Asikaisen askartelunurkkauksesta hyvää tätä vuotta!
Nähtyäni naapurissa käpyjä kuivumassa pöllin surutta naapurin muijan idean jouluaskarteluihin. Keskeneräisiä hommia paetaksemme ja sateisia ulkopuuhia mietiskellessämme tuli lähi’metikössä’ pyörähtäminen tarpeeseen. Teimme retken, jolla Poika keräsi isoja käpyjä niin innoissaan, ettei jättimäinen käpykassimme meinannut enää mahtua vaunujen alakoriin.
Älkää kysykö, miten oman elämämme Jaakko Parantaisina löysimme satumaisia jättikäpyjä! Kerrankin kävi mäihä ja sisäinen oravani puhui suomea ainaisen nököhampaisen sekavan sössötyksen sijaan johdattaen meidät suoraan isohavuisimpien puiden juurelle. Niin. Joka tapauksessa koolla ei varmastikaan ole väliä, vaan hienoja koristeita voi askarrella myös pienemmistä kävyistä.
Palattuamme metiköstä, valitsin kassillisesta isoimmat ja hyväkuntoisimmat käpy-yksilöt ja laitoin ne hetken mielijohteesta uuniin (en tiedä, oliko paloturvallista, mutta toimi!). Pidin käpyjä leivinpaperin päällä pellillä muistaakseni reilun tunnin 90 asteisessa uunissa, jossa kävyt kuivuivat ja aukesivat harottavammiksi. Lisäksi kotiimme leijaili ihana havujen ja joulun tuoksu. (Huom! Pihka on täysin perseestä, ellei ole liimaamassa piparkakkutaloa vastaavaa megaydinliimaa kaipaavaa poteroa.)
Kuivatuksen jälkeen levitimme pienillä sudeilla liimaa käpyihin. Liimahomma on askarteluissa aina Pojan lempipuuhaa ja touhu lähtee yleensä täysin lapasesta, joten käpyaskartelu oli liimavimmaan omiaan: liimaa pitikin levittää ihan reippaasti käpyjen pintaan.
Tunteellisen liiman levityksen jälkeen ripotimme kunnolla kultahippuja liimaisten käpyjen päälle. Ihania! Osaan kävyistä kultaa tuli vain toiselle puolelle, osa uitettiin liimassa ja hileissä. Kauniita olivat kaikki pienen taiteilijan versiot.
Liiman ja hippujen kuivuttua pujotin kultakäpyjen väkästen alle juuttinarun lenkiksi, jolla koristeen voi ripustaa oveen, ikkunaan tai vaikka kuuseen.
Paketoimme käpyjä sukulaisille lahjaksi. Kaikki olivat saamistaan koristeista aika innoissaan, puhumattakaan pienen jouluaskartelijan antamisen ilosta. Hyvä askarteluidea metsäretkineen ja lopputuloksineen! Kannattaa kokeilla.
Seuraavassa jaksossa askarrellaan käpylehmä, sielu sekä julki-imetyshuivi.
Vau! 🙂
Tyylikkäästi hoitelit tuossa viimeisessä lauseessa kannanoton teriniittihommiin! 🙂
Mahtavaa, että sää fiilaat tätä mun käpyä 😀 Kun tuutte käymään, voidaan tehä näitä porukalla! <3
Joo, kyllä minäkin siitä mieleni pahoitin.. 🙁 Instassa kanssa otin vähän kantaa, mutta muuten en jaksanut enempää aiheesta kirjoittaa, koska haluan pitää mahdollisuutta imettää lasta tarpeen tullen itsestään selvänä asiana.
Argh!
Jes. Myös sielu kiinnostaa!
Meiltä löytyy miehen tekemä sielu hyllystä. On siis suuri Studio Julmahuvi-fani ja varsinkin Touko Poukon jutut iskee… Ja se sielu on rautalankamöykky, josta törröttää ulos nauloja joka ilmansuuntaan. Erittäin sopiva koriste pikkulapsiperheeseen. Jep jep. No onneks hylly on ainakin vielä tarpeeks korkea ja muksu kiipeilytaidoiltaan vielä alkuvaiheessa.