Kesälomapää

Kirsikkapuuhun on parissa päivässä ilmestynyt valkoisia kukkia ja naapurin muijan kanssa totesimme kukkapenkissämme pilkistävän pionin pistokkaita. Saakelin sitkeät sissit viettivät viime kesän Ikean kasseissa ympäri pihaa ja välillä reppanoita raahattiin kaivurin alta myös lähipuistoon, joten kukkapenkissä on meneillään aikamoinen ylösnousemus.

Töiden jälkeen valumme porukalla iltaan asti aurinkoisessa pihassa ja puistossa, josta tulee kesäksi iso olohuone. Touhu näyttää hitaalta hillumiselta, mutta oikeasti puuhaamme jatkuvasti: pikkuveli ottaa hattuaan pois ja yrittää syödä hiekkaa. Minä laitan hattua takaisin ja putsaan hiekkaisia käsiä.

Lapset keinuvat, pyöräilevät, juoksevat, hyppivät trampassa, kaivavat hiekkaa, puhaltavat saippuakuplia, leikkivät rosvoa ja poliisia. Koirat juoksevat. Naapurin muija hakee lapsille mehua ja minä huudan seitsemättä kertaa, ettei pihan kivetystä saa kaivaa lapiolla. Mutta äiti emmää voi muistaa sitä aina, ku mää oon vasta kolmevuotias!

Illalla palatessamme kuumuuden uuvuttamina sisälle puutalon hohkaamaan varjoon pyyhimme hiekkaisia jalkapohjia eteisen räsymattoon. Pikkuisten iho tuoksuu auringolle ja huominen täysi työpäivä aamukiireineen tuntuu yhtä absurdilta kuin sukkien pukeminen. Pää on kuumuudessa siirtynyt harhaiseen etelänlomamoodiin, jossa ainoa ilta-askare on asettaa rantapyyhe kuivumaan ja solahtaa aloeveera-ammeeseen makaamaan kurkut silmillä.

Onneksi kelit kylmenevät huomenna. Kurkut tippuvat silmiltä ja norppakamera tietokoneen näyttö alkaa taas näyttämään paremmalta!

Vielä on aika monta viikkoa kesälomaan..

Ihanaa kesäilyä kaikille!