Vaikein asumismuoto? – Paritalo

Aikoinaan selaillessamme asuntoilmoituksia, hakukriteereissämme paritaloa ei ollut rastitettu edes vaihtoehdoksi. Sattuman kautta päädyimme kuitenkin puoliläpällä vaaleanpunaisen paritalon ensimmäiseen näyttöön.

Nopeasti olimme huomanneet keskustasta kolmen kilsan säteellä olevien huonokuntoistenkin omakotitalojen olevan budjetistamme yhtä kaukana kuin kohtuuhintaiset kolmiot olivat keskustasta. Päiväkodin, koulujen ja kaupan muodostaman pyhän kolminaisuuden keskiössä pönöttävä puinen paritalo oli pyörämatkan päässä keskustasta, leikkipuistoa ja kenttää vastapäätä.  Tulevat rempat vähän ärsyttivät, mutta talo vaikutti terveeltä ja tuntui ihanalta kodilta, puutalounelmalta.

Mutta talo oli yhä edelleen paritalo. Suoraan verrattavissa kummitustaloon, jossa riidanhaluiset naapurit sekä kyttäävät ja nillittävät samalla, kun itse elävät leväperäisesti ja temmeltävät sotkuisesti. Asettuvat piruuttansa kaikkien remonttien esteeksi vaatien kuitenkin päivittäisiä talkoita ja kalliita kunnostustöitä. Juhlivat ja metelöivät aamusta iltaan, mutta samalla huomauttelevat vauvanitkusta ja haravoimattomista lehdistä. Ovat kaikin tavoin epämääräistä sakkia, ilkeitä ihmisiä, joilla on aikaa kiusata ja savustaa ruokansa ulkona joka päivä, jos kieltotaulujen pystytykseltä kerkeävät välillä syömään.

Huolimatta paritalon kauhuista, vaaleanpunainen unelma vei sydämeni vaaleanpunaisesta talosta löytyi kuitenkin enemmän plussia kuin miinuksia ja lähdimme tekemään tarjousta. Mutkien ja kuntotarkastuksien jälkeen muutto sovittiin muutaman kuukauden päähän syksylle.

Muuttopäivänä saavuin viimeisen kuorman mukana. Uusi koti ja talo jännittivät, mutta vielä enemmän mietitytti tulevat seinänaapurimme.Stressatessani uusista (sekopää!-)naapureista jännitin samalla, mitä he pitäisivät meistä. Olemmeko me liian roinaisia, metelöiviä, remppaavia, grillaavia… 

Alkuun oli yllättävää huomata, kuinka vähän seinänaapureita oikeastaan näkee, ellei satu ovelle samaan aikaan. Tai kuulee, ellei satu rappuun tai eteiseen samaan aikaan. Alkuun pihamme jakoi vielä ränsistynyt, villiviinin valloittama aita, joka yliluonnollisesti pystyi kaatumaan yhtäaikaa molempiin suuntiin. (Se on mahdollista!)

Sitten kaikki alkoi pienestä…

IMG_6298.JPG

Ensimmäisenä iltana kutsuin otsalamppu päässä (!!) viihteeltä saapuneen naapurin muijan viinille.  Naapurin äijä jutteli usein aidan reunalla. Välillä rupattelimme ohimennen niitä näitä, harvoin välillä ihan asiaa mahdollisista remonteista tai vesimittarista. 

Hommasimme yhteisen biojäteroskiksen. Kaadoimme aika monta puuta. Kaadoimme ärsyttävän raja-aidan. Saimme kutsun naapurin puusaunaan. Saimme jouluna herkkukassin. Naapurin tytöstä ja Pojasta alkoi muodostua parivaljakko. Saimme kutsun syömään, viettämään vappua ja halloweeniaHommasimme jätelavan. Lähdimme viikonlopuksi porukalla Helsinkiin. Saimme vanhoja vaatteita ja kumppareita Pojalle. Päätimme grillata viikonloppuna ja seuraavanakin. Mennä Tammelan torille, pyöräillä yhdessä Ahlmannille eläimiä katsomaan. Istahtaa illalla portaille lasilliselle. Rullaluistella Iidesjärven ympäri. Leikata etupihan aitaa. Pitää pihatalkoot. Pitää pihakirppiksen. Mennä pulkkamäkeen..

IMG_5729.jpg

IMG_5756.JPG

IMG_6523.JPG

IMG_6575.JPG

IMG_6620.JPG

IMG_7372.JPG

DSC_0437.JPG

DSC_0597.JPGEtukäteen ajatellessani paritaloasumista ja kuunnellessani urbaanilegendoja sekopäänaapureista, en kertaakaan miettinyt paritaloasumisessa olevan positiivisia puolia, ihan itse asumismuodossa.

Hyvän seuran lisäksi on helpottavaa ja mukavaa, kun ympärillä on halutessaan ihmisiä, joiden kanssa jakaa arkea, suunnitelmia, pihahommia, päätöksiä ja kauppalistoja. Yksin ollessani, on kiva tietää seinän takana olevan jonkun kotona ja reissussa ollessamme helpottaa, ettei talo ole tyhjillään. Arkena voi autella pikaisesti lasten hoidossa tai hakemisessa. Lapsille on mukavaa, kun on muitakin tuttuja aikuisia ihan lähellä. Porukalla voi istua iltaa tai kahvitella kaverin kanssa ilman, että tarvii vaihtaa verkkareitaan. Kesken kakunleipomisen voi hakea naapurista leivinpaperia ja munia tai yöllä voi soitella lääkkeiden ollessa lopussa. Lisäksi yhteinen iso sisäseinä säästää lämmityskuluissa (ha ha ha haaaha haa).

IMG_8165.JPG

Ruohonleikkureita, oksasaksia, kirvestä, tikapuita, kottikärryjä… kaikkea ei tarvitse olla kahta.

naapuri(kopio).png

… ja naapuri jopa testaa osan uusista laitteista puolestamme.

Eilen pidimme virallisen yhtiökokouksen, jossa selvittelimme laskujamme, suunnittelimme piharemppoja ja söimme parasta juustokakkua.

Toki paritaloissa on asioita ja päätöksiä, joita pitää jakaa naapurin kanssa ja kyetä välillä kompromisseihin, muttei sen tarvitse aina tarvitse merkitä riitelyä tai huonoja valintoja. Miten itsekin ehdin ajatella niin negatiivisesti, vaikka suurin osa ihmisistä haluaa toisilleen vain hyvää ja elää kivassa ympäristössä? No, en syö hattuani ihan ensimmäistä kertaa..

 

Ja kävihän meillä hillitön mäihä naapurin herrasväen kanssa, aitojen molemmin puolin. Lähden tästä naapuriin istuttamaan rairuohoja. Rai Rai.

 

Hyvää maanantaita!

..joo siis oiikeesti, siis se muija tuli yöllä otsalamppu päässä baarista kotiin! Hullu!

 

 

 

Share

23 kommenttia

  1. millakarhu kirjoitti: Vastaa

    Naapurin muija kuulostaa tyypilta jolla on partiotausta. Ihan vaan ton otsalampun perusteella.

  2. katiaviron kirjoitti: Vastaa

    Toi on parhaimmillaan varmaan tosi hieno homma. Pahimmillaan olisi…ei uskalla ajatella. Teillä on käynyt ns. kenkä.

  3. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Ha haa! Ei oo muistaakseni jutellut olleensa partiossa. Oon vaan aatellu sen olevan sellanen syntymäsissi! <3

  4. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Niinhän se menee joo, riskinsä on kaikessa. Lähes kaikissa asumismuodoissa voi olla joku pommi tyyppi naapurissa, ellei asu jossain ihan pöndellä omassa rauhassaan.

    Itsekin vaan aattelin paritalon olevan riskialttein. Lopulta kun mietin, tunnen monia paritalossa asuvia, mutten ketään, joka olisi riidoissa tms. Osa on enemmän tekemisissä naapureiden kanssa, osa vähemmän.

    Ja toki olimme ennen talokauppoja vähän nuuskineet tietoja tulevista seinänaapureista, että millaisia tyyppejä mahtavat olla…

     

  5. millakarhu kirjoitti: Vastaa

    #syntymäsissi <3 <3 <3<3 <3 <3

  6. Tindeka kirjoitti: Vastaa

    Hei mä just viime vkloppuna ehdotin miehelle, että sen pitäis ottaa jatkossa otsalamppu takintaskuun kun lähtee baariin. Kun oli nukahtanut bussissa ja kävellyt pilkkopimeässä yli viis kilsaa kotiin. Te taidatte kyllä asua ympäristössä, jossa näin ei pitäisi käydä, joten ehkä sillä naapurin muijalla oli kuitenkin astetta mielenkiintoisempi syy lamppuunsa (eikä tuo mieskään oikein ottanut mun nokkelaa vinkkiä tosissaan :D).

  7. possu kirjoitti: Vastaa

    Kätevä emäntä! Pitäiskö laittaa lamppu vakiovarusteeksi laukkuun, jos vaikka sille tulee tarvetta? Nippusiteitähän mulla siellä jo on ja toisessa laukussa mattoveitsi (en enää muista miksi sen sinne laitoin).

  8. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Mattopuukko laukussa..kuulostaa pelottavalta ;´D

  9. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hei, juuri saamani tiedon mukaan kyseessä olikin taskulamppu!! O ou! Ja kuulemma siksi, että oli pimeetä (ja juu, meillä on tuossa kyllä noita katulamppuja, mutta ei sitten teho varmaan riittänyt ;). Kätevä emäntä <3

  10. miumaumiu kirjoitti: Vastaa

    Ihanat naapurit! Saako teille muuttaa piikomaan? Mä teen superhyviä kakkuja ja ruokatuotanto on ihan ok. (mies ei ehkä tykkäisi jos muuttaisin tampereelle piikomaan). Niin ja osaan hoitaa vauvoja. Jes. 

    Työnhakua se on kai tämäkin 😉

  11. T-100 kirjoitti: Vastaa

    Voin kertoa myös vaihtoehtoisen tarinan, jolla on kuitenkin onnellinen loppu, mikäli talonpuolikkaamme menee kaupaksi. Meijän paritalonaapureilla siinä seinän takana on valkoinen ruotsalainen unelma, kun taas meidän sisustus kumpuaa roskalavoilta ja isovanhempien jäämistöstä, sellasta psykomummolaa höystettynä aika ajoin aktiivisella livemusiikilla. Naapurit pitävät täsmällisesti huolta autojensa päivittämisestä siinä kun myö ajellaan appivanhempien 80-luvun koirankopeilla. Ostettiin oma kompostori, koska naapurit menivät kerta kaikkiaan hämilleen käsitteestä biojäte.

    Meigä kylvää pelkoa ja inhoa omalla kasvimaallaan siinä missä koko naapurusto ostaa ihan tasan tarkkaan tehokasvatetut tomaattinsa yksittäispakattuina lähimmästä automarketista, jonne totta tosiaan ajetaan autolla. Mitä isommalla ja useammin, sen parempi. Tuskin mikään menopeli kerää niin paljon vastenmielisiä mulkaisuja kuin ekotehokas Joponi – ehkä puolisoni Jopo ja lapsukaisen Poni Kuopion Prisman parkkipaikan kirppikseltä kahdeksalla eurolla ostettuna  ovat jaetulla ensimmäisellä sijalla.

    Ja silti mahdutaan ihan kivasti elelemään, vaikka äänieristyksen suhteen välillä toivoisin etten kuulisi naapurin isännän pissaamista. Tulee välillä todella kiusaantunut olo salakuuntelusta, jota ei koskaan olisi halunnut edes harrastaa. Kieltäydyn järjestelmällisesti ajattelemasta sitä, että meidän pissat kuuluu ihan yhtälailla heidän puolelleen.

    Vau. Paritalosta naapureiden pissaamiseen. Olen taitava.

  12. millakarhu kirjoitti: Vastaa

    Pakko todeta viel että kyllä otsalamppu on aina oltava, jos ei otsassa, niin laukussa. Just eilen mietin että laukussa on aina kanssa puukko, eväs, vaihtosukat ja alkkarit, hammasharja, sakset ja muovipussi/kauppakassi (luonnonantimien käräämiseen), nartsaa, muistivihko ja kynä, ylimääräinen villatikkuri, kirja ja puhdas, kiva paita. Nippusiteet vois olla kova #syntymäsissi #määasunmaala 

  13. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Aina alkkarit ja sukatki? 😀 😀

    Ja mikä on villatikkuri? 

  14. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    JOo, tuolla meidän kellarissa on joskus kuulemma asunut joku ranskalainen vaihtari, voisit saada sen huoneen 😀

    Ja pihassa ois pikku urakka, sellasta maanrakennusprojektiii.. ;D

  15. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Ah hah haa, nauroin tuolle ”koirankopeilla” ajamiselle 😀 Ihan mahtavaa! Paritalosta ei oo ollenkaan mahdoton matka naapureiden pissaamiseen, näköjään!

    Mutta siis juurikin näin..vaikkei oiskaan ihan samalla aaltopituudella seinänaapurin kanssa, yleensä voi silti elellä ihan kivasti 🙂

  16. millakarhu kirjoitti: Vastaa

    Wanha sana villatakille/ villapaidalle. Siis ylimääräinen kerros täällä iki-muuttuvien säiden armoilla. Ja alkkarit ja sukat: melkein koskaan niitä ei tarvii, mut sillons kun tarvii niin ne on kiva olla. Myöskin voi mennä spontaanisti uimaan missa vaan kun on vaihto-alkkarit ja olla kaikkien tsubujen sankari jos ikinä kukaan kaveri jostain syysta semmoiset tarttee. Tuli mieleen et täähän ei oo yhtään sissiä vaan tosinössöä. Ai niin ja mulla on myös aina ompelutarvikkeet ja perusensiapuun buranaa ja laastaria ja semmosta. Onpa nolo olo…

  17. Heiskane kirjoitti: Vastaa

    Kiitos korjauksesta ja naapuruudesta:)❤️

  18. TiaB kirjoitti: Vastaa

    joo, mulla on taskulamppu aina kassissa. sellanen muovi lehma jota veivataan. Pimeat paikat niin ei kompastu.

  19. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Kiitos tästä selvennyksestä! 😀 Eikä ole yhtään noloa olla varautunut kaikkeen!!

     

  20. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Itelles!

  21. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Veivataan!!? Veivattava lehmätaskulamppu!?

  22. koikkarista nääs kirjoitti: Vastaa

    Itse asiassa ollaan joskus käyty katsomassa teidän kadulla jotain paritaloa, en vaan muista mikä talo oli kyseessä. Siitä on aikaa jo yli 10 vuotta. Ei näköjään napannut se homma, koska jatkettiin kämpän hakemista. Loppujen lopuksi löytyi kämppä, paritalo juu. Ja sanon että %&¤##, on viimeinen kerta kun asutaan näin. Tosin pahimmat särmät on jo hioutuneet ja asuminen ON halpaa.
    On tässä omat haasteensa, varsinkin kun pitäisi taloa laittaa ulkoapäin, toisella puoliskolla saattaa olla rahat finito kun toinen taas haluaisi laittaa. Kaikkea tämmöistä. Pääsääntöisesti ok. Seuraava pulju on tasan sitten rivarikämppä, ainakin näillä puheilla ja näissä tunnelmissa 😉

  23. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Haa, ties vaikka tätä olisitte käyny katsomassa 🙂

    Ja joo, puolensa ja puolensa paritalossa!

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.