Päiväkodin myyjäiset. Rastitin lomakkeeseen tuovani onnenpyörään palkintoja muita vaihtoehtoja vilkuilematta. Olin jopa jo toimittanut palkinnot päikkyyn, kun Hippi vilkuilee lomaketta kahvi kädessä. Kai myö ny jotain voitais leipookki, sehä ois kiva. – No jos sää leivot, niin siitä vaan rastita.
X) Tuon myyntipöytään leivonnaisia tms myytävää
Ilta ennen myyjäisaamua: – Hei haittaaks, kum mie meen tänää jätkien kaa soittelee..
Helvetin helvetin helvetin helvetti. Iltapuuron jälkeen nukahdin laittaessani Poikaa nukkumaan. Heräsin Avotakan alta puoliyhdeltätoista. Pakokauhun vallassa päätin, että kakkua en ainakaan tee! Etsin netistä _helppoja_ ohjeita. Silmiini osui vaahtisnekkujen Niin helppo resepti että te kaikki siellä ruudun takana varmasti pystytte tämän toteuttamaan! – mikä mukavinta, popsien tekeminen on hauskaa! Kommenttilootassa anonyymi buustaa, kuinka nekkuja voisi tehdä lastenkin kanssa.
No niin, tämä on hyvä!
Aluksi sulatan suklaan = syön pari riviä, poltan osan, keittiö täynnä savua, availen ikkunoita, tuuletan, sulatan loput.
Pistelen vaahtokarkit tikkuihin ja dippaan suklaassa = Pistelen vaahtokarkit tikkuihin, suklaamassa on niin kovaa, ettei siihen voi dipata, karkkeihin ei tartu erkkikään, hermo menee, painelen vaahtokarkkeja suklaaseen -> ei tartu, kaadan kattilasta suklaata karkkien päälle, suklaa valuu yhden vaahtokarkin päälle jättimäisenä könttinä tarttumatta siihenkään, kaadan nekkuja kattilaan, suklaata nekkujen päälle, nekkuja kattilaan, suklaata nekkujen päälle, mikään ei tartu mihinkään, kaikki on paskaa ja jokaikinen nekku osoittautuu yhteistyökyvyttömäksi!
Väliin kuva, miltä vaahtisnekkujen tulisi näyttää.
Nää on kaikki ihan epäonnistuneita! Aaaargh, ei näitä kukaan voi ostaa! Ja nyt on yö! Mitä mää keksin aamuksi??
Saapuessaan reeneistä puolilta öin Hippi löysi keittiöstä epätoivoisen suklaakokin hattu kourassa suremassa kohtaloaan. Hippi söi muutaman nekun ja nauroi lohdutteli. Nää on hei tosi hyviä!
– Emmää voi niitä mihkään viedä. Mitä mää voin enää leipoa?
En halunnut leipoa maustekakkua.
Enkä leipää.
Enkä cookieita.
Menin nukkumaan. Aamulla pieni naurunakki huusi korvaani Herää! Äiti on aamu! Herää! Äiti! On aamu.
Uusi päivä. Ryhdistäydyin. Don´t give up!
Hain kukkapaperia, sakset ja teippiä. Tein kauniin, ison laatikon, johon asettelin siisteihin riveihin epäonnistuneet kusipäät.
Väleihin ripottelin Hipiltä yöllä ylijääneet vaahtokarkit. Veimme Pojan kanssa nekut päiväkotiin.
Illalla myyjäisissä kaikki nekut myytiin euron kappalehintaan. Loppuivat kesken. Olin onnellinen.
Älkää pelätkö, en jaa ohjetta! Ihanaa viikonloppua!
Huhhuh. Enpä ole taas hetkeen nauranut näin paljon.
Taas nähdään miten sisäinen kauneus ratkaisee – myös leivonnassa. Hieno tarina, hieno asenne 😀
Hahahaha ei hitto, ihan mahtavat naurut, kiitos!! :’D
Mut hei, loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja suunta on kaiketi vain ylöspäin, kyllä se siitä! 🙂
Repesin.
:DDD anteeksi mutta naurattaa, sun blogi on mahtavin ikinä! luulin että minä olen kädetön keittiössä..
Mulla on ens kuusssa kolmekymppiset ja oon miettiny et mitä mä tarjoon, mut nyt tää ratkes! Voisinkmä tilaa sulta ainakin kaks maustekakkua ja ison pellillisen noita cookiisseja? Pitäskö sun käydä kysäsee sieltä Marista jotain leipurin paikkaa myös? Vaadin ehdottomasti myös suklaavaahtisnekkujen ohjetta!
Niin tuttua. Useimmat leipomiset päättyy itkuun. Tai vaikka onnistuisinkin (jotenkuten) niin tirautan siinä välissä ihan vaan epävarmuuttani. Kiitos viikon parhaista rätkätysnauruista 😀
Nekuista on riittänyt riemua enemmän kuin arvasinkaan 😀
Kiitos! 🙂
..ja välillä kyllä asenne oli hetken hukassa..
Hei, sen kakun kohdalla luulin suunnan voivan olla vaan ylöspäin…kröhöm…
Saa nauraa 😀 😀 Ja tseppiä sinne toiselle kädettömällä!! <3
Hei, ihanaa. Jos haluat, niin ehkä ois hyvä, että tulisin juhliin ihan paikan päälle kokkaileen ja höysteleen ihan Tomi Björkkinä teille illan ruokia. Välillä juhlavieraat joutuvat ulos palohälytyksen takia, välillä kakut pursuavat ulos uunista elleivät satu olemaan munakasta muistuttavia lättyjä(=harmi ettei siitä juustokakusta ole kuvaa…)
… Kannattaa varata pitsataksin numero ehkä valmiiksi…
;D
Se on hyvä itkeä väliin ihan vaan varmuuden vuoksi! <3
[[{”fid”:”456606″,”view_mode”:”media_original”,”fields”:{”format”:”media_original”,”field_file_image_alt_text[und][0][value]”:””,”field_file_image_title_text[und][0][value]”:””},”type”:”media”,”attributes”:{”height”:”2582″,”width”:”2448″,”class”:”media-element file-media-original”},”link_text”:null}]]
Tässä on viime toukokuun synttärikestien aattoiltana valmistamani suklaakakku.
Toisin sanoen, pizzataksin numero on jääkaapin ovessa!
Tuu vaan jeesii, ois kiva et joku muukin sais välillä sääliviä katseita osakseen ku vaa MÄ:D
😀
Hei kumma kyllä suklaakakku taitaa olla pataleivän lisäksi ainoa leipominen, jossa onnistun.
Eli se saattais säkällä jopa mennäkin! 😉
Mun täytyy nyt järkyttyneenä todeta, että tää on kamalaa Fazun sinisen rääkkäystä! Noi tikkuvaahtikset ON kamalan näköisiä. Onneks et yrittänyt CakePopseja 😀 Nää voittaa mun muffarit, joita luultiin kuvan perusteella karjalanpiirakoiksi munavoilla. (älä koskaan yritä olla luova, jos olet amatöörileipuri). Sitäpaitsi nuo alkuperäiset oli sikakallita, mun blogista paheksutaan.
t. järkyttynyt lukija
😀 haha
Kylläpä piristi tämä postaus maanantaita! Sulla on rehellinen ote kotoiluun! 😀
;D
Voihan kotoilu!!!
Huutonaurua! 😀 Kiitos tästä!
Ole hyvä!!! <3
Hei, se ei ollu Fazerin sinistä…olikohan se onnistuminen siitä kiinni?? ;D ;D AAAARGH
Ja yritettyäni valmistaa näitä, tiedän, mistä tuo korkea hinta johtuu tuossa esimerkkikuvissa. Tarvitaan erikoisosaamista!
Mä osaan vaihtelevasti tehdä porkkanakakkua! Ois hyvän tiimin ainekset kuule kasassa ny:D Pitäsköhän miettiä jotain leipomon perustamista? Valikoimassa pataleipää, suklaakakkua ja hyvänä päivänä porkkanakakkuakin. Kyl mä ainaki ostaisin.
Kyllä toi Mari tosta äkkiä kaatuis! 😀 😀
😀 😀 😀 Ne myyjäisvieraat on ostanu noita ihan mielissään: ”Voi kun söpöä, joku lapsi ihan itte leiponu myyjäisiin, awwww…!”
Tämä oli todella hyvä. Oi että. Huhuh. Been there!