Humoristibloggaaja mediassa KATTO NY TÄTÄ!

Maanantaina Yle Tampereen toimitus otti yhteyttä kehittämääni GoneMari -metodiin liittyen. Puhelimessa toimittajan mainittua aikeistaan ottaa myös muutama kuva haastiksen kylkeen, tuikkasin kapulan rattaisiin.  – Ööh, mitä mitä, siis minkälaisia kuvia?

– No ajattelin, että teiltä varmaan saisi hyvää kuvituskuvaa tähän juttuun, varmaan on vähän sellasta pientä sekamelskaa ja nytkin taitaa vähän siltä kuulostaa taustalla, että on pientä hässäkkää..

(Ihmeellisiä kuvitelmia ihmisillä kodistamme. Sekamelskaa. Hässäkkää!!?)

– Ööh! Kyllä ei mitään kuvia oteta täällä tai laiteta mitään mihinkään ilman, että tsekkaan kaikki ite ensin!

– !!?

Saatana. Herätin Hipin ja sanoin median saapuvan tunnin sisällä. Ok, ok no pitäiskö miun vähä siivota täällä tai mie voin…tai täällähän on aika siistiä..mitä mie teen, tarttet sie jottain appuu?

Olin sattuneesta syystä juuri edellisenä päivänä hinkannut koko keittiön puhtaaksi ja kodissamme vallitsi muutenkin ihan siisti fengshui lukuunottamatta olkkarin pientä lelukasaa. Kerroin toimittajan olevan tulossa tutustumaan jonkin sortin infernaalisen kaaoksen keskittymään. – No pittäiskö miun sitte sotkee täällä?

– No ei!

– !!?

Pääni kuitenkin alkoi sauhuta ja vajota infernaaliseen kaaokseen jännittäessäni taloamme lähestyvää paparatsia.

– ..Enkä mää muutenkaan anna sen kuvata tätä. Enkä tätä. Enkä yläkertaa. Eikä ulkoo ainakaa. Eikä eteistä. Eikä tätä. Tai tätä. Ei tänne voi vaan tulla!

– Miks sie pyysit sen tänne..

– Joo, mutta tätä ei kuvata, eikä tätä. Tota saa. Mutta ei tota hyllyä. Eikä tätä. Tätä hyllyä ehkä. Tätä ei. Tätä saa. TÄTÄ EI KUVATA!  Tätä ehkä saa. Tän kuvan mää piilotan. Tätä ei kuvata. Eikä tätä. Tätä ehkä. Tätä ei.

– !!?

– Enkä mää tykkää, että muakaan kuvataan, kummää oon just heränny tai mää en vaan haluu ittestäni sellasia kuvia, jossa mää osotan jotain asiaa sellaseen Moro-lehti tyyliin, että katto ny tätä! Tiäksää..

– !!?

– Katto, mää en saa telkkaria auki, tässä mää osotan sitä telkkaria. Mää seison tässä tän telkkarin vieressä ja mulla on tää käsi tässä tyhjänä ku ei oo tosiaan sitä kaukosäädintä! Nii sellasia kuvia mää just en halua, ne on ihan vitun..no vitun juntteja ne sellaset kuvat!

– …Niin no älä ota sen toimittajan kanssa sellasia kuvia!

– Joo en todellakaan ota! Ei tiäksää sellasia, että mää oon pää kallellani jossain osottamassa postiluukkua, että mitenkäs nyt suu pannaan kun on taas hävinny toi laatikko tosta ovesta. KATTOKAA TÄTÄKI! OVESTA LÄHTI LAATIKKO. Mää en haluu olla Hannu Karpona tossa postilaatikon vieressä, että tässä mää ny selvitän tän kadonneen vitun postilaatikon arvotusta. Karvahattu päässä siinä..kurkistan siitä laatikosta. Kattokaa ny tätä! Ei sellasia!

– ….!!?

– ..Nii..siis enkä mää ees tiiä, mitä mää laitan päälle. Se toimittaja on ihan just täällä. Ku eikse ois hyvä, että mulla ois joku kotimekko siinä, eikä nää shortsit. Vai oisko tää tälläne lippalakkipää kuiteski? Kummää näytän ihan Pikku Kakkosen tädiltä siinä kotimekossa..Se toimittaja varmaa siks halus tulla heti, etten mää yhtään ehtis laittautuu, että mää varmana oisin sellane kliseine väsyny muija nuttura päässä täällä laahustaa silmä kädessä. Katto ny tätä! Mää hukkasin toisen silmäki!

– ..ei vit…

– Ja lippalakissa mää taas näytän kyllä ihan sellaselta, että hei mää en tajua, että mää oon yli kolmekymppinen, tää mun ikäkriisi ilmenee tälläsenä taipumuksena pukeutua seiskalaiseks pojaks, emmää silleen voi olla mediassa mikään kotiäiti Tampereelta, jos mää oon urpo-hipsta-lippis-päässä tai sellane Pikku Kakkosen täti Hannu Karpo Kattokaa ny tätä! Ei oo postilaatikkoa. Katto ny tätä.

– Tota..

– MITÄ MÄÄ LAITAN PÄÄLLE! Mun pitää näyttää siltä, miltä mää aina näytän. Ei siinä muuten oo mitään pointtia, sellane, että mää vaan satuin oleen..

– …myö lähetään ny puistoon ja tullaan sitten kun se toimittaja on lähteny..

– Ette te voi jättää mua yksin tänne, hei..Sitä eteistä ei ainakaan saa kuvata. Eikä sua eikä tätä. Hei tästä vois saada ihan kivan kuvan. Mutta tätä ei saa kuvata. Eikä tätä. Mutta tätä saa. Tätä ei. Laitanko mää mekon vai oonko mää näissä vai..

– Juuh..hei moikka! Onnee siihe haastikseen!

Hippi työnsi lastenvaunuja pihasta kuin pelastaen lapsiamme uhkaavan myrskyn alta minun jupistessa alusvaatteisillani eteisessä loputonta tätä ei-Hannu Karpo-tätä saa- Kyllä ei – Katto ny tätä -mantraa..

Juuri kun olin puolipsykoosissa juoksemassa parturiin ajelemaan pääni kaljuksi ja hakkaamaan paparatsin auton tuulilasin pesäpallomailalla murskaksi, mukava toimittaja saapui ja sulatti sauhuavan sydämeni kertomalla hukkuneesta kihlasormuksestaan, jossa oli erityinen kivi.

Kykenin yhteistyöhön

juuri ja juuri.

Itseasiassa meillä oli toimittajan kanssa aika hauskaa juttua tehdessä ja roikuin hänen helmoissa kertomassa kaikista hukkuneista asioista hänen jo yrittäessä kiireisenä lähteä. Mää voin myös lähettää sulle sellasia hyvälaatusia kuvia meijän sekasesta keittiöstä, jossää haluut! Jonka jälkeen halusin jutella myös kaikkiin täysin asiaan liittymättömistä asioista ja kertoa, mistä naapurin muijan silmälasit kuukauden jälkeen löytyivät. Seurasin laukkuaan pakkaavaa toimittajaa ovelle asti…joo ne oli ne lasit siellä sellasessa pompulalaatikossa! Se laitto tekstarin, kunne löyty! Hahahhahahhhahhhaahhahaaaa! Kuka ois arvannu, että ne on siä pompulalaatikossa!? hahhahhhahhhaaa.

Jep.

Haastis tuli eilen Yle Tampereen Radion iltapäivässä (yritän tsekata, onko Areenassa joku linkki, haastis tuli noin klo 15.15)  ja tänään haastattelusta kuvineen julkaistiin myös Ylen sivuilla juttu, jonka mukaan olen nykyisin humoristibloggaaja.

Ja se kuva.

Pikku Kakkosen Täti Hanna Karpo kallistaa päätään ja sanoo

KATTO NY TÄTÄ! 

Seuraavaa haastispyyntöä odotellessa! Huumori taas erittäin kaukana! Illalla baarissa ystäväni sanoi nähneensä minusta Ylen Instassa kuvan, joka ei jotenkaan vaikuttanut sillain yhtään sun tyyliseltä tai siis kiva kuva, mut ei näyttäny sellaselta, jonka sää itte laittaisit blogiin…

Lue myös

Tähtibloggaaja Asikaine – Marja Hintikka Live

Suosittu KonMari-menetelmä saamassa kilpailijan