Synttärihumua

Maanantaiaamu tuntui julmalta vilkkaan viikonlopun ja juhlahumun jälkeen. Yritin tsempata pientä päiväkotilaista, jonka liikuttava vastarinta särkee sydämeni joka päikkyaamu. Tässä on tossut ja tässä sun mörkö. Äiti tulee sitten, äiti tulee heti välipalan jälkeen. Ei oo mitään hätää. Tässä nenäliina. Laitetaan tossut jalkaan ja tässä on mörkö. Äiti tulee sitten.

Olisipa jo torstai ja vapaapäivä.

Viime viikolla vaaleanpunainen talo täyttyi sukulaisista ja ystävistä. Vietimme Pojan 2-vuotissynttäreitä, puutalkoita, illanistujaisia…

Ennen juhlia leivoimme anopin kanssa kilpaa piirakoita ja kakkuja. Anopin sienipiirakka mustista torvisienistä ja lampaankäävästä oli aikamoinen vastus summamutikassa soveltamalleni kasvis-mozzarella-piirakalle. Kakkua vatkasi kukin vuorollaan, onneksi edellisen päivän puolukka-omenapiirakkaa oli vielä jäljellä. Hipin sisko kattoi pöydän ja anoppi lähti kauppaan, jossa huomasi myyjän seuraavan häntä hyllyjen välissä epäilyttävästi. – Oletkohan ostamassa synttärijuhliin tarjoiluja? Tota sun miniä soitti tänne kauppaan, että unohti laittaa ostoslistalle kakkukynttilöitä. Niitä pitää ostaa!

Onneksi saimme kynttilät kakkuun! Pieni sankari puhalsi kynttilät onnittelulaulun saattelemana. Muista toivoa!

Tarjoilut onnistuivat erinomaisesti. Kääpäpiirakka (eli anopin piiras, haha ha ha!) oli oma suosikkini juhlapöydässä, söin sitä puolipellillistä. Hassumassun herkkua olivat karkit, jotka hän vetäisi kakun päältä melkein kaikki.

Tänä vuonna annoimme Pojalle lahjaksi kylpyläreissun. Koska pieni saa juhlapäivinään muilta poikkeuksetta paljon paketteja, olemme me yleensä lahjoitelleet jotain yhdessä puuhastelua: muskarin, sirkuskoulun tms. Muutama vuosi aikaa miettiä argumentteja, miksi kalaretki perheen kanssa on mopoautoa helvetisti hauskempi.

Kiitos kaikille juhlavieraille ja sankarille leppoisista ja hauskoista pirskeistä. Olisipa synttärit joka päivä!

Hyvää alkanutta viikkoa!

Kuvat: Ani Mummi