Kotimme oli sekaisin, keskeneräisessä olkkarissa ja ruokailuhuoneessa vallitsi remppojen välinen kaaos. Piha näytti edelleen raivaustyömaalta. Vauvan sänky oli säilytysvuori. Neuvolasta antoivat lainaan verenpainemittarin kohonneiden lukujen takia.
Seisoskelu ja jopa istuminen alkaa olla haastavampaa kuin tunteiden hallintani, joiden kanssa luovutin jo viime viikolla itkiessäni kellarissa. Koko porukka alkoi olla puuhaamisesta jo uuvuksissa, enkä enää tiennyt, mitä pitäisi tai kannattaisi saada valmiiksi. Tulessa makaaminen tuntui hyvältä idealta.
Mullinmallisuuden, fyysisen kunnon ja mielialan lähestyessä hiekkaista lautalattiaa..
..naapurit ystävineen ottavat jättiharppauksia piharemontissamme. Juostessani kottikärryillä kaahaavan Pojan perässä multakasassa ja katsellessani Hipin takaperin (!!) keulimista kaivurilla, kyselin huolestuneena Mutta mites tää meijä talon puoli kummää en ny tiiä miten me ..totesi naapurin äijä kyllästyneenä Ei tässä ny oo mitää teijä ja meijä puolta, kaikki nää tehää ny yhessä sillä porukalla ku tehää. On vaan one love! Kato one love..
Pihan edistyessä useiden muttien jälkeen omenapuun istutukseen asti, kaarsi juuri lätkätylle autopaikalle Hipin perheen punainen auto. Seisoin jakkaralla järjestelemässä levyjä kuullessani sydämen malliset piipaapillit anopin, appiukon ja Hipin siskon kolistellessa kuraisesta eteisestä sisälle. Myö tuotiin tälläne juustokakku, mie laitan sen tänne teijän kaappiin…
Ja muutaman päivän jälkeen: Eteiseen ilmaantuneiden uusien kuramattojrn lisäksi vanhat matot roikkuvat rapussa puhtaina ja lattiat on mopattu. Ikkunat pesty. Keittiössä siivoiltu.
Vauvan sänkyyn on ommeltu kaunis pehmuste ja ehdin käydä hankkimassa hoitotason.
Appiukon asentamien ovilistojen(!!JUHUU!) lisäksi keittiössä on sämpylöitä, tuoretta pullaa, smoothieta, pähkinöitä, talouspaperia…
Olkkari näyttää jo kodilta. Verhotangot ja taulut on asennettu paikoilleen. Hipin Pispalan kämpän vanhoihin verhoihin on ommeltu kujat ja ylösalaisin roikkuvat oranssit kukat naurattivat koko porukkaa.
Poika on ollut ikionnellinen talon täyttäneistä ihmisistä, touhusta ja puuhasta. Pieni on nauttinut uusista askareista. Minä levosta. Pahin suoritukseni kuluneiden päivien aikana oli ravintola Napolin jonossa seisominen. (ainakin puoli tuntia!)
Ilmassa alkaa vihdoin olla onnellisen odottavainen tunnelma. Naapurin tytöllä heiluu ensimmäinen maitohammas.
Aamulla heräsin pihassa aloittaneen kivimiehen naputteluun.
Iltapäivällä itkin. Onnesta ja ihmisistä.
Kiitos kaikille miljoonasti <3
Ihana postaus<3
Tuommoiset ihmiset lähipiirissä on kultaakin kalliimpaa!
Mä kärvistelin kesäkuussa vaikeassa loppuraskaudessa. Heinäkuun alussa synnytin ja sen jälkeen alkoi vieläkin kovemmat kivut. Kaksi viikkoa synnytyksestä jouduin leikkaukseen. Kotona vastasyntynyt ja kaksivuotias esikoinen. Ja koko tänä aikana ihmiset vain alkoivat tulla ovesta sisään. Isä ja äiti, anoppi, ystävä, toinen ystävä, sisko ja miehen sisko. Jokaisena päivänä on ollut apu, joka on auttanut kodin askareissa, pessyt pyykkiä, tehny ruokaa, vienyt esikoista puistoon, siivonnut ja tsempannut. Ekojen viikkojen aikana olin purskahtaa itkuun, kun ajattelin näitä arjen enkeleitä, jotka on tehny meidän hätätila-arjesta hyvän. Huonona avunpyytäjänä mulle on niin tärkeää, että joku vain tulee ja ilmoittaa auttavansa. <3 <3 <3
Toi Napolin jono on paha… Mies muisti asian eilen etukäteen ja käveli jonon ohi hakemaan puhelimella tilatut pizzat. 🙂 Tsemppiä loppuaikaan!
Uskon teidän keittiön ovilistoihin vasta kun näen ne. Eli kuvia, kiitos 😀
Onneksi teidän sukulaisilla on hyvä maku: tuo pinnansängyn suojus sopii väriltään niin täydellisesti pinnasänkyynsä. Toisin kuin meijän sukulaisilta, joilta saa vain mautonta hyi hitto-krääsää.
Törkeetä että vahvasti raskaana oleva nainen pistetään jonottamaan! Kyllä pitäisi Napolissa päästää raskaana olevat jonon ohi…
Uudet tapettinne ovat tosi kauniin väriset, kyllä on paljon paremmat kuin ne entiset…
🙂
Mähän taisin jo ed. postsukseen kommentoida että takuulla kohta kaikki on jo reerassa!
♡
Mua alkoi itkettää talouspaperin kohdalla; kun kotoa löytyy talouspaperia, niin kaikki muukin on kunnossa.
Ihania ihmisiä teidän elämässä ja taisin vähän ihastua naapurin äijään. 😀
Ihanat tyypit! <3
No niin on!
Ihana kuulla sun apuporukoista, ihan mahtavaa!! <3 Onnea vielä vauva-aikaan! 🙂
Jono on paha, mutta pitsat niin hyvät, että jaksoin sen puoli tuntia juuri ja juuri 🙂
Kiitos toivotuksista!
ahahhahhhahhaha! Täytyy laittaa! 😀 Jahka saan kuvattua…
…(ei siellä mitään listoja oo…..)
Haha, lähellä oli, etten etuillut ;D
Kiitos, tykkään noista tapeteista ja pehmusteesta itsekin tosi paljon!
On ainakin toistaiseksi! 😀
No niin on, itkettää itseänikin! <3
Haastoin sutkin tähän husband-haastatteluun! (Jee!) Jo etukäteen naureskelin sille, mitä Hippi näihin vastaisi… Tee jos jaksat!
http://www.lily.fi/blogit/taste-honey/husband-interview
Hei kiitos haasteesta! Lueskelin näitä kaikkien ihania husband-juttuja ihan innoissani!
Ja nyt kysyin täällä, voisitko vastata tälläisiin haastekysymyksiin
– E!
– Tää on tälläne ihan kiva juttu..
– E!
Että näin!