Yleensä tässä vaiheessa vuotta olen pakertanut monen prokkiksen vimmaisia loppukirityksiä tai höyrynnyt täydessä vauhdissa järkälemäisten joulukiertueiden tiedotuksen parissa. Joskus joululomaa on odotettu, kuin maailman loppua ja aatosta on alkanut leijuva tyhjyys -ainakin kalenterissa.
Tänä vuonna duunit ovat onneksi jakautuneet vähän tasaisemmin ja moni isompi prokkis jatkuu smoothisti ensi vuoden puolelle. Jee! Toki erikoissumia ja hässäkkäisiä viikkoja on tällekin syksylle kertynyt. Asiakkaiden aikataulut elävät välillä paljonkin, samoin kuin myös oma aikaansaamiseni aaltoilee aika rankasti. Välillä tykittelen työpäivän aikana tuplahommat ja saan sata ideaa, joskus istun puoli päivää mussuttamassa suklaamuroja ja tuijottamassa tyhjyyteen.
Toki olen jo tottunut saamattomuuteni tehokkuuteni arvaamattomuuteen, kuten myös siihen, etten jostain hertsinpertterin helvetin syistä ikinä tarraa kynään, ennen kuin deadlinen lähestyminen tuntuu pulssissa. Hyvissä ajoin aloittaminen tuntuu suunnilleen samanlaiselta ponnistukselta, kuin Jim Carreyn yritys kirjoittaa Liar Liar -elokuvassa lause This pen is red.
Jep. Pakko on jopa Hippiäkin inspiroivampi muusa.
Ja tällä hetkellä muusan lisäksi inspistä lisää myös musa, tarkennettuna työpöydälläni olevat promoprokkikset. Meikän alkuvuoden rosterissa on taas ihan pirun kovia artisteja, joista vaan satun tykkäämään ihan hulluna. Sellaisia parhaita, joiden kanssa olen tehnyt töitä jo vuosia sekä sellaisia parhaita, joiden keikoilla eturivissä olen ollut huutamassa ja nyt olemme vasta tavanneet. Mahtavia julkaisuja pukkaa.
Tänään starttasin työpäivän kuuntelemalla Nyrkkitappelun tulevan albumin biisejä, hittejä kaikki! Kaksi täräytti jo tajunnan, vaikka taisivat olla vasta ekoja miksauksia. Aivan mahtavaa. Rakas bändi, jonka keikoille jonottaisin, vaikka en olisi ikinä tehnyt päivääkään yhteistyötä yhtyeen kanssa.
Saimme vihdoin myös PK Keräsen soololevyn masterin, jota olen odottanut _kaksi vuotta_. Levy on silkkaa parhautta, aloin heti odottaa kevään keikkoja ja biisejä kuunnellessani toivoin, ettei pyörämatka kotiin ikinä loppuisi.
Viime viikolla tapasin ihan ekaa kertaa fanittamani Marjo Leinosen, jonka käheä ääni on lemppareitani. Palaverin jälkeen olin vielä vaikuttuneempi koko muijasta, asenteestaan, huumoristaan ja karismasta. Halusin äkkiä Tampereelle työpöytäni ääreen kuuntelemaan ja kirjoittamaan.
Tänään kuulin myös Jaakko Laitisen & Väärän Rahan uuden levyn olevan odottelun jälkeen valmistumassa ja tulossa jälleen pöydälleni, heille on kalenterissani aina aikaa. Laitisorkesterin kanssa olen tehnyt yhteistyötä aikaisemminkin, sitä ennen olin fanityttö Torvesta – ja olen kyseisen bändin kohdalla yhä edelleen.
Jees, mahtavaa musiikkia pukkaa heti alkuvuoteen. Ja mainittuna vain muutamia, muitakin hyviä prokkiksia leijuu hollilla, kun vain konkretisoituisivat pikkuhiljaa. Aika hyvä fiilis keväästä 2020! I love music!
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Nyt menen katsomaan Games of Thronesia, alkanut jo vähän kiinnostamaan. VÄHÄN!
Lue myös:
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.