Pojan lähdettyä pillimehu putkikassissaan talvilomalle mummolaan ja toivuttuani astetta rankemmasta tyhjän pesän syndroomasta Mun tulee sitä niin kauhee ikävä, emmää voi tulla sinne asemalle heiluttaan, kun mua itkettää ihan kamalasti…pääsimme viettämään Hipin kanssa kaksin kaivattua laatuaikaa. Vapaaherroina tekemään, ihan mitä sattuu huvittamaan.
Hippi lähti käymään kaljalla ja minä pääsin tekemään hitler-videoni, josta tuli heti blogosfäärin uskomaton hitti. Kävimme juhlimassa videoteokseni menestystä kaupungissa romanttisella kynttiläillallisella. Söimme sohvalla jätskiä katsellen jaksotolkulla Tremeä, kunnes luulin osaavani soittaa trumpettia ja pelkäsin Nekalan tulvivan. True dat.
Nukuimme ruusulaipiossa univelkoja pois ilman herätyskelloja tai pienen silkkiapinan huutelua ja naamalla hyppimistä. Haimme aamupalaksi munkkeja konditoria Marista ja kahvittelimme aurinkoisessa olohuoneessa kuunnellen Riston vinyyliä, jota Poika on varmaan taas käyttänyt frisbeenä.
Silti liian monta tuntia harvinaisesta laatuajastani on valunut rästiduuneihin sekä flunssaan, joka ei meinaa taittua edes levolla. Taas aamulla heräsin yskimiseen ja vain muutaman leppoisen työtapaamisen jälkeen kaaduin jälleen sohvalle nessupaketin kanssa.
Aurinko paistoi ja kaikki loskan alta paljastuneet nurtsinpläntit kutsuivat istumaan pussin päälle juomaan pari. Minä niistin sohvalla, huilasin vaan. Hippi rämpytti kitaraa ja mietti lähtöä Ville Leinosen keikalle.
Olisi ollut aurinkoisen vapaapäivän haaskaamista antaa flunssalle erävoitto ja haudata meidät molemmat nenäliinoihin sohvannurkkaan. Hippi lähti ravintolavaunulla Helsinkiin. Pelasta itsesi! Tee ees sää jotain hauskaa!
Viimeksi saatuani laatuaikaa taisin lähteä tapettitehtaalle sekoilemaan ja Hervantaan rypemään. Nyt ei pysty.
http://www.youtube.com/watch?v=b6ykMogJ5S8
Laatuaika on laatuaikaa vaikka olkkarin sohvalla! Hitlerkin sen tietaa. nim. ulkona yllarikesa, mina istun kipeena pihalla pipo paassa sortseissa.
Voi ei! Siis sohvalla hengailu on ihan lepposta ja mukavaa, mutta jo toista viikkoa kipeenä ja ulkona on kesä! AAargh! Ois voinu lähtee viikonloppureissuun. Tai viikata pyykit. Mutta ei! Köh köh!
Paranemisia myös sinne! <3
Tulkoon terveys pian Nekalaan, mutta pyykit viikatkoon ittensa! Rimpsalle vaan heti kun henki kulkee! Sublimoin tassa kun ite kaytan sairauttani tekosyyna lekotteluun, pyykkien sijaan 😉
Ymmärrän! 🙂 Aina välillä pitää saada rauhassa lekottaakin!
Mun pojat on jo 13 ja 16 mutta varsinkin kun ne oli pieniä niin tuli aina semmonen paniikinomainen ”ny mulla on vapaata, ny mun on mentävä tehtävä koettava” -juttu silloin kun oli joku mahdollisuus olla illan heidän seuraansa.
Sen nyt arvaa kuinka paniikin siivittämien lähtöjen kanssa käy. Vallankin jos puoliso oli jollain tagpaa suunnitelmissa mukana. Joko kaikki peruuntui tai meni mönkään, ja yleensä sitten kuitenkin oli ”vaan” kotona eikä tehny mitään. Vasta paljon myöhemmin tajusin että se oli valinnoista paras, vaikkei aikanaan edes valinnalta tuntunut.
Niin ja hei, se piti vielä että mää tykkään kauheesti teidän kahvifilttteristä. Me ollaan käytetty samaa merkkiä jo pari viikkoa. Pesusienenä (astioille) ollaan käytetty vanhaa froteekäsipyyhettä. Kaupasta on niin vaikea tuoda tiettyjä tuotteita. Ne on varmaan vaihtanu niiden paikkaa ku ei satu silmään, ei käy mielessä.
Joo, se on ihan totta, ettei hirveesti mitään ohjelmaa tarvi ollakaan ja hössäämisellä voi pilata sen mahdollisuutensa rentoutumiseen. (etenkin kun usein on niin, että joku on täällä meillä hoitamassa ja me voidaan lähteä leffaan tai raflaan tms ja nyt oli mahdollisuus olla kotona sohvalla ihan ilman mitään härdelliä)
Mutta kun jo kaksi päivää sai olla ja köllöttää, katsella Tremeä, puuhastella hitleri-videoo ja vaan olla kotona. Niin kolmannen päivän kohdalla alkaa jo sellanen actionin kaipuu..ja vähän myös se, kun nyt voiii. Kun nyt voiis!
Joo, nää on just hyviä! 😀 Ja helvetti, kun aina unohtuu ostaa!!!
Sain inspiraation hipin siskon kahvinkeittimestä, jonka hän oli itse tehnyt litran limsapullosta ja vessapaperista, hyvät oli sumpit.
Empatiaa täältä, ja erityispeukku sille, että viikkaamatta jätetyille pyykeille. You got to pick your fights man.
Kiitos paljon! Nyt jo tuntuu, että elämä voittaa!
Meen hymyillen nukkumaan, kun ajattelen teidän poikaa siellä heittelemässä frisbeetä vinyyleillä 🙂 harrastuksensa kullakin 🙂 🙂 🙂
Mää nään siitä aina painajaisia. Ja sitten kun ottaa sen levyn ja alkaa katsomaan, onko se likaa vai naarmu vai likaa vai naarmu…psyyke ei kestä sitä. Mutta että laittais ne kaappiin..ei pysty.
Mutta mukava, että sua hymyilyttää!!!!!!!