Kävimme ravintolassa syömässä.
Päästyämme vaunujen terassilleraahaussekoilun ja talvihaalarisäädön jälkeen pöytään istumaan parahtaa itkuhälytin huutamaan ja Hippi rientää terassille hyssyttämään vaunuja. Katsellessani ravintolan ikkunasta vaunuja heiluttavan Hipin yritystä saada villakangastakkia päällensä yhdellä kädellä (joka näyttää kuin pitkätukka tanssisi macarenaa tai yrittäisi heittää itseään niskalenkillä terassin kaiteen yli) haluaa Poika kaivaa juomastani kaikki jääpalat suuhunsa, jonka jälkeen huomaan viereisessä pöydässä istuvan vanhan tutun, jonka näin viimeksi jatkoilla puistossa, jossa yritin epätoivoisesti vongata kyseistä tyyppiä mukaani, onnistumatta. Heehehe! Moi vaan sulle! Ollaan täällä syömässä perheen kanssa! Hehe! Kuten huomaat..Kuten huomaa koko ravintola. Hipin palattua pöytään ei rakkaani tietenkään halua keskustella lukemastaan venäläisestä novellista (jotta naapuripöytä kuulisi), vaan lähinnä uskomattomasta hittistygestä, jonka on Tonin kanssa tehnyt reeniksellä, johon tulee sellanen riffi, joka menee sillain että tsinnininninstgägägä spägä däbädäppä däppä ja trittidittiditti ja sitten… ja kaataa juomaa paidalleen, joka on nurinpäin päällä. Vauvan herättyä terassilta, saapuu pieni kypärämyssy pöytäämme jokeltamaan ja koko ravintola haluaa tulla moikkaamaan pienintä palleroa.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.