon Hymyilevän Apollon. Olimme pyytäneet kirjallisuuteen intohimoisesti suhtautuvaa kummia miettimään tekstin, jonka haluaisi tilaisuudessa lukea. Pyysimme etukäteen vapaasti valitsemaan runon, lastensadun, novellin, laulunsanat, pätkän romaanista tai minkä parhaaksi näkee. Kummi lausui pitkään ja hartaasti koko Apollon (noin kahdeksan sivua) heittäen jauhot suuhun koko sakille ja juhlasakki olikin hetken ihmeissään hiljaa. Jonka jälkeen hipin isoäiti huudahti hienoa! ja taputti käsiään. (minä lakkasin itkemästä runosta hämmentyneenä)
– Esittelin pojan nimen aloittaen sukunimestä, jonka jälkeen kerroin toisen nimen taustoja. Sen jälkeen raksahippi julisti koko nimen (minä aloitin taas itkemisen ja katsoin kyyneleiden läpi haukkana kaikkia vieraita vuorollaan kysyvästi silmiin No, kelpaako nimi tä? Tä? Tä? Keksi itse parempi tä?)
– kilisteltiin nimelle
– Hipin ystävä lauloi ja soitti kitaralla: J. Karjalaisen Villin pojan (koti, uskonto, isänmaa ja Mannerheim mainittu!)
– Raksahipin isä piti puheen (minä itkin)
– Meidän isä toivotti onnea (itkin itkin)
Ja sitten syötiin kaloja ja kakkua, hartaasti ja pitkään. Meillä oli ihanat juhlat ja muistelen niitä vieläkin mielelläni. Valokuvia tosin en ole katsellut pienen poskipuna-salamavalo -issuen takia. Myös alkuun epäilyksellä nimijuhliin suhtautuneet viihtyivät, vaikkei pappi ollutkaan matkassa. Olin juhlissa liikutuksen vallassa ja onnellinen. Taidan olla vieläkin, vaikken ihan koko aikaa enää itkekään. Kyynelehtiminen alkoi jossain vaiheessa mennä rasittavuuden puolelle. Katso tätä pikku pikku varvasta yhyy..katso tätä pojan ihanaa purjevenekakkua yhyy..tässä me nyt ollaan perhe yhyy..ihana nimi yhyy..kiitos, kun tulit kummiksi, en voi ikinä korvata tätä sulle..yhyy..hymyilevä Apollo..yhyyy..MÄ OON NIIN ONNELLINEN YHYY NIIN ONNELLINEN NYYH
http://www.youtube.com/watch?v=kcLGqc_0r60
Kyllä vieläkin liikutun tästä. Ja vieläkin olen niin onnellinen!
Pieni torppa päällä kallionSiellä villin pojan koti on
Villi poika keinussaan
Keinuu keinuu korkeaan
Pienen torpan pieni kasvimaa
Kasvaa hyvää mustaa perunaa
Villi poika keinussaan
Keinuu keinuu korkeaan
Saa keinua saa
Saa keinua saa
Villi poika keinussaan
Pyytää lisää lisää vauhtii vaan
Mannerheimi saapuu ratsullaan
Lapset portin rientää avaamaan
Villi poika keinussaan
Keinuu keinuu korkeaan
Tahtoo nähdä ilmeet kaukomaan
Tahtoo kauas Kiinaan matkustaa
Villi poika keinussaan
Keinuu keinuu korkeaan
Koti, uskonto ja isänmaa
Perunoita Mannerheimi saa
Villi poika keinussaan
Keinuu keinuu korkeaan
Pieni torppa päällä kallion
Siellä villin pojan koti on
Villi poika keinussaan
Keinuu keinuu korkeaan J. Karjalainen