Kävimme muutama viikko sitten blogitapaamisen yhteydessä Tampereella Masuunissa syömässä. Masuuni on hotelli Ilveksen yhteydessä oleva ravintola, joka panostaa lähiruokaan. Vaikka luulin rampanneeni lähes kaikki Tampereen raflat läpi, Masuunissa en ole syönyt aikaisemmin. Ehkä en ole ajautunut hotellin aulan takaa aukeavaan ravintolaan johtuen ennakkoluuloistani ’hotelliravintoloita’ kohtaan, mutta aijon mennä Masuuniin uudestaan. Mahdollisimman pian.
Ruoka oli taivaallista! (Toisin kuin tilaamani alkoholiton punkku, joka oli helvetillistä!)
Valitsin monesta hyvästä vaihtoehdosta Menu Veggien, jonka jokainen annos oli herkullinen.
Tattikeitto oli kuohkeaa ja samettista. Keiton kanssa tarjoiltiin lämmintä leipää.
Tomaattiraviolit vuohenjuustolla ja pinaatilla maistuivat itsetehdyn maukkailta. Annosta piristivät mustajuuret. Nam! Miltä mustajuuri näyttää juurestiskissä?
Juustoannoksen saapuessa pöytään kamera ei käynyt mielessänikään. Olen aina ollut juustojälkkäreiden perään enemmän kuin makeiden..
..vaikka maistui makeakin jälkkäri: valkosuklaa, päärynä ja kinuski, vaikka luulin, etten edes pidä valkosuklaasta. Niin varmaan!
Saavuimme syömään yhdeksän aikoihin lauantai-iltana ja ravintola taisi olla täynnä. Palvelu oli ystävällistä ja reipasta. Jonkinlainen hotellimaisuus teki pienen miinuksen ravintolan tunnelmaan, vaikkei se isossa pöytäseurueessa oikeastaan häirinnyt. Mutta olen vähän ikkunapöytiin ja pikkubistroihin kallellani.
Aijon silti mennä uudestaan Masuuniin. Nytkin tekee mieli tattikeittoa! Lähden tästä jääkaapille…kuinka vaikeaa muka sherrykerman tekeminen voi olla?
Ihanaa maanantaita! Aamuteet hörpättiin naapurin muijan puutarhakeinussa auringonpaisteessa.
Sama, olin yllättynyt Masuunin ruuan tasosta! Meillä ravintola oli tosin aika tyhjillään ja pientä miinusta siitä, että soittivat koko illan yhden ja saman suomalaisen rockbändin (jonka nimeä en edelleenkään saa päähäni) levyä koko illan… ei ihan fine dine-paikan tasoista. Mutta pisteitä kylläkin siitä, että mainittiin tästä tarjoilijalle ja vaihtoivat musiikkia!
Internetin syövereistä (redditistä) tuli vastaan kuvakertomus Nekalasta. Karua mutta kaunista! http://imgur.com/a/eaque
t. kanssatamperelainen, ei-nekalalainen
Mustajuuri näyttää juurestiskissä kepiltä (kaksivuotiaan luonnehdinta): ”Äiti, teetkö sinä noista kepeistä ruokaa.” ”Joo, teen. Meillä on tänään keppikeittoa.”
joo, oli kyllä todella hyvää ruokaa! 🙂 Nam nam nam…
Ja tuo on kyllä raivostuttavaa, jos soi sama / huono levy koko illan, tai huono musa jossain muutenkin spoilaa kyllä illallisen helposti. Mutta hyvä, että vaihtoivat 🙂
Hai vau!!! Kyllä nauroin katketakseni, mahtavat kuvatekstit vielä. Oon miettinyt saman tyyppistä postausta jo vuoden. Ja että laittaisin myös niitä vähän kivempiakin maisemia väliin, leipomoa yms, mutta hei, TOIMII NOINKIN! 😀 😀
Kiitos tästä! Piristit mun aamun!! (vaikka hei, tossa maisemassahan mä kohta pyöräilen töihin..)
Hei, jos sulla on hyvä keppikeiton ohje, olisin kiinnostunut!? 🙂
Oon jossain ravintoloissa suönyt mustajuurikeittoa ja tykkään paljon, mutten edes tunnista sitä kaupassa tai tiedä yhtään, miten sitä käsitellään, maustetaan tms. Mutta voisin kokeilla..
T. epämartta!
No valitettavasti mullei oo. Mäkään en oikein tiedä, miten sitä kannattaisi maustaa. Oon kokeillut paria nettireseptiä mutta kumpikaan ei ole ollut se täydellinen. Täytyy jatkaa kokeiluja… Lisää keppejä kehiin!
Tympee kuvasarja Nekalasta. Vaikka asunkin Koikkarissa, niin jostain syystä pidän Nekalasta. Tuota kuvan monumenttia on mun miehen edesmennyt isoisä ollut Nekalan Asevelikylän avajaisissa juhlistamassa ja pitänyt jopa sen avajaispuheen. Tästä on nähty pieni pätkä telkkarissakin. Kai se jostain arkistojen aarteista löytyy. Eli meidän lasten mummo asui lapsuutensa Nekalassa ja sieltä on kuultu jos jonkinmoista tarinaa. Eli sympatiat Nekalalle!
Joo, mää alotan siitä, että yritän löytää oikeita keppejä ja tuun ilmottaan, jos velhoilen tai löydän jostain jonkun reseptin 🙂
Ja kerro sää, jos yhtäkkiä kekkaat täydellisen mustajuurikeiton ohjeen 😉
Joo, tuossa on ehkä haettu tiettyä rönttöisyyttä huumorikulmalla (mua kyllä jakso naurattaa), jota Nekalasta tietty löytyy kanssa. Vaikka enimmäkseen se on mun mielessä puistoja, leipomo, puistoja, puutaloja, koiria, tyyppejä 🙂
Ja tänään aurinkoo!
Hauska kuulla teidän perheen Nekala-taustoista. Pitkä on historia asevelikylälläkin…