Eilen katselin väsyneenä kahvikuppi kädessäni hiljaisen talon ikkunasta loputonta sadetta. Vähän tylsää…
..kunnes alakertaan ryntää pöllähtäneenä herännyt Hippi, joka huomaa jo olevan aika helvetin kiire teatteriin Pojan kanssa. Missä ne on ne liput? Teatteriesitys alkaa puolen tunnin kuluttua. Mikäs teatteri se olikaa? Hippi etsii itselleen ehjiä housuja, kunnes ilmaantuu alakertaan jalassaan tyttöjen punaiset leveälahkeiset sammarit. Poika pukee eteisen lattialla hitaasti haalariaan höpisten Minä rakastan teatteria!
Hippi juoksee portaita ylös ja alas noin kahdeksantoista kertaa, kunnes lopulta tajuaa illalla hukanneensa jättäneensä jalkapallojoukkueensa saunailtaan reppunsa ja takkinsa, jonka taskussa on autonavaimet. Yhtään lannistumatta pitkätukka alkaa järjestelmällisesti juosta portaita ylös alas etsien pyöränavaimia, jotka löydettyään teatteriseurue ryntää kolisten ovesta pihalle.
Poika heiluttaa hymyillen pyöräilykypärä päässään. Teatteriliput näyttävät roikkuvan puoliksi ulkona pyörää polkevan Hipin vanhan villakangastakin taskusta kaksikon kaartaessa pihasta hyvällä vauhdilla sateeseen. Kaksikymmentä minuuttia esityksen alkuun.
Istun keittiössä täysin tyrmistyneenä. Sydän on jättänyt pari lyöntiä välistä. Että mitä että tapahtu?
Että mitä helvettiä että missä se on se autonavain!!?
Juu, ei ookkaan tylsää.
Sunnuntaita! Muistakaa käydä teatterissa!
Mä niin odotin mahdollista postausta teatterireissusta. Näin nimittäin juuri ajoissa saapuvan isän punaisissa housuissa ja pienen pojan (istuivat takanamme). Pyörällä saapuminen tais olla lopulta ihan hyvä ajatus (toivottavasti autonavaimet on jo paikannettu…), sillä teatterin ympäristön parkkipaikat oli aika täynnä!
Esityksen jälkeen pääsin kysymään: ”ootko sä Hippi sieltä ATK:sta?”!
Meidän 4v nautti esityksestä, mutta pienemmälle sisarukselle esitys olisi ollut vähän hurja!
Haha! Ihana kuulla. Kehtasinkin epäillä, ehtivätkö esitykseen ollenkaan tai että, oliko pyörä hyvä valinta! HA!
Esitys oli ollut pojan mielestä vähän liian jännä välillä, mutta oli kuitenkin uskaltanut katsoa. Meni kyllä heti pesemään hampaansa, kun teatterista tulivat, että ilmeisesti vähän jä peikot kuumottelemaan mieleen…
PS.Avainkin löytyi. Se oli hyvässä tallessa jälleen kerran 😉