Toisin kuin olisin halunnut, tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö Visit Tallinnin kanssa, vaikka olisimme kaikki niin toivoneet! Mahdollisesta yhteistyöstä oli jo puhetta ja Visit Tallinn oli blogistani kovin kiinnostunut. Onnistuin kuitenkin Tallinn Music Weekillä kolmen päivän bailaamisen jälkeen käymään shösshöttämäshä sekä hihittämässä Visit Tallinnin tyypeille sen verran sekavasti, etten enää koskaan kehtaa ottaa heihin yhteyttä ennen kuin olen vaihtanut naamani, nimeni ja blogini.
Onneksi kuitenkin kehtasin juuri ja juuri palata Tallinnaan, jota satun rakastamaan. Meillä oli viime viikolla aivan ihana loppukesän perheloma Tallinnassa, joka on niin kaunis, rosoinen, kerroksellinen, artsu, haikea, synkkä ja huoleton, että sydämeni väreilee vieläkin mietiskellessäni matkaamme.
Tunsin samanlaista vibaa kuin 18-vuotiaana seikkaillessani ensimmäistä kertaa Berliinissä, jolloin päätin joskus muuttaa kyseiseen vaihtoehtomekkaan. Jotain samanlaista uutta kumouksellista virtaa poreilee myös Tallinnan rapisevien kattojen ja keskeneräisten rakennustyömaiden välissä.. Ihan kuin jotain olisi tapahtumassa.
Tallinnan lisäksi tekisi taas mieli reissailla Virossa muutenkin. Olen aikoinani käynyt Virossa riparin, matkustellut Tartossa sekä suorittanut media-alan työharjoitteluja niin Tallinnassa kuin Saaremaallakin, ihan huippuja paikkoja kaikki!
Tallinna väreilee ja kasvaa niin vauhdilla, että kaupunki tuntui muuttuneen taas puolessakin vuodessa tai ehkä vaan itse olin kypsynyt ihmisenä Tallinn Music Weekin jälkeen. Ei enää shössöä, pelkkää kypsää käytöstä!
Jes. Olen siis aika innoissani Tallinnasta! (No shit!) Ja lisäksi aikas sattumalta onnistuin buukkaamaan meille kaupungin keskustasta kämpän uskomattomalla kattoterassilla, jolta oli ihan huippunäkymät koko kaupungin yli. Iltaisin tuijottelimme kaupungin valoja viiniä juoden ja merituulta hengitellen. Mahtavaa!
Avara asunto oli muutenkin ihana, jos ei lasketa erästä dramaattista episodia, jonka seurauksena kävin naapuriasunnossa ja soittelin kolme eri lukkoseppää saaden onneksi yhden päivystävän lukuexpertin pelastamaan lukkojen taakse jääneen Pojan. Huh paniikkia ja pientä sankaria, joka pysyi viilipyttynä jännittävässä tilanteessa.
Muuten reissumme sujui leppoisasti.
Viikonlopuksi saimme vielä ihanaa reissuseuraa Hipin muutamasta siskosta, parhautta!
Ennakkoon teimme löyhiä suunnitelmia, jotka lopulta sopivat kivasti sääolosuhteisiin ja yleiseen pössikseen. Näimme ja koimme paljon, mutta ehdimme myös rentoutua mukavassa kämpässämme. Kahvitella ja katsella maisemia ja piirrettyjä. Nauttia seurasta ja hengailusta.
Isoveljeni vinkkaama Viron Merimuseo on näyttävä ja vaikuttava paikka, jossa on myös sopivasti toimintaa lapsille. Radio-ohjattavat laivat olivat hirveä hitti, mutta jättimäisen sukellusveneen sisällä osaa vähän jännitti. Suosittelen isoa Merimuseota lämpimästi! Lapset jaksoivat hyvin katsella ja käppäillä hienosti toteutetussa museossa! (Merimuseoon on keskustasta noin 2-3 km matkaa, taksi maksoi reilut 4 euroa).
Perjantai-iltana auringon paistaessa kiertelimme porukalla vanhan kaupungin läpi ihastelemaan näköaloja, jonka jälkeen vaelsimme viihtyisälle Telliskiven alueelle syömään ja seikkailemaan.
Kävimme eläväisessä F-Hooneessa illallisella. Kiva ravintola sopii hyvin lapsille, ruoka oli herkullista, pihasta löytyy leikkipuisto ja sisälläkin oli erillinen leikkitila. (Kannattaa muuten varata pöytä, tosin me onnistuimme säkällä saamaan kuuden hengen pöydän juoksusta).
Tallinnassa tuntuu muutenkin olevan mutkaton suhtautuminen perheen pienempiin! Meluun, iloon ja mekkalaan oli helppo maastoutua. Hähä.
Telliskiven ja Kalamajan alueet viehättävät rosoisuudessaan ja keskeneräisyydessään. Ties, mitä siellä seuraavan kerran tullessamme taas on.
Lauantaina lähdimme lasten riemuksi Viimsiin Atlantis H2O Aquaparkiin! Sisätiloissa olevassa vesipuistossa on useita kreisejä putkiliukumäkiä, rengasliukumäkiä, erilaisia lasten altaita, rengasjokia ja vaikka mitä. Uimataidottomille riitti sopivasti liukuja ja tekemistä, mutta myös itse nautin täysin siemauksin hurjista rengasliukumäistä, paitsi yhdestä hullusta, josta Hippi lensi ulos kuin jättimäisestä lavuaarista. Whaat! Hauska paikka, jonne pääsee keskustasta bussilla tai taksilla (n. 14 euroa).
Yksi reissumme suosikkikohteistamme oli EKKM, Viron nykytaiteen museo. Vaihtoehtoisessa taidetilassa, vanhan pannuhuoneen lastauslaiturin päässä sijaitsevassa entisessä konttorirakennuksessa, sijaitsevan museon näyttely oli hauska ja vaikuttava.
Pikkuveli lauloi karaokea robottiäänellä ja muutenkin pojat tutkivat jännittävän rakennuksen huoneisiin rakennettuja installaatioita. Suosittelen EKKM:ää taiteen ystävien lisäksi myös huumorin ystäville!
Meillä oli aivan ihana kesän viimeinen viikonloppu! Hyvää ruokaa, hauskaa seuraa ja leppeä meininki.
Loman jälkeen paluu arkeen olikin aika rankka. Maanantaina tuli itku tosi pitkästä ilosta päikyn eteisessä (itselläni) Hipin palattua puolentoista vuoden hoitovapaan jälkeen töihin ja Pikkuveljen aloittaessa päikyn.
Paskaa!
Kyllä tuli kattoterassille ikävä ja vähän muuallekin.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.