– Ööh, tiäksää missä mun pyörä on tosta pihasta…? Mulla on hirvee kiire, se palaveri alkaa vartin päästä.
– Ai nii…
– !!!?
– …mie unohin sen reenikselle.
– Että mitä!?
– No nii.. Anteeks.
– !!!?
– Mie unohi sannoo siitä.
– Ooksää ottanu mun pyörän ilman lupaa…?
– Nii, sori mie unohi kyssyy…
– Ja sitte jätit sen johki..
– No nii mie unohi sen reenikselle…
– …etkä ees kertonu?
– No emmie muistanu.
– !!!
– Ei se tullu miun mielee ennen tätä.
– Aaaaaaargrgrh. Voi ****n ****n ****u!!
Keskustelun jälkeen hyvin sujunut riitelemättömyyshaasteemme otti pienen pohjakosketuksen rikottuani mm. seuraavia haasteen sääntöjä:
– ei saa tiuskia
– pitää puhua mahdollisimman ystävälliseen sävyyn toiselle
– ei saa pyöritellä silmiä
– ei huudeta skitsona
sekä sääntöä
– ovia ei paiskota.
En mahtanut itselleni mitään. Tilanne riistäytyi käsistä. Myöhemmin pyysin skitsoilujani anteeksi tekstiviestillä, jota Hippi ei hyväksynyt anteeksipyynnöksi. Kuulemma elää teknologian ulkopuolella vai oliko jopa YLÄpuolella. Lopulta saimme teknologiakammoisen pyörävaras-puskajussin kanssa eripuramme sovittua pyörän nököttäessä pihassamme palattuani palaverista (johon sotkin kaatosateessa Jopolla) ja pyydettyäni LIVENÄ anteeksi.
Haaste jatkui välikohtauksen jälkeen suhteellisen rauhallisissa merkeissä viikonloppuun asti (jolloin haaste loppui, sopu jatkui. Juhuu!). Riitelemättömyyshaaste todellakin toimi hyvin tai olemme vihdoin tottuneet arjen uusiin kuvioihin, oppineet olemaan. Tänäänkään emme vääntäneet kertaakaan, vaikka työpäiväni alkoi päiväkodin puhelinsoitolla, jossa tiedusteltiin, onko Poika mahdollisesti saapunut ilman kenkiä päikkyyn.
Onnellista viikkoa kaikille!
Voi auts… Jopa tämmöinenkin lehmänhermo (krhm) olis käräyttänyt pinnansa ja rikkonut kaikkien sääntöjen lisäksi muutaman lautasen/rystysensä tms. Ja olisin ollut niin pyhää vihaa täynnä vielä palatessanikin, ettei mun kanssa olisi kannattanut keskustella ennen kunnollista anteeksipyyntöä – juu MINULLE.
No, onneksi oli se jopo. Se vähän lieventää. Mutta kaatosade pahentaa – Vaikkei siitä (kai?) voi Hippiä syyttää. Mä olisin kyllä varmaan syyttänyt samointein.
Mutta jokatapauksessa kiitti päivän nauruista – taas 😀
Mä niin tykkään tästä plokista. Kiitos sulle. Kiitos Hipille. Ja kiitos teknolokialle ja atk:lle!
Kyllä Jopokin on pyörä 😉
Ai r ii te le mät tö myys haaste! No nyt mie ymmärrän.
Olen kaiken aikaa eli useamman postauksen verran lukenut r iittä mät tö myys haaste…
Tosi palmunaama fiilis nyt.
Ahhahhaa, totaalirepeäminen lopussa ”onko Poika mahdollisesti saapunut ilman kenkiä päikkyyn.” ;D
Hei pakko sanoa, että tykkään sun blogista (ja susta!) tosi paljon. Elän aika (…) erilaista elämää täällä muailmalla mutta sun juttujen lukeminen tuo aina ihanan kotoisan fiiliksen, muistuttaa että samaa sekoilua tää elämä on olinpaikasta riippuen ja just niin sen pitääkin olla. Vähän sekoilukommentti mutta pointtina: kiitos että kirjoitat ja olet olemassa!!
Sulta unohtu biisi, ole hyvä:
https://youtu.be/fpwoMujdMLw
Aaaaarrgghhhh. Se hiton reenis!!!!!!
Mua nyt jäi vaivaamaan, että paljain jaloinko oli päiväkotiin hipsutellu?
Teknologian yläpuolella :—–D Otan käyttöön! Meillä hyväksytään teknologiavälitteinen anteeksipyyntö, jos ovat siis nöyriä ja aitoja. No anteeks sitten!!!!! -viestiä ei ole hyväksytty.
Miten ihimeessä nää jaksat kommentoia kaikki nää kommentit? Oot vielä tosi nopiaki, oon huomannu. Saatat kommentoia minnuutissa usiampia – eikä kommentties taso laske, hä?! Ja tämä ei vissiin ollu sinun ainua työs? Kotitöitten ja niitten muitten ohella. Otappa sille! Vaikka sitte vappuna naapurin muijan kans, jos ei ennen ehi.
Joo, tää oli paha tilanne. argh! Eikä ensimmäinen kerta, aaaaarghhh!! Ja myös pyöräkori puuttui (mulla oli kukkakimppu mukana), ärsytti sekin!
Mutta jooh..siitäkin selvittiin..
Kiitos kommentistasi, ihana kun luet!
Totta <3
Hahahahahahhhaaa pitääkin lukea uudestaan nuo postaukset, että miltä meno vaikuttaa, jos luulee tyypin kärsivän RIITTÄMÄTTÖMYYDESTÄ!
hahahahahahahahhaa
Mulla on niin riittämätön olo.
JOo, ohjasin puhelun suoraan Hipille, joka lähti sitten selvittämään tilannetta etiäpäin..yläkerta ei puuttunut sen enempää…
Mutta vähän sellanen olo, että mitähän kettua nyt taas!!
Hei, ihana kuulla! Jee! Kiitos, kun luet.
Ja sekoilukommenttisi todistaa juurikin väitteesi, että samanlaista sekoilua on näköjään muailmallakin ;D
Hahaha! Kiitos tästä, todella osuva! 🙂
Joskus viä mää teen sinne ratsian ja katon, mitä kaikkee meidän omaisuutta sinne on kuljetettu!
HA!
Ei ollu kuulemma menny paljain varpain, oli kengät vaan ”unohtuneet” johonkin muualle kuin naulakon alle tms tilanne.. ;D
Joo,
no anteeks sitten!! on livenäkin aika sietämätön. Tai anteeks, jos sun tuli paha mieli. Ööh what!
Nämä huonot anteeksipyynnöt menevät sellaselle harmaalle alueelle, joka aiheuttaa vaan lisää riitaa ja pahennusta 😀
Hahahaah! Tyyppi on ottanu aikaa kommentoinnista ;D ;D Hekoheko.
Niin hei, jos ihmiset jaksaa näitä mun juttuja lueskella ja vielä jättävät kivoja kommentteja (niin kuin sinäkin) tai kysymyksiä tai biisiideoita tai vaikka mitä tänne, niin TOTTAKAI mää ilahdun niistä tosi paljon ja vastailen aina parhaani mukaan! (joskus joihinkin vanhoihin postauksiin saattaa epähuomiossa unohtua vastata, mutta yritän niihinkin, luen kuitenkin kaikki!)
Ja juu, ei ole blogi ainoa työ, mutta oon panostanut täällä blogin puolella lähinnä nopeuteen, en juttujen laatuun, kuten ehkä ootte huomanneet…
😉
Täällähän sitä sekundaattorin kanssa kytätään. ;D
Minusta riitelemättömyyshaasteeseen pittää vielä lisätä, että asiallisista asioista pittää voida sanoa, ja jos sanoo sadannen kerran, saa yhden kirosanan päästää, ja että niille asioille tehdään myös jotain, jos ne säännöllisesti aiheuttaa vaivaa toiselle. Ja jos tulee enemmän kuin yksi kirosana ja liian iso kiukku, nii pittää pyytää anteeksi, ja jos on sanottu jo sataviisikertaa ja toiselle on ylimääräistä vaivaa, niin pittää pyytää anteeksi ja tehä asialle jottain pikasesti. Lopuksi pittää myös pussailla, että jää hyvä mieli. Sen pussailun voi myös lisätä haasteeseen, kun ois se vaan hyvä olla jotain positiivistakin siinä haasteessa, eikä vain monta kieltoa muistettavana. Sitten ainakin yhen kohdan saisi aina oikein, vaikka ei muuta tekisi kun suukon antaisi.
Niijja sitä ei saa sitten käyttää syynä sääntöjen noudattamattomuuteen, ettei muista kaikkia sääntöjä! Tai jos käyttää, niin pitää hyväksyä se, että toinen muistuttaa säännöistä. Eikä sääntöjä saa kertailla silmiään pyöritellen.
Eikä saa kuvitella että suukolla selviää mistä tahansa. Vaikka yleensä kyllä selviääkin. Varsinkin jos on hyvä suutelemaan 🙂
Haha! Erittäin hyvä pointti tuo, että olisi positiivisiakin kohtia haasteessa, eikä vaan kieltoja! Täytyy fiksata sääntöjä 🙂
…se se ongelma onkin, kun sillä selviää ihan mistä tilanteesta vaan…
😀