Musta keskiviikko

Muistellessani eilen vaikeaa menneisyyttäni, piippasi puhelimeeni kuvaviesti serkultani.

IMG_0164.PNG

Arkisten hankaluuksien lisäksi kymmenen vuotta sitten asiakaspalvelija Asikaisella on ollut asenne kohdallaan sekä realistiset urasuunnitelmat.

HAHAHAHAHAHHAHAHAHHAH.

Paitsi että.

Suhtautumiseni saamaani viestiin kertoo enemmän tämän hetkisestä (kovaa vauhtia kalkkeutuvasta) asenteestani kuin kymmenen vuoden takaisesta haaveilevasta opiskelijatytöstä, joka öisin Pispalassa yksin heitti baarin viimeiset asiakkaat ulos ja siivosi, jotta ehti itsekin kaljalle tai aamulla kouluun.

Samainen muija muutti yksin Berliiniin tuntematta koko kaupungista ketään, lähti hetken mielijohteesta vaikka Roskildeen, teki itkien sydänverellään haaveilemansa elokuvan, aloitti kirjan. Uskalsi heittäytyä ja kokeilla, vaikka pelotti. Pisti itsensä likoon hulluissakin haaveissa, vaikka elämänkohina suonissa peitti musiikin alleen. Tutustui ihmisiin avoimin kortein, mutta nakkeli niskojaan kaikille, jotka tulivat kertomaan pari asiaa elämän realiteeteistä tai vittuilemaan tiskillä. Luotti rakastua sokeasti kengättömään pitkätukkaan, joka puistossa treffeillä _vahingossa_ poltti kangaskassinsa sekä sen sisällä olleen kirjaston novellikokoelman ja minun paitani. (Ei, ei mikään hälytyskello kilkattanut sinäkään vaiheessa iltaa tai en kuullut kilkatusta elämänkohinan yli)

Ajatteli, että Mä olen tällänen ja mä saan olla.

Nyt täällä nauraa ivallista ah hah hahaa voi kuule tyttö susta mitään elokuvaohjaajaa tuu- naurua kalkkeutuva muijan käppänä, jonka murhe on yläkerran kylppärin lattialämmitys, talvirenkaat tai muu lääbä-lääbä maailman tylsin asia. Kalkkis, joka ei uskalla toteuttaa haaveitaan epäonnistumisen tai päälle nauramisen pelossa. Ei tälläisellä asenteella tulekaan mitään ohjaajaa.

Eilen keräsin lämpöä Hipin tallennettua mun työkoneelleni osta oma musiikkiaan nimellä perseeseennussimis-biisi, huume-biisi ja (kaiken törkeyden huippu!) biisi nimeltä Jos muija sais tietää. Mitä helvettiä tää mun kone on ihan tukossa, kussää oot tänne ladannu taas jotain. Ja mitä! Mitä nää biisit on hei KASVA NY AIKUISEKSI!

Sanoin niin.

Kasva aikuiseksi.

Voi saatana. On käynyt pahin, mitä voi käydä. Olen vanha ilonpilaaja pieru, joka leijuu kertomassa elämän realiteettejä, kun toinen on sydänverellään tukkinut tietokoneeni perseeseennussimisbiisillä. Menen tästä nyt äkkiä muuttamaan asennettani johonkin ….en edes tiedä, mihin tälläiset niporeppanat voivat mennä! Itseensä!!? Miten tässä on päässyt käymään näin!!!??

AAAAAARGH! Ei minusta pitänyt tulla tälläistä sinisen henkilöauton kuljettajaa, joka kieltää banaanit takapenkillä ja suhtautuu ylimielisesti toistenkin pilvilinnoihin, kun on itse puolivillaisena lakannut yrittämästä.

Kohta tästä blogista tulee elämän realiteettiblogi, jossa mythbusterseina murskataan unelmia eri tekniikoilla. Vähätellään runoilijoita samalla kun naureskellaan epäkäytännölliselle puulämmitykselle, kirjoja kirjoittaville nuorille, huovuttaville kulttuuritädeille ja maalaaville sedille. Ladellaan järkiratkaisuja, korjataan _avomiehen_ housuja, vaikka itse olen pelkkä housu ja pelkuri.

Joskus pelkään katsovani pettyneenä menneisyyteen kysyen, milloin minusta tuli tälläinen?

Minulla on itselleni vastaus. NYT! Keskiviikkona 28.10.2015, mutta oireita huomattiin jo edellisenä päivänä tiistaina 27.10. 2015 sekä kesällä puutarharemontin yhteydessä (mutta pistimme epähuomiossa raskauden piikkiin).

Ihan tosi konservatiivista, rationaalista paska paska keskiviikkoa (jolloin huomasin olevani vanha tosikko, vailla mitään yritystä kurkottaa unelmiin, joka varmaan pian parilla realiteetillä huomaamattaan murskaa lastensa unelmat) kaikille vaan sitten niin! Älkää yrittäkö mitään, ei kannata, petytte vaan! Sanokaa mun sanoneen! Menen tästä tekemään eläkesäästösuunnitelmaa ja unohdan haihattelut.

Toivoo: Käpy

 

 

Voi serkku, minkä teit.

 

 

 

Share

27 kommenttia

  1. Kalkkis kirjoitti: Vastaa

    Hehee! Kuule mä luulen että toi on vaan se siirtymävaihe. Seuraavaksi tulee se, että tekee sen eläkesäästösuunnitelman, hoitaa kodin ja remontit ja huolehtii talvirenkaista. JA SAMALLA aloittaa kirjan kirjoittamisen, koko perheen maailmanympärysmatkan suunnittelun ja heittäytyy nauttimaan elämästä sellaisena kuin se nyt on, raivostuttavine rutiineineen kaikkineen. Eikä enää katsele taaksepäin johonkin kaukaiseen nuoruuteen, koska se oli ja meni ja oikeesti: ihan sama. Ja tajuaa että koko elämähän on EDESSÄ ja se täynnä mahdollisuuksia. Eikä hävetä enää yhtään olla aikuinen. Kyl se hippi varmaan perässä tulee. Ehkä kuuskymppisenä…

  2. Gigi kirjoitti: Vastaa

    Ahahhaahhahaa!!!! Mä just pyristelen täällä ulos tosta vaiheesta!

  3. Norps kirjoitti: Vastaa

    Terveisiä kummi-tytöltä, joka sanoi tänä aamuna 6.15 ”voinko olla supernainen”? Ja mietin, että jos jotain pitäs ihmisellä olla niin 2-vuotiaan itsetunto. Kaikki on mahdollista!

  4. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Niin,

    ei hävetä tai yhtään harmita olla aikuinen. En tarkoittanutkaan kriisata (tällä kertaa, käyn ihan tuulella, kuten ehkä on jo huomattu), että tilanteen pitäisi ikinä olla JOKO TAI.

    Tottakai asialliset hommat hoidetaan, pistetään perunat uuniin, Hippi vaihtoi talvirenkaat ja vaipat, tottakai. Perhe on suurin toteutunut unelmani, joka sekin mahdollistui kun vain luotin ja annoin mennä, enkä järjellä käynyt arpomaan mitä jos mitä jos  mitä jos ja ehkä ei kannata ja saattaa sattua jne jne.

    Mutta vaikka on aikuinen, hoitaa asioita, hoitaa lapsia, käy töissä tai nauttii kotiäitiydestä ei tarvi siltikään unohtaa suuria hulluja unelmiaan ja tavotteitaan! Tai ainakaan nauraa niille. ei pitä lakata uskomasta unelmiin. Eikä yrittämästä.

  5. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Kummitäti sanoo, että nyt tyttö kulta kannattaa hankkia joku kunnon ammatti ja lopettaa tollanen höpötys!

  6. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hei, se on sitte lopun alku. älä pyristele vaan jää!

  7. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Ja sitä piti Kalkkis vielä kommentoida, mutta meinasi unohtua, kun uskomattomassa puuskassa äsken vastasin kuten myös postasin;D, että 

    Sulla on erittäin hyvä meininki! Juuri noin ja tuohon haluan pyrkiä.

    Jatka samaan malliin ja kiertäkää yhdessä perheen kanssa maailma <3 Ja niin määkin haluan tehdä!

  8. Norps kirjoitti: Vastaa

    Mä myös muistutin, että on vain superMIEHIÄ ei naisia.

  9. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hyvä!!!!

    Toi jäi multa äsken kiihdyksissä huomaamatta, mutta onneksi paikkasit!

  10. Elinaelise kirjoitti: Vastaa

    Voi ny rähmä, Asikane, kiitos tästä selvänäköisyyden hetkestä. Ei hirveesti lämmitä havaita noita samoja pelkuruusoireita itsessää jo kaksvitosena. Ja mihin munkin elämä menee kun tässä olisi ne suuret unelmat ihan käsillä jos uskaltaisi vaan tarttua niihin ja lähteä tekemään, mutta sen sijaan tärvää aikansa kaikenmaailman varasuunnitelmien varasuunnitelmien varasuunnitelmien laatimiseen siltä varalta että ei onnistukaan. Aah! Nyt mää lupaan unohtaa sen murehtimisen ennen kuin on liian myöhäistä. Ja heti huomenna kirjoitan kirjan! Tai ainakin meen kaljalle.

  11. Raisaliitto kirjoitti: Vastaa

    Kiitos tästä tekstistä!!! Tää on niin hullua että samoja asioita tässä oon venkslannut mielessä vaikkei ookkaan ite tipahtanut omakotitalo-perhe-auto-akselille. Miten sitä huomaakin olevansa ihan kuiva akka, ja ei voi sitä, ei voi tätä, ja pitää sitä ja tätä ja mwäämwäämwäää. Nyt pitää höllätä ja antaa mennä vaan. Vasurilla ja silmät kiinni sit vaikka!

  12. RdS kirjoitti: Vastaa

    Ei banaaneja takapenkillä. Olen sanaton.

  13. Vierailija kirjoitti: Vastaa

    Sitä stand up -unelmaa sun pitää ainakin vielä tavoitella. Oot oikeasti maailman hauskin!

  14. vieno kaino kirjoitti: Vastaa

    Mä ainakin ihailin sinun luovuutta ja taitoa kun tuota tekemääsi videota katselin.
    Kyllä olet jo tullut elokuva-alalle, niin voi sanoa. Ja hyvällä menestyksellä. kun kommentteja lukee 🙂

    http://www.lily.fi/blogit/asikaine/onnellisia-huhuja

  15. Niinja kirjoitti: Vastaa

    Mä oon oikeesti nähny asikaisen tekemän elokuvan yleltä ja se on yksi parhaita näkemiäni dokumentteja! Voisit tehdä niitä lisää!

  16. daikaduu kirjoitti: Vastaa

    No nyt on kova biisi!! Tekemäsi dokumentti kiinnostaa kovasti myös. 🙂

    Eikä tosiaan onneks tartte olla joko–tai! Sehän aikuisuudessa just on parasta! Välillä vaan ehkä pitää muistuttaa itteään siitä toisestakin puolesta (se sitten vaihtelee, että kummasta). 🙂

  17. ------ kirjoitti: Vastaa

    Voi, toi on vain järkivaihe! Ei sitä kuule loppujen lopuksi kovin paljon muutu siitä, mikä on nuorena ollut.

    Välillä vaan priorisoi eri asioita.

  18. Marski kirjoitti: Vastaa

    Aivan h**vetin kova biisi! 😀

  19. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hyvä sää! Toivottavasti siellä on jo ensimmäinen luku valmiina! (tai kalja juotu;)

  20. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Joo, kamala tunne kun huomaa kuivana akkana kitisevänsä! Meidän pitää skarpata!! ;D ;D

  21. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Haha! Se kielto tuli vasta hiljattain, kun jouduin itse hetkeksi takapenkille istumaan, jonka jälkeen huomasin takkini olevan aivan järkyttävässä kunnossa!!! AAAARGHHH

  22. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    haha! Kiitos kannustuksesta! Se unelma on taas jäänyt hiljaa taka-alalle tässä kaikessa vauvasäädössä, mutta jos sitä syksyn myötä ryhdistäytyisi, mähän jopa lupasin, että oisin kevään aikana käyny reeniklubilla kokeilemassa. Mut en oo kirjoittanut YHTÄKÄÄN LÄPPÄÄ!

    Todella munatonta touhua taas! HÖ!

  23. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hitler-videoissa on luovuus huipussaan! ;D ;D

    Kiitos<3

  24. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Biisi on kova juu!!! 🙂  Dokkari ei ainakaan tietääkseni ole tulossa uusintaohjelmistoon..hmm..

    Ja joo, todellakin kaipaan muistuttelua..jopa ravistelua välillä..

  25. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Odotan kovasti, että tämä JÄRKIvaihe menee ohi 😀 😀 😀

  26. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Niin on!!!

  27. Mia K. kirjoitti: Vastaa

    Mun sydäntä särkee 🙂 en saa tähän sitä sävyä, jonka tunnen ja muistan.. Kuinka ennen mullekin kaikki oli mahollista! Kuinka jaksoin uskoa, että takuulla unelmani toteutuvat, kunhan olen ja teen kuten uskon oikeaksi. Onkohan se sitten niin, että sitä silloin päivä kerrallaan luovuttaa uskonsa tai se jää jälkeen arjen askareissa ja sitä kun tarpeeksi kaipaa, muuttuukin itse eikä enää jaksa toivoa..? Turtuu. Vaikka silti se arkikin on ihan ok ja ihanaa. Jospa sitä asetti unelmansa liian utopistiseksi, ja siksi sitä pettyy itseensä? Ja se saa aikaan myös tuon urautumisen ja eikä itse huomaakkaan kun alkaa besserwisseriksi lähimmäisilleen 😉 Muistan yhden pienen tapahtuman, joka hävettää vieläkin, koskien poikaani. Hän halusi maailman parhaimmaksi rumpaliksi ja mun piti siihen tietty väliin mennä viisauksia latelemaan, kuin että ”mietippä kuule nyt toinenkin kerta koska sehän on ihan älyttömän vaikeeta”!! Voi luoja! Miksen vaan voinu olla hiljaa!  Sen pettyneen katseen tunnen selässäni vieläkin. 

    Kiitos tekstistäsi. Nyt meen huutaan muutaman tosiasian itelleni ja sen jälkeen oon ihan hiljaa ;D

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.