– Arvaa, miten mie kerran pääsin bussilla Peltsuun, ku miulla ei ollu tarpeeks rahhaa?
– No en tiiä…
– Tai oli miulla tilillä tarpeeks rahhaa siihe bussiin, mutta ei niin paljoa, että mie oisin voinu nostaa kätteistä…nii arvaa mitä mie tein!
– No en kuule tiiä..
– No arvaa!
– No..emmää tiä!
– Arvaa!
– No en tiiä!
– Mie menin siihe viereiseen Hesburgeriin..
– Nii..
– Ja sitte mie menin siihe tiskin viereen seisommaa..
– Ai pummimaa ihmisiltä rahaa?
– Eikä ku…aina, ku joku oli tillaamassa, mie kyssyin, aikooko se maksaa kätteisellä vai kortilla.
– Nii??!!
– Ja sitte ku joku sano, että maksaa kätteisellä, nii mie kyssyin, että voinko mie maksaa ne sen ostokset miun kortilla, jos se antaa miulle sitten sen verran kätteistä..
– …ei vittu.
– Ja sitte mie sain miun tililtä tarpeeks rahhaa bussiin! Eikö oo hienoa?
– No tota..
– Eikö tuo ollukki sellasta hienoa..
– ..KÖYHYYTTÄ?
– Eikä ku sellasta miun hienoa ongelmanratkaisutaitoa.
– ..siis ihan tollasta sun perus köyhäilysäätöä.
– Mutta mie pääsin hienosti kottiin!
– Jep. Pääsit Peltsuun.
– Nii! Mie olin tosi onnellinen siitä hommasta.
– Joo, näköjään.
Antoisaa viikonloppua kaikille!
Muuta köyhäilysäätöä:
Mä en ois ikinä keksinyt tehdä tuota. Nerokasta.
JOo, tässä on kyllä pitäny vähän miettiä 😀
??? Ihan paras!
<3
No mut toihan _on_ nerokasta! Paljon parempi kuin joku selittely, että voisko saada pari euroa bussiin.
Toivon silti, että en joudu kokeilemaan:D
Joo, ihan hyvin keksitty kyllä 😀
<3
Ongelmanratkaisua parhaimmillaan. En itse kehtaisi (miksen, oikeastaan?) mutta minusta hienosti hoidettu.
Joo, kyllä arvostan tätä myös! 😀