Vanha rakas kämppämme

Vaikka olin jo asuntonäytössä kotonani vaaleanpunaisessa talossa, rakastin myös edellistä asuntoamme. Haaveilin aina puutalosta, mutta 2000-luvulla rakennettu kerrostalokaksio keskustassa järvinäköalalla ja isolla lasitetulla parvekkeella oli erittäin hyvä kakkosvaihtoehto. Vietettyämme ensin vuoden Raksahipin kanssa 25 neliön yksiössä, tuntui kaksio alkuun turhankin tilavalta.

Vaan ei kauaa. Vajaassa kolmessa vuodessa saimme kodin täyteen kaikkea tarpeellista: levyjä, kavereita, kynttilöitä, kattiloita, levyjä, matkalaisia, kirjoja, vauvaa ja pinnasänkyä.

Paksuksi pamahtaminen tuntui muutenkin isolta muutokselta, joten päätimme mahduttaa vauvelin vaunuineen pikkukotiimme. Hyvin mahtuikin, paitsi ne vaunut, joita piti siirtää vessaan tai saunaan mennessään. Elämä on tetris. Aikeina meillä oli miettiä muuttoa vasta tänä vuonna, mutta viime keväänä nykyinen naapurin muija laittoikin viestin, että nyt meistä tulee naapureita. Vaaleanpunainen unelma oli hieman ränsistynyt ja kaupan.

Ennen muuttoamme Nekalaan elelimme vajaan vuoden onnellisina kolmisin kaksiossa. Muistelen vanhaa asuntoamme aina hieman haikein mieilin.

Kolmen vuoden aikana tavarat löysivät paikkansa. Jopa vihreä e-kirjainvalo, joka Hipin mielestä oli naurettava, nolo ja turha, etenkin, koska kukaan meistä ei ala e-kirjaimella! Mutta E niin kuin eteisen pöytä. Kukkalaatikoista kasattua yksiömme hyllyä jatkettiin ostamalla kukkakaupasta lisää laatikoita, koska minä en halunnut luopua edes East 17:n albumista eikä Hippi yhdestäkään Dostojewskistä.

Kauniin maiseman lisäksi kaipaan lasitettua parveketta ja myös sitä aikaa. Oi, sitä aikaa!

Kaipaan Hippiä kokkaamassa avokeittiössä minun puuhastellessa koneella sohvalla, aamukahveja parvekkeen violetilla ruususohvalla. Tyttöjä leikkaamassa juustoja ja ottamassa vielä yhden lasin punkkua! Aamupalaa sohvalla puolen päivän aikoihin, parveke-etkoja ja Herrainmäen reeniksen edessä notkuvien muusikoiden kyttäämistä Hei työ! Ootteks työ ne Death Hawksit? Monelta teijän keikka alkaa illalla? Monta hauskaa iltaa. Kavereiden kanssa kahvitteluja, jatkoja ja pitkiä aamuja. Taksi Verstaankadulle kiitos! Hei laita tilataksi, meitä on monta! Ja leffaan lähdettiin aina viisi minuuttia ennen alkamisaikaa. 

Haikein mielin mietin aikaa, jolloin hippi pukeutui viehkeäksi Liisa Ihmemaaksi munakasta kokatessaan.

Vihdoin sain sen makuuhuoneen tapetinkin kusihätätaktiikalla valikoitua. Hippi kysyi öö mikä kohistus? Ja nykyinen naapurin muija tuli meille illalla kymmeneltä näyttämään, että mikä kohistus.

Haikeana mietin sitä aikaa, kun tuhiseva vauveli kannettiin varovaisin ottein kotiin ja vaunuihin ei ollut lyttääntynyt vielä yhtäkään maissinaksua. Kaikki ennennäkemättömät tuttiasiat ja naurettavan pikkuruiset vaatteet oli järjestelty makuuhuoneen lipastoon, joka juuri ja juuri mahtui makkariimme, kun jokainen luopuu jostain! Tarvitko tätä kirjaa täällä, oot lukenut tän ainakin sata kertaa? Entä tätä levyä? Entä sie kaikkia näitä saatanan kenkiä ja mekkoja? Ja tätä öö ’taulua’? Sanonko vauvalle, että oot alasti, koska me tarvittiin täällä näitä kaikkia helvetin kirjoja? Eiku sie oot alastin, koska äitis on niin kova East 17 -fani. No heitetään kaikki menemään nii oot tyytyväinen, mie ainakaan mitään tarvi. Sarjassamme hipin parhaat tilaideat: jätetään vain puolikas kulmasohvasta ja laitetaan toisen puolikkaan tilalle pinnasänky. Talking about feng shui! Lopulta makuuhuoneen kirjahylly tavaroineen, piano ja rakas violetti ruususohva parvekkeelta saivat kyytiä. Tässä mitään parvekekahveja kuitenkaan enää juoda. Eikä viiniä tai kaljaa, koska meillä on täällä sitten se VAUVA!

Muuistellessani vanhaa olkkariamme, ensimmäisenä mieleeni tulee (sohvalla kälättävän muijalauman jälkeen) Hipin Pispalan kämpän vanhat kukkaverhot. En alkuun pitänyt ylösalaisin(!!?) ripustetuista retroverhoista, mutta jossain vaiheessa luovutin suljin sydämeeni palavan oranssit kukat. Olen varma, että Hippi ripustaa kukkaverhonsa uuteen keittiöömme heti, kun huomaa, että totta tosiaan! Verhot! Se se tässä olikin, mikä puuttui! Näytti avaralta.(Toistaiseksi se ei ole vielä huomannut, mikä olennainen asia keittiöstä uupuu. Oranssia välähdystä odotellessa. )

Ihan kiva, että muistojen lisäksi niin paljon muutakin muutti vanhasta asunnostamme mukanamme tänne Nekalaan. Myös kukkaverhot ja se Liisa Ihmemaa -mekko.