Vauvasta villikoksi + suuri vaippatesti

 

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Libero

img_2714

Aamulla töihin lähtiessäni Pikkuveli heilutti aamupuuron äärestä kuninkaallisella ranneliikkeellään Heippa Äitää! Heippa! Syyslomalla pieni oppi sanomaan ukki sekä raakkumaan harakkaa leikkiessään.

Edelleen puhumme typerästi Pikkuveljen ohi kuin punapää ei olisi paikalla tai ymmärtäisi sanaakaan, mutta yhä useammin huomaamme pienen avaruusukkelin olevan varteenotettavasti kärryillä kaikista käänteistä. Mainitessani ohimennen puistosta huojuu pieni ponteva hakemaan eteisestä säälittävät toppakenkänsä. Isoveljen kysellessä jälkkäriä, hymyilee jonossa salamana toinenkin simasuu.

Pikkuveli ei katsele taakseen, paitsi jos haluaa juoksuttaa meitä ympäri kiipeilytelineitä ja ostoskeskusta. Käh käh! Itseensä tyytyväisenä punapää huutaa iloisesti käh! ja laskee pää edellä isoimmasta liukumäestä naamalleen. Nauraa suu hiekassa ja tekee saman heti uudelleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse olen pienokaista itseään järkyttyneempi kaikista kompuroinneista ja lipsahduksista, joita sattuu valitettavan usein. Voi voi voi rakas, sattuko sua? Polvistuneena pitelen hiekkalaatikon vierellä lämmintä meritähteä, joka vain hetken rauhoituttuaan sätkii siltakaarena alas sylistäni, joka jää monta kertaa päivässä ammottamaan Pikkuveljen pyrkiessä kauemmaksi.

Ammotan puiston reunassa, ammotan mummolassa ja ammotan olkkarin automaton vieressä. Pikkuveljen suunta on sylistäni pois päin, yleensä tyyppi kipittää vikkelästi veljensä perään. Tosin sytyttäessäni takkaa, heiluu hönkivä hymy heti vieressäni säätämässä uunin luukkuja ja tulitikkuja. Silmät tuikkivat, kädet heiluvat. Pienet jalat vipottavat kuin punapää olisi kyydissä jonkun muun painaessa kaasua. Räpäyksessä kuumakalle kiihtyy kyyneleiseen kiukkuun, joka usein myös laimenee yhtä nopeasti kuplivaan nauruun.

Kaikessa on oltava mukana tasapäisenä tyyppinä. Isoveljensä ja naapurin poikien leikkeihin pieni hyppää sohvan reunalta sekaan sellaisella pommilla, että naapurin muijan kanssa läikytämme kahvit syliimme. Nyt hei varokaa vähän! Siellä on nyt vauvakin seassa!

Punaposken touhaaminen naurattaa, mutta välillä myös itkettää. King Kongina pieni kaataa lego-paloasemat ja vie Vainun vahtitornista. Monta kertaa päivässä kaivan silkkisistä kourista isoveljen lego-lentokoneen ohjaajaa tai hammasharjaa takaisin omistajalleen.

Herkän vauvuuden raunioilla kohkaa jo reilun vuoden ikäinen vauhdikas pikkupoika. Juttelee, juoksee, leikkii ja piiloutuu verhon taakse hihittämään. Haikeana viikkailen liian pieniä vaatteita Ikea-kassiin ja kaivan kellarista sen verran isompaa vaatekokoa, ettei Hippi enää erota Pikkuveljen vaatteita 4-vuotiaan veljen tamineista. Hetken olen odotellut lastensuojeluilmoitusta Hipin ja Pojan saavuttua 4-vuotislääkärintarkastuksesta, jossa Pojalla (n. 110 cm) oli yllään 80-senttinen kireä napapaita, jonka hihat ylsivät hädin tuskin kyynärpäihin. Lääkäristä saapunut kaksikko nauroi makeasti pitääkö mun kaikki hoitaa -keskustelunavaukselleni ja totesi Hipin vieneen repaleisella olemuksellaan huomion pois kaikkien muiden vaatteista. Asia kunnossa.

Kypärämyssy kiristää ja elokuussa mummolaan unohtuneet vaipat olivat syyslomalla jo liian pieniä. Teippivaippoja ei karkuun kimpoilevalle taaperolle enää hetkeen ole saanut puettua. Housuvaippohin pienen villikon saa helpommin sujautettua, vaikka punapää on kaikkea muuta kuin pelkkä housu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Libero tekee parhaillaan Pohjoismaiden suurinta vaippatestiä Libero Touch -housuvaipan testaamiseksi.

Testiin voit klikata tästä!(Huom: Testiin osallistuminen vaatii kokemusta Liberon Touch -housuvaipoista).

Testiin osallistumisen yhteydessä voi myös osallistua kilpailuun, jossa palkintona on kolmen kuukauden kulutusta vastaava määrä Libero Touch –vaippoja.

Vilkasta keskiviikkoa kaikille!

 

Share

4 kommenttia

  1. Marikki kirjoitti: Vastaa

    Ihanasti kirjoitettu pienestä punapäästä?. Ensimmäistä kertaa ikinä pyrki kyynel silmään yhteistyöpostausta lukiessa. Niin kauniisti kirjoitettu teksti sylistä poispäin kasvavasta liikutti juuri kotoa muuttaneen aikuistuneen pojan äitiä. Kiitos taas tästä!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      IHana kuulla, kiitos itsellesi 😀

      Voih, siellä on kyllä sitten jo oikeasti siirrytty sylistä poispäin, voi huoh! Lämmintä syksyä!!

  2. maija kirjoitti: Vastaa

    Ihana kirjoitus! Hymyilytti ja haikeutti ja monesti ajattelin omaa vauvaa ja kaksivuotiasta… Kaiken ihanuuden lisäksi tosi taitavasti kirjoitettu, olet oikea sananikkari ??

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos ihanasta kommentista ja mukavaa pikkulapsisekoiluaikaa sinne myös! Voimia <3

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.