Olen aikoja sitten ihan vaan luovuttanut olosuhteiden pakosta luopunut kyläilijöistä aiheutuvasta stressaamisesta ja siivoamisesta. Jos visiitit vaatisivat siisti-koti-kahvia-ja-pullaa -asetelmaa rakkaista vierailijoistamme karsiutuisi yhdeksänkymmentä prosenttia pois, joten olen valinnut linjaksi ihana-kun-tulitte-älkää-odottako-mitään-sori-tää-sotku ja keskittynyt nauttimaan ystävien, naapureiden ja sukulaisten spontaaneistakin pistäytymisistä.
Yleinen avoimet ovet -taktiikka toki johtaa välillä tilanteisiin, joissa herään alusvaatteisiltani sohvalta päikkäreiltä huomaamaan Hipin ystävän leikkivän Pojan kanssa vieressä automatolla. – No emmie ny kattonu, mitä siulla oli päällä. – No mutta ku mulla ei ollu mitään päällä! – No emmie viittiny herättää sinnuu Vatasen takia. Joskus molempien poikien huutaessa ja spagetin kiehuessa yli, Hipin italianserkku saapuu odottamatta ovesta – juuri oikealla hetkellä- ja ryhtyy olkkarissa majanrakennushommiin muuttaen kärttyisäksi kääntyvän tilanteen muutamalla sohvatyynyllä.
Viime viikonloppuna talon taas täytyttyä ihmisistä hupeneva vieraanvaraisuuteni kyykkäsi ehkä pohjakosketuksen. Valvottuani kuumeisen vauvan kanssa pari yötä itsekin flunssaisena, odotin Hipin perhettä postilaatikolla henkisesti ja fyysisesti sen verran homssuisena, etten edes muista pelastuspartion saapumista. Raidallisissa yökkäreissäni hukuin sohvatyynyjen joukkoon täysin tietämättömänä jääkaappimme sisällöstä, vierastäkkiemme määrästä tai pyykkikasamme levinneisyydestä. Pikkuvauvan äitiyteen vedoten pakenin ylös nukkumaan univelkoja, Hipin kanssa ulos syömään ja pikkujouluihin muistamatta edes mantrata Sori, täällä on vähän tällästä..koska..ei olla ny vaan ehitty..
Itseasiassa kotimme todellinen tila paljastui itselleni vasta myöhemmin, kun väsymyksen sumuverho alkoi univelkojen nollaantumisen jälkeen hälvetä ja sain vaaleanpunaiset rillit takaisin nenälleni. Jahas jahas, miltäs thäällä taas näyttikään? Onneksi pahoitella voi myös jälkikäteen..
Sori siitä! (Huom! Monikäyttöinen Artekin pöytä soveltuu myös käteväksi vaipparoskikseksi)
Sori siitä!
Sori siitä!
Sori siitä! (Vaikka meillä on rempatussa eteisessämme blogiklassikko, ei kaunista hyllyä ole sattuneesta syystä koskaan esitelty blogissani.)
Sori siitä!
Sori siitä.
Sori siitä!
Sumun hälvettyä huomasin myös appiukon kasanneen kaikki loput halot pihastamme. Kiitos siitä! Ja kiitos myös uudesta täkistä. Tuli tarpeeseen, niin kuin ne kaikki unet ja menotkin.
Paremmilla voimilla kohti uutta viikkoa! Voi kun pienen nuha hellittäisi.
Miten vois selitellä, jos on liki samanlainen siivo
vähän väliäjoskus, vaikka ei enää asu yhtään lasta kotona eikä kukaan muukaan sotkemassa….?Ääälä sorru mihinkään selittelyyn! Ihan vaan rehvakkaasti sanot oho sori siitä! Ja jatkat samaan malliin! 🙂
Onneksi teidän kotona on muuten niin kaunista, ettei tollanen vähän suurempikaan sotku näytä niin palalta! 🙂
Häh? No okei toi eka kuva vaippoineen on siinä rajalla, mutta kyllä noi muut on ihan kuin meiltä paitsi kivemmilla tavaroilla. Ja nuorin muksu täyttää kohta kolmetoista. (Sepä oliskin hurjaa jos ne vaipat olisi vielä lattioilla.)
Joo, samaa tulin kommentoimaan. Eli miinus noi vaipat samalta näyttää meilläkin.. Ja meillä ei ole edes koskaan ollutkaan lapsia. 😀
Oho sori siitä – hei täähän toimii!
Olen joskus jostain lukenut että kun on kauniita tavaroita ja käyttöesineitä niin ei se sotku näytä ollenkaan pahalta joten elä huoli, hyvältä näyttää 😀
Normipäivä Pirkkalassa, eikä lapsia lähelläkään 😀
Haha en oo ikinä jaksanu ees miettiä tommosia! Jos joku tulee meille, niin kai se tulee meitä katsoon eikä meidän kämppää tai sitä, kuinka sotkunen tai siisti se on. En sano ikinä ees että ”sori siitä”, sanon että ”onpa kiva kun tulitte käymään, kelpaisko kahvi?”
No se on ihan oikee asenne! 🙂 Mää usein alan vähän siirrellä pahimpia vaippakasoja ja kippoja sori sori täällä on vähän sekasta…
Hyvä kuulla, että muillakin! 🙂
😀 joku on taas keksiny hyvän selityksen!
Joo, näissä kuvissa näkyvät kertymät on kyllä ihan koko porukan aikaan saamia 😉
😀 😀 hahahahahah…vaipat edelleen pitkin lattioita!
Joo, ei nää oo mitenkään pahimmasta päästä, mutta kun joka nurkassa, joka huoneessa on jonkin sortin orastava kaaos tai vaipat pitkin pöytiä, eikä ite enää ees kiinnitä huomioo..tulee vähän sellanen ohhoh, tällästä…
Kauneus on hienosti kätketty tuonne sotkuihin 🙂
Ystäväni tuossa tokaisi just yksi päivä että ”sun luona ei ole kyllä koskaan siistiä!” Ööö okei , no on se hyvä että mulle sanotaan asiat suoraan 😀 ja mä oon sentään siivonnut joka kerta kun tänne tulee ihmisiä!
Itse taas olen melkoinen suorittajaluonne… Ihanaa terapiaa tämä. Kai sitä vois itsekkin höllätä välillä!!
No okei, meillä ei ole vaippoja kasoista puhumattakaan. Mut koirankarvoja kyllä löytyy yli oman tarpeen!
Mun anoppi ei kyl oo ihan tommonen – hän saapui kylään, kun olin kotona viettämässä ekaa kotiviikkoo 3vko vanhan vauvan ja 2v kanssa, kun hänen poikansa palas töihin, niin tullessaan ilmoitti että nyt kyllä maistuis kahvit ja voileipä, kävi pöytään ja sanoi että sulla on maton hapsut vinossa. Siinä sitten pöydästä katteli kuopusta, kun olin laittamassa kahvia ja leipää, ja kun vauva alkoi itkeä hän katsoi itkevää vauvaa pöydästä, liikahtamatta, ja sanoi ”nyt ei oo kaikki hyvin”.
Mä järkytyin kerran, kun kotiuduttiin miehen kans omilta menoilta ja tytär hento pienoinen kertoi, että olivat muorin kans siivonneet tytön kämpän. Joo, saa siivota, ihan kaatopaikka se huone olikin, mutta kun kuulin että olivat imuroineetkin niin meinasin vajota maanalle. Imuri kun sijaitsee ”monitoimitilassa” joka on niin jäätävä hyllytön ja kaapiton tila, pyykkitelineineen, siivousvälineineen ja kaiken mihinmänytäänkintavaranlaitaneioomitäänpaikkaa-ylijäämäromuineen. Nolotti niin, kun kuvittelin siivousneuroottisen anoppini sinne pölyn ja roinan keskelle imuria hakemaan ja kauhistelemaan… :’)
Haha! Toinen on nähny vaivaa ja silti tulee palautetta! Aaargh! 😀
Joo mää oon ”vähä” ”höllänny”. Tekee ihan hyvää 🙂
Argh! Apua! Ikävä kuulla. Mistä tällästä sakkia lappaa??? Aaaargh! HAPSUT VINOSSA!!
🙁
Ah hah hahaa! Toi on paha! 😀
Meilläkin on keittiössä yksi iso vetolaatikko, jonka olen ”säästänyt” lopuille astioille, jotka vielä ovat kellarissa(kappas vaan, en enää muista, mitä ko. astiat ovat, varmaan tosi tärkeitä..)
No tyhjäksi jätettyyn vetolaatikkon on sitten vuoden aikana tullut törkättyä ohimennen KAIKKEA, mikä pitää äkkiä jotenkin lakasta maton alle. Pillejä, kuplamuovia, latureita, jääkaapin irto-osia(!?), jotain rasioita…laitan tän ny hetkeks tänne…
Nyt laatikko on ihan täynnä epämäärästä vellovaa roinaa ja se on eka laatikko, jonka kaikki aina keittiössämme avaa etsiessään vaikka lautasta tai kulhoa..(koska se on siinä tason alla tyrkyllä) ja aina huudan vieressä ÄLÄ AVAA SITÄ! SIELLÄ EI OO MITÄÄN! Tai on, mutta tää on vaan tälläne väliaikane juttu tää laatikko…
Mun anoppi – se Suomen paras – siivoaa aina käydessään meillä. En anna sen häiritä enkä itse siivoa enää etukäteen, kun sittenhän siltä menisi siivoamisen ilo ihan kokonaan. Nytkin käväistiin joululahjaosotoksilla puolison kanssa, niin johan se oli alakerran ehtinyt imuroida sillä välin lasten kanssa. Ja vessan pestä. Jos joku haluaa meillä vessaa pestä, niin tervetuloa vaan vaikka kahdesti päivässä, ei mua haittaa ollenkaan!
Ja kiitos anopin esimerkin, kuopus on nyt ruvennut leikkimään kotiapulaista! Haluaa siivota ja tiskata ja ylläreinä pedata toisten sänkyjä! Kyllä on hyvä, ettei ole omasta suvusta nuo siivousgeenit siirtyneet.
Ei ei ei, kyllä tässä on nyt käynyt joku erehdys. Kyllä mulla on Suomen paras anoppi!
;D PS. kuulostaa hyvältä! 🙂
Ihanaa arkea :))! Ja, teillä on kaunista!
Meillekin kelpais tuollainen Italian serkku-hahmo!?
Ihanaa, että sulla on noin huikeat apuverkostot ♡ …. meikä hoiti yh-äitinä kaiken yksin.. 🙂 Mulla ois ollu haaveissa 5 lasta. Mutta yhdenkin kanssa oli täysi työ. Ps. Mun sormet niin syyhyäis siivoomaan teille ihan huvikseni 😀 Teen sitä aina ilokseni! Aurinkoista ja levättyä viikkoa sinne ☆
Tästä tuli mieleen kun äiti oli vierailulla, ja halusi lämmittää eilistä ruokaa itselleen lounaaksi mikrossa.
(Välihuomautuksena: mä en koskaan käytä mikroa…)
Teki ruokalautasen kanssa uukkarin heti mikron oven avattuaan ja meni hakemaan rättiä. Minä, että oliko se likainen sieltä sisältä, ja äiti että joo ei se sinällään likainen, mutta tuon hämähäkinverkon ajattelin ensin poistaa.
Johon minä, että mitä sitä poistamaan, kait se hämppäri kuolee kun pistät mikron päälle.
…Ei ollut toivottu reaktio… 😀
Hahahaah! Mää luulin ensin, että siellä oli joku puoli vuotta sitten sinne unohtunut annos 😀 😀
Kiitos, ihana kuulla näistä sekasotkuista löytyvästä kauneudesta 🙂
Ja kaikki ihanat apuverkostot ja italian serkut tulee tarpeeseen. Italian serkkukin lensi jo jouluksi Italiaan, joten hetken joudumme mekin häntä odottelemaan :´(
PS. Yhdenkin kanssa on täysityö, indeed!