Imetysrauhaa

– Herätyys Asikaine, meillä alkaa peli tunnin päästä ja sun pitää vielä tyhjentää sun tissis ennen sitä.

Parempiakin herätyksiä olen kokenut kuin havahtuminen joukkuekaverini Jessican hellään ääneen Oulun Cumuluksessa, jossa heräsin vähän rankemman bussimatkan jälkeen ennen futispelejä. Itse en muistanut edes saapuneeni Ouluun, mutta onneksi kämppikselläni oli aamulla puoliyhdeksältä elämän realiteetit hallussa ja maalivahdinhousut jalassa. Itselläni oli infernaalinen darra ja Pamela Anderssonin kuppikoko. On se hienoa, että äitillä on tätä omaa laatuaikaa! Time of my life! Miks mulle aina käy näin!?

Olen imettänyt työpalaverissa, ja pyöräillyt ystäväni polttareista välillä kotiin imettämään. Lainannut rockfutiksessa joukkuekaverin rintapumppua unohdettuani omani kotiin.

Itselleni imetys on tärkeä asia, josta olen vauvavuosien ajan määrätietoisesti halunnut pitää kiinni luopumatta kuitenkaan omista vapauksistani (retkottaa hotelli Cumuluksessa). Toki pieniä järjestelyjä sen eteen on pitänyt tehdä: imetys oli esimerkiksi yksi syy, miksi halusin työt aloitettuani alkuun kaikesta sodasta huolimatta työskennellä kotitoimistosta käsin. Olin vauvan ulottuvilla ja vauva oli minun ulottuvilla -niin hyvässä kuin pahassa.

Toisen lapsen kanssa imetyksen alkutaipaleeni oli vähän helpompi. Vaikka juotuani yhdeksän litraa vettä päivässä, meinasin imetyspsykooseissani heittää punaisen vesikannun ikkunasta pihalle ja häipätä tuttipullo-ostoksille, takaraivossani uskalsin luottaa siihen, ettei kipu ja riittämättömyys olisi ikuista – paitsi että ovat, mutta ne muuttavat muotoaan. Vanhemmuus on golgata, jota kiivetessä tulee aina uusia haasteita ja huolta.

Toisen lapsen roikkuessa pienenä sidekick-reppanana vauhdikkaan arjen helmoissa, tuntui imetys erityisen tärkeältä. Päästessään rinnalle, vauva sai ruoan lisäksi hetken jakamatonta huomiota, syliä ja ihokontaktia. Itsekin sain hetken keskittyä nauttimaan vauvasta. Säätö ja sähläys pysähtyi hetkeksi, pariksi minuutiksi eteisen portaille isoveljen pukiessa vieressä haalaria päälleen. Tuntuu, että isovelikin usein hengähti vauvan syömisen ajaksi paikoilleen.. tosin joo muistan myös Vapriikin aulaan palasiksi levinneen seisomalaudan, kikkailevan kolmevuotiaan, japanilaisen turistiryhmän, rintaraivareissa itkevän vauvan, huutavan meikän sekä epäaidonnäköisen mammutin.

Yöt nukuin vauva kainalossa ja nuhien ollessa valloillaan, olin onnellinen voidessani imettää. Koen imetyksestä olleen itselleni ja perheellemme paljon apua vauva-ajasta selviämiseen. Pienen aloitettua syömään perunoita ja porkkanoita, huomasin harteilleni lysähtävän väsymyksen ja haikean alakuloisuuden. Hormonien heilahtelut saivat arvostamaan imetyshormonien virtaa, jolla olin ensimmäiset puoli vuotta porskuttanut.

Tällä viikolla vietetään kansallista imetysviikkoa ja käynnissa on myös Imetysrauha-kampanja. Kampanjasivuilla korostetaan lähipiirin vaikutusta imetyksen onnistumiseen, sivuilla voi myös jättää kiitoksia kannustajilleen.

Olen tosi onnekas ja onnellinen, että imetys on onnistunut molempien lapsien kohdalla niin hyvin.

Suuri kiitos anopilleni, joka kätilönä on tietysti huippuammattilainen auttamaan ja neuvomaan imetyksessä. Etenkin esikoisen kohdalla haparoidessani, kannustava ja osaava mummo on ollut korvaamaton apu, joka varmasti on kantanut Pikkuveljenkin maitoihin asti. Kiitän myös naapurin muijaa, jolta kysyin viimeisimmilläni raskaana ollessani, missä oikeastaan voi imettää, miten homma niinku toimii? ja hän vastasi: no mää oon ainaki imettäny oikeestaan iha missä vaan, jossain ööh …penkeillä..!?

Onneksi ennakkoluulottamasti otin parhaan ystäväni ööh penkeillä -vastauksen yhtenä totuutena ja rauhallisin mielin imetin, missä nyt sattui ööh-penkkejä olemaan. Myöhemmin olin hämmästynyt ja loukkaantunut silloisista imetyskohuista, koska olin pitänyt julki-imetyksen luonnollisuutta itsestäänselvyytenä.

En olisi puoleen vuoteen päässyt himasta pihalle, jos en olisi kokenut voivani imettää vaikka kahvilassa, jossa kukaan ei ikinä edes huomannut pienintä asiakasta huivin alta. Itse en onneksi ole ikinä törmännyt minkäänlaiseen hämminkiin julki-imetykseen liittyen, vaikka Vapriikin aulassa meinasinkin öristen repiä paitani ja sulautua jääkausinäyttelyn alkuasukasinstallaatioon. Toisaalta sekoaminen olisi saattanut tapahtua ilman vauvaa rinnoillakin. Oikeastaan oli ihan perusmuseoreissu perkele!

Ystäväni kehoitti kouluttautumaan imetysohjaajaksi ja olenkin harkinnut asiaa vakavasti. Haluaisin auttaa ja kannustaa imettäviä äitejä ja vauvoja! Viime keväällä en vielä ehtinyt kursseille mukaan, mutta jospa ensi vuonna ehtisin. Tärkeä tehtävä vaatisi kuitenkin paljon sitoutumista – With great power comes great responsibility!

Katso lisätietoja Imetysviikosta ja Imetysrauhasta.

Rauhaisaa imetysviikkoa kaikille ja juomaa kaikille janoisille!

Lue myös:

Terkkui

Kotiäitiyden ja töiden yhdistäminen osa 2