Työntäyteisen alkuviikon jälkeen nautin leppoisista arkivapaista ja unihaalarissa tötöilevästä seurasta. Kiireettömiin aamuihin toki kuuluu vessan oven vasaralla hakkaamista, hiilihangolla sekoilua ja mustikoiden tiputtelemista sohvatyynyjen väleihin, mutta myös härväämistä, juoksurataa, takan lämmittelyä ja Hesarin selailua aamupalapöydässä.
Pojan toivottua useana päivänä linjabussiautoilua ja Pikku Kakkoa lähdimme aamulla bussilla poikkeamaan Pikku Kakkosen puistossa. Jo pysäkillä huudettiin riemusta niin kuin myös tiskiharjaostoksilla. Sininen harja! Minä otan sinisen harjan. Minä saan pittää sinistä harjaa!
Pikku Kakossa pieni ohjasi kaikkia piipaa-kulkuneuvoja ja köysiradassa koimme läpimurron. Törmäsimme puistossa tuttuihin ja lähdimme porukalla ravintola Tapas Bar & Sidreria Ineziin lounaalle. Käymme usein iltaisin Inezissä viinillä ja herkullisilla tapaksilla, mutta tänään kävin ravintolassa ensimmäistä kertaa lounaalla.
Tarjolla oli
keittolounas + leivät 6€ tai
keitto+ pohjois-afrikkalaistyylinen salaattipöytä 10€
+ päivän vaihtuva liha + 3€
Kaikki lounaat sisältävät veden ja kahvin tai minttuteen.
Tilasin itselleni keiton + salaattipöydän ja Pojalle salaattipöydän. Lapsien (tapauksessamme 1-ja 2-vuotiaat) salaattiruokailuista veloitettiin 3 euroa. Tarjoilija kertoi hinnan olevan lapsien kohdalla tapauskohtainen, vähän lapsen iästä riippuen.
Suosittelen Inezin salaattipuffettia lämpimästi! Tarjolla oli reipas valikoima ruokaisia salaatteja: kvinoa-katkarapusalaattia, kuskussalaatteja, marinoituja kasviksia, punajuuria, pastaa, oliiveja, pähkinöitä, ihania levitteitä, hedelmiä..Leipäpöydässä oli tarjolla yrttileipää sekä repeaa ohutta en-muista-mitä-leipää, jonka sai itse kuumentaa jännittävän näköisessä pannuttimessa (keksin äsken itse termin, koska en tiedä, mikä kuuman koneen nimi oli. Nyt se on PANNUTIN!)
Ruoka oli tuoretta ja maukasta. Ihanaa! Santsasimme koko sakki salaattipöydästä sen verran isolla kädellä, että maistoin papukeittoa vain vähän, hyvää oli sekin. Pienelle puistoilijalle Inezin lounas maistui hyvin. Parhainta herkkua taisivat olla marinoidut oliivit sekä meloniviipaleet. Ravintolassa oli lapsiystävällinen palvelu. (Kuuden jälkeen Inezin ikäraja on 18)
Jälkkäriksi keräsimme maasta penkkariautoista lentäviä kuraisia karkkeja ja ihastelimme rekkojen kyydissä huutelevien nuorisolaisten meininkiä. Äiti kato rokotiili! Tuolla on rekassa rokotiili. Teletappi! Oho kato!
Ennen kuin iloiset abit aiheuttivat vaikean helvetti-mää-oon-niin-vanha-mun-elämä-on-oikeestaan-ohi -psykoosin, lähdimme linjabussiautolla Nekalaan nukkumaan päikkäreitä ja litkimään maitokahvia. Täydellinen vapaapäivä.
Hyvää penkkaripäivää kaikille!
”Linjabussiautoilu”! Ihan parasta, että joku muukin matkustaa ”linjabussilla”! Siskon lapset käyttävät nimittäin samaa sanaa myös.
Joo, linjabussiautoilu on parasta! 🙂 Ja vähän harvinaista herkkua, kun yleensä pyöräillään tai käppäillään.
Musta tuntu nnimenomaan sillon kun mää itte siÄ lavalla keikuin että mun elämä on ohi! se johtu vaan siitä että oli karsee pakkanen, mulla oli karsee krapula ja sen päällä hiljalleen kehittyvä uusi känni ja päällä vaan mustista jätesäkeistä tehty hökötys. En mää tiedä mitä sellaisen asun piti ilmentää? Oltiin iltalukiolainen mut emmää johtuiko se siitÄ??? Siellä yritin maata lavalla pitkälläni tuulensuojassa kun muut heitteli mummuja karkeilla. Aika ankeeta kyytiä pitkin kuoppaista Hämeenkatua. Sitten jotenkin jouduttiin Rosendahlin pubiin.
Mä en oo edes tiennyt että Inezissä on tollanen lounasbuffet! Kiitos! Tänään just puhuttiin koulussa niiden tapaksista, tämä on selvästi joku johdatus joka kertoo että tuonne pitää mennä. Will happen.
Kai re(i)vittelitte Pikku kakon tanssipelissä? Onneksi se tylyttävä ääninauha on tainnut vaihtua, ennen sieltä tuli sellaista karua ”Onko tuo muka tanssimista? Yritä uudestaan!” –settiä, mikä oli toisille lapsille vähän liikaa… 😀
Anteeksi, mutta naurattaa sekä sun asu että rekassa makaaminen !?!! 😀 Ehkä olit pukeutunut ilmentämään mielentilaasi.
Ja juuh, ei ole aika kullannut omiakaan penkkarimuistoja. Ei ollu kivaa. Oli ihan helkkarin kylmä ja juu darran olin hankkinut kanssa, sydänsuru taisi olla päällimmäinen ongelma. Olin pukeutunut pupuksi. En edes sellaiseksi seksikkääksi playboy-henkiseksi pupuksi vaan sellaiseksi jättimäiseksi pehmojänikseksi, jolla oli niin jättimäiset housut, häntä ja kengät, että liikkuminen oli humalassa haastavaa(no, ei oikeastaan ollut kylmä)
MUTTA SILTI TUNSIN ELÄMÄN OLEVAN EDESSÄ!
Kannattaa tosiaan mennä, oli ihan todella hyvää!! 🙂
Tanssipeli taisi olla lumen takia aika hiljainen.. Pitää oottaa, että se keväällä taas herää henkiin niin pääsee joraamaan!!
Olin kai siksi pukeutunut noin kun ajattelin etten viitsi mitään lapsellisia penkkarikuteita – olinhan sentään ”jo” kai 22! Että vähän sellaista kapinaa oli siinä. Tai sit rahapula ja se rapula.
Odottakaas, kun oma lapsenne keikkuu siellä lavalla ja katselet riemua ja muistelet, että oma ajelu oli ihan just. Naureskelet muistoille vielä työpaikalle palatessa, kävelet veskiin, vilkaiset peiliin ja…ainiinjoo, onhan noita kilometrejä jo vähän sen jälkeen tullut. Pää ei pysy mukana, että tässä muka ollaan keski-ikäisiä. Ei kai haittaakaan.
Blogisi on IHANA! Ehkä ei vähiten siksi, että yksi lapsistani on hyvin hippimäinen.. Muusikko. Tarvitseeko kertoa enempää?
Ah hah haa! Jätesäkki on kyllä kaikissa naamiashenkisissä juhlissa klassikko! Aina joku vetää sen kortin!
Aaargh! En vielä uskalla ajatella. Sillon varmaan yritän siihen vanhaan pupupukuuni naamioituneena epätoivoisena kiivetä mukaan kyytiin 🙂
Kiitos ihanasta kommentista ja terkkuja sinne hippilapselle 😉