Tällä viikolla toimistolla heräsi keskustelu liittyen työpöytäni vuokraamiseen ja juttelimme ylipäänsä liittymisestäni nykyiseen toimistoporukkaamme. Vuokraan siis pöytää toisen yrityksen tiloista, jossa olen jo useamman vuoden porukan jatkeena hillunut, vaikka en työntekijöihin tavallaan kuulukaan.
Keskustelun päätteeksi ilmoitin tietysti, etten olisi lähdössä mihinkään, sillä PIDÄN NYKYISEN TOIMISTON AKUSTIIKASTA(!!!), jonka jälkeen olin ehkä aistivinani hentoisen silmien pyörähdyksen työkaverini toisessa silmässä. Aloin pohtia, millainen toimistokaveri oikeastaan mahdan olla. Alkuun ajattelin olevani varmaan ihan mukavaa toimistoseuraa, jonka kanssa voi vaihtaa kuulumisia ja jutella myös alaan liittyen, mutta hetken mietintöjen jälkeen mieleeni alkoi pulpahdella jokapäiväisiä perus tilanteita, kuten..
-Kuinka tänään kerroin Ramille koko lounaan ajan yksityiskohtaisesti Ensitreffit alttarilla -ohjelman toisen jakson tapahtumat ja kaikki ohjelmassa käydyt keskustelut, vaikka Rami ei katso kyseistä sarjaa tai oikein muutenkaan varmaan siedä tosi-tv-ohjelmia
-Kuinka toissapäivänä hysteerisenä huusin puhelimeni hajonneen ja pyysin toimistolla kaikkia soittamaan kännykkääni, jotta voisin testata asiaa, jonka jälkeen kaiken haloo-huutelun ja sekoilun ja soittelun jälkeen huomasin puhelimessani olevan kuulokkeet kiinni, jonka takia en ollut kuullut mitään
-Kuinka en ole maksanut pöytävuokraani taaskaan sataan vuoteen
-Kuinka tiistaina tilitin päälläni olevan paidan haisevan tosi pahalle ja pyysin kaikkia haistelemaan nuhjuisen oloista paitaani ja spekuloimaan, mistä se johtuu
-Kuinka sain keväällä kriisin reisistäni ja halusin keskustella reisiongelmastani ja näyttää valokuvia, joissa reisieni ongelmakohdat näkyvät, enkä ollenkaan ollut tyytyväinen saamiini vastauksiin, kuten ne on ihan hyvät. – EIKÄ OLE! KATTO NY TÄTÄ POLVEE!
-Kuinka en osaa edelleenkään käyttää toimiston postikonetta ja tarvitsen joka kerta apua saadakseni kirjeen leimattua
-Kuinka aina on sama homma skannauksen kanssa
-Kuinka roikun kaikkien liepeissä, koska en osaa tehdä gramexeja ja toimitan matskut myöhässä
-Kuinka huudan ja hölötän ihan koko ajan kaikkia maailman turhimpia asioita liittyen lapsiini / ripsiini/ poikaystävääni/ polkupyörääni/ baari-iltaani/ töihini / remonttiini/ naapuriini/ jne jne toisten yrittäessä keskittyä kirjoittamiseen tai työpuheluihin
-Kuinka otan aina hulluna valokuvia lounaalla ollessamme ja sometan ja laitan kaiken nettiin. Noni, olkaa hetki viä siinä! Hei oota, älä syö iha viä! LAITA SE LEIPÄ TAKAS SIIHE LAUTASELLE!
-Kuinka tulen ja menen miten sattuu. Pöö! Tulinkin tänään kahteen!
-Kuinka kitisen joka asiasta
-Kuinka kerron yksityiskohtaisesti blogimaailman koukeroista tai yleisesti nurkista, joihin olen itseni ajanut.
-Kuinka haluan toiseen paikkaan lounaalle, jos lista ei miellytä, vaikka olemme jo ravintolan eteisessä
-Kuinka olen ensimmäisenä kyselemässä pikkujoulujen perään, vaikka en oikeastaan ole töissä kyseisessä yrityksessä
-Kuinka hain pikkujouluissa Lauri Tähkää tanssimaan (ei todellakaan lähtenyt)
-Kuinka olen aina lähdössä mukaan Tallinnaan, Helsinkiin, ravintolaan ja joka paikkaan työporukan reissuille. Satun aina paikalle!
-Kuinka haluan aina lainata latureita ja piuhoja, koska omat on kotona
-Kuinka välillä tuon toimistolle suoraan hiekkalaatikosta kaivettuja lapsiani, jotka ovat äärimmäisen kiinnostuneita toimiston biljardipöydästä ja juoma-automaatista ja kopiokoneesta sekä näistä kaikista yhtäaikaa
-Kuinka kerran saavuin hissistä suureen ääreen kiroillen, kunnes huomasin jonkun muun tuoneen sillä kertaa lapsensa mukaan töihin
-Kuinka yleensä saavun hissistä suureen ääneen kiroillen
-Kuinka raahaan toimistolle sisälle sulamaan loskaisen pyöräni, jonka lastenistuimessa on pienen lumiukon verran lunta
-Kuinka taas syntymäpäivieni aikaan valitin koko viikon olevani ikäihminen ja elämäni olevan ohi, vaikka olen varmaan viisitoista vuotta muita nuorempi
-Kuinka valitan yrityksen nimikkokaljan olevan pahaa, koska se on IPAa ja haluaisin mielummin kaappiin jotain litkumpaa.
-Kuinka olen ihan hirveä riesa!

Ööh, tarkemmin ajateltuna, kyllä minulle pitäisi vähän maksaa toimistolla käymisestä, mutta menköön nyt tällä kertaa ilman korvauksia, koska IHAN VITUN HYVÄ AKUSTIIKKA!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
PS. Katsotaan, käykö avaimeni hissiin vielä maanantaina. Oli aika tarkka referointi siitä Ensitreffit alttarilla -jaksosta.
Lue myös:
Ah, kiitos tästä ❤️
<3
Jokunen vuosi sitten Putouksessa esiteltiin toimistoääliö ja kuinka kaikissa toimistoissa pitäisi olla sellainen. Riitelin työkaverin kanssa tittelistä, mutta hävisin…
Hah hah! Meillä on aika selvä peli, että kuka se ääliö on! : /
Kaikilla pitäisi olla tuollainen työkaveri, niin kellään ei ois koskaan työtylsyyttä.
EI PITÄIS! ITTE EN KESTÄIS!
Parasta luettavaa, jälleen!
;D
Kuulostaa teorissa vekkulilta toimistotyypiltä. Käytännössä *vetin rasittavaa. Tod. näk. tulisi ruumiita 2 päivän jälkeen.
Siis kyllä, ihan saakelin rasittava!!!! 😀
Luin ääneen työkaverille, että kuullostaako tutulta? joka kohtaan ”Hmmmm, joo, joo joo” hups… mut on niillä aina ollu ikävä kun olen poissa ollut. on ollut kuulemma niin hiljasta…
Mahtavaa, meistä tulis varmaan hyviä toimistokämppiksiä 😀