– Äitii äitii!
– No mistäs sää tuut?
– Päivä! Koti! Päivä! Koti!
– Mitä sää teit siellä päiväkodissa?
– Leikin!
– Aijaa, no kenen kanssa?
– Isin!
– Aijaa, no leikitkö muidenkin kanssa?
– Ei. Kiikkuu kaakkaa!
– Kenen kanssa sää keinuit siellä?
– Tytön!
– Ai, no kukas tyttö se oli?
– Isi.
– Ahaa. No oliko ees kivaa?
– Ei.
*Joku hyppii sydämeni sirpaleiden päällä.*
Jatkamme päiväkotiharjoituksia. Raivaan työkalenteriini lisää kotipäiviä syyskuulle.
I fiil juu! Mut kyl ne lapset siel päivä!koti!! ssa sit kuiteski on ihan innoissaan kun makuun pääsevät. Ainakin meillä. Ja mä edelleen ahdistun silti joka päivä ja haikailen kotiin ja haaveilen sellasesta pienestä Viinikan hoitoringistä, jossa kaikilla ois aina kivaa ja joka viikko vaan paisteltais lettuja ja nautittais elämästä. Ihan mahdollista..
Kiitos symppaamisesta! <3
Vielä ei ole tyyppi jäänyt yksin päiväkotiin, vasta tutustuu ja harjoittelee..Mutta silti tuntuu jotenkin isolta askeleelta, vaikkei vielä joka arkipäiväksi olekaan menossa..
Ja todella toivon, että alkaisi olla innoissaan sinne menosta 🙂
Tsemppiä myös sinne, lähelle ilmeisesti!