Rullaluistimieni jarrupala on kulunut muoviin asti puhki. Koimme jo jännittäviä hetkiä luistellessamme vakioreittiämme vastapäivään. Painelin ilman jarruja alamäkiä naapurin muijan huudellessa ohjeita: Mee sellaseen muna-asentoon! Kyllä sen ison alamäen jälkeen tulee sellanen pieni ylämäki.
– Mää sille vielä muna-asennot näytän.
Hengissä selvittiin, mutta kyttään päivittäin postilaatikolla netistä tilaamieni uusien jarrupalojen saapumista. Jarrupalat ilmeisesti hidastavat jo postipaketissa.
Muutama päivä sitten postilaatikostamme ei löytynyt jarrua vaan Jallua.
Kyllähän jallukin tavallansa saattaa luistelua jarruttaa tai ainakaan ei muutaman tömpsyn jälkeen jännittäisi kana-asennossa niin paljon.
Mukana oli myös kirje Hipille, yllättäen. Kiitos vaan Nekalan puutarhatontuille 😉
Ehkä munalle on postia huomenna.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.