Mukava ja symppis viikonloppupostaus

Pitihän se arvata. Maaretti Asikaine kaatoi eteerisellä olemuksellaan koko blogin. Pahoittelut anopille kaikille, jotka viikonloppuna tuloksetta yrittivät päästä juttujeni pariin. Suunnitelmissa oli julkaista ratkaisu maailmanrauhaan, mutta atk-ongelmien takia homma jää toiseen kertaan. Yritämme saada sivuston kaatumiset kuriin.

Huonommat vitsit, juttujen tason laskeminen jopa amatöörivideotasolle, ei näköjään tepsinyt sekään, itseasiassa Maaretti vain villitsi kävijävirtaa entisestään ja lopulta kaatoi koko paskan. (On vain ajankysymys, milloin Maaretti tekee vallankumouksen ja lämminhenkiset arkiraapustukseni ovat enää vain pieni puuroläiskä Maaretin vaaleanpunaisessa paidassa ja täällä kuunnellaan päivästä toiseen lempeitä vihanhallintakeinoja. ITSELLÄNIHÄN EI OLE MITÄÄN RAGE-ONGELMIA)

Josta tulikin mieleeni, että EN. Toisin kuin ihan kaikki bloggaajakollegat viettivät viikonloppunsa sisällöntuotannon festivaali PING:ssä, minä EN ollut siellä (saatanan saatanan saatanan saatana ).

Kuten jo blogini Facebook-sivulla jakamassani videossa nimeltä Asikaista ei kutsuttu bloggaajatapahtumaan kerroin, en ole asiasta katkera, sillä minulla oli muuta menoa.

Tapahtumaan valitaan kaksisataa Suomen parasta sisällöntuottajaa ja valitettavasti olen sijalla 202. (edelläni sijalla 201. on mm. Hipin oma blogi). En siis ollut kylpylässä passi kaulassa tekemässä huippuja blogiyhteistyödiilejä ”business hippien” ja ”content gurujen” kanssa. Sen sijaan vietin laatuaikaa erään epäbusiness hipin kanssa ja tein nappikauppaa Yhteismaan Nappinaapuri-prokkiksen kanssa (kerron asiasta lisää tällä viikolla!).

Kuvassa: business hippi aka content guru 

En myöskään bailannut ankarasti, verkostoitunut ja tutustunut uusiin ihmisiin. Sen sijaan kävin Wanhassa Tapissa kaljalla. Kaikki ehkä tietävät tunteen, kun saavuttuaan yksin kaljalle baarissa ei ole ketään tuttua. (Pingissä viikonloppunsa viettäneet eivät postaustensa perusteella tiedä tästä mitään!)

Niin minäkin. Mutta kyse ei ollut siitä.

Kaikki ehkä tietävät tunteen, kun saavuttuaan yksin kaljalle baarissa on kaksi tuttua. Toisella on edessään kolme shottilasillista jaloviinaa (saattoi olla myös omenamehua, en varsinaisesti ole mikään meedio) ja toinen on vanha työkaveri, jonka on edellisen kerran nähnyt erittäin epämääräisissä ja epätoivoisissa merkeissä erittäin epämääräisen baari-illan jälkeen, jonka jälkeen ette ole tavanneet vuosiin. Kumman pöydän sinä valitsisit? NII IN! (Kyseessä hypoteettinen tilanne.)

Tässä syvyydessä kauhoessa on äärimmäisen vaikea muistaa, mihin olin tekstilläni tähtäämässä..

Tarkoitukseni ei ollut avautua katkerana ollenkaan hysteerisesti kirjoittaa Bingistä, blogin kyykkäämisistä, eikä varsinkaan kertoa epämääräisistä illoista tai päivistä, vaan napsasta eetteriin

Mukava ja symppis postaus viikonlopusta, jossa 

– söpösti esitellään uusia lastenvaatehankintojani, joita tein Gugguu -lastenvaatemerkin Pop Up -shopissa…valitettavasti en tosin saanut räpäistyä yhtäkään kuvaa Pojan valikoimista ihanista pussihousuista ennen kuin ne (molemmat) olivat jo likaiset. Ovatpahan ainakin käyttäjälle mieluiset, se on pääasia!

– kerrotaan Angry Birds -elokuvareissusta, kuinka menimme ensin väärään elokuvateatteriin. No niin mekin ollaan tässä kassalla, mutta emmää nää teitä missään! ja kuinka naapurin muijan possesta jäi osa teatterin ulkopuolelle menetettyämme varaamiamme paikkoja myöhästymisen takia

– fiilistellään eilistä Design toria, jossa pyörähdin nopsaan ennen kuin Pikkuveli hermostui istumaan vaunuissa ja häippäsin tyhjin käsin kotiin vielä nopeammin.( En ottanut yhtäkään valokuvaa tai tehnyt ostoksia. Mitään emme kyllä tarvitsekaan, joten ehkä ihan hyvä.)

– mietitään, tunsinko itseni enemmän Yoko Onoksi vai Adolf Hitleriksi törmättyäni bussissa poikaystäväni bändikaveriin. Ehkä parempi jättää tämä aihe ihan vaan tähän..

..ellei yöllä vahingossa pukkaa videopostausta Mitä poikaystävän bändikaveri vihjaili Asikaiselle bussissa. Olen muuten juuri nyt aika innoisani videopostauksista, mutta ei kannata vielä huolestua. Snäppiuranikin oli intensiivinen ja lyhyt. Myöskään maanisuudestani ei kannata huolestua, sillä viime viikolla istuessamme iltaa, naapurin muijat rauhoittelivat se vaan menee sulla tollain kausittain..että oot vireessä ja puuskassa ja sitte taas rauhotut..hetkeksi..ja sitten saat taas ideoita..se on ihan normaalia että menee tollain..

ETTÄ OON SIIS IHAN KUNNOSSA JA OMASTA MIELESTÄ MENI HYVIN! (Ja jos liikaa prakaa, Maaretti on onneksi lähellä!)

Hyvää maanantaita! MORO!

PS. Sisältömarkkinointitapahtuma BONG Tampereeseen otetaan nyt hakemuksia vastaan. Ohjelmassa mielenkiintoisia markkinointi -work shoppeja, kuten Miten erottaa business hippi hipistä?, Antakaa määkin huudan sosiaalisessa mediassa määkin oon kännissä! sekä suosittu Bongin rakentaminen perunasta.