Hienosti!

Turha enää kämistä Hipin hukkaamista tavaroista, kun tänäänkin jo ennen ysiä sain puhelinsoiton randomilta kanssatamperelaiselta, joka oli löytänyt edellisenä iltana hukkaamani pankkikortin. En ollut edes ehtinyt huomata korttini kadonneen.

Pyöräillessäni hakemaan korttiani päivän pelastaneelta tuntemattomattomalta, meinasin muutaman kilometrin matkalla kaksi kertaa hukata kyydistäni tippuilevan paketin, jonka olin luvannut toimistokollegoideni puolesta hakea ja tuoda mukanani toimistolle.

Eilen mennessäni poikien kanssa suoraan töistä kiipeilemään olin epähuomiossa pukeutunut lyhyeen samettimekkoon ja haaroista täysin ratkenneisiin sukkahousuihin, joka tunnetusti on kiva yhdistelmä kiipeilyvaljaita ja seinillä roikkumista ajatellen. Hippi kuitenkin toimitti paikalle muovipussin, jossa oli kymmenen vuotta vanhat valkoiset lenkkarini (jotka itseasiassa näyttivät taas jännästi muodikkailta).

Tänään palatessamme Kaukajärven skeittihallilta ajelin epähuomiossa en vain yhden, vaan kaksi kertaa motarin rampin ohi ajautuen jonnekin ihan hertsinpertterinvertterin Karkuvuoren tunneliin ja kyydissäni ollut 16-vuotias uusi skeittikaverini varmaan luuli hetken joutuneensa hullun kidnappaajan kyytiin. Kyllä, hengailen nykyisin myös 16-vuotiaiden kanssa, enkä ole vielä päättänyt, onko se omasta puolestani noloa, helvetin noloa vai aika vitun coolia. (Epäilen keskimmäistä.)

Olin unohtaa vanhempainillan ja vasun ja varmaan vähän muitakin asioita, joita en vielä edes muista unohtaneeni, mutta tiedän unohtuneiden ajatusteni löytötavaralaatikon pursuilevan kaikenlaisia viisumihakemuksia, synttärilahjoja ja ties mitä muuta päästäni karannutta mössöä.

Että sellainen viikko menossa, onneksi huomenna on kuitenkin JO KESKIVIIKKO.

Nyt otan lasin viiniä.

Ja katson vähän nuorisolaisia sarjoja. Peace!