Vaikka eilen tuli istuskeltua portailla naapurin muijien kanssa puolille öin, lähdimme aamulla reippaasti Ahlmanin maatilalle katsomaan lehmien laitumellelaskua.
Paikalle oli saapunut muutama muukin. Koikkaria lähestyttäessä alkoi ilmassa olla rokkifestivaalin ja kansanvaelluksen meininki.
Takanani tungoksessa päivitelleen miehen jutut saivat nauramaan ääneen: Jos mää oisin kuullut nelkyt vuotta sitten, että tuhannet ihmiset jonottaa lauantai aamuna kameroiden kanssa lehmiä katsomaan, niin en ois uskonu. Jo on markkinat, väkeä on ku pipoa. Siis tapahtuuko täällä muutakin vai vaan näitä lehmiä? No jo on markkinat. Että lehmiä tullaan katsomaan, ei voi olla hyvänen aika..
Väkijoukossa on se hyvä puoli, että mukaan mahtuu tuttuja.
Odottavan aika oli pitkä. Ammuja ei näkynyt eikä kuulunut.
Haettuamme noin kahdeksantoista kertaa sähköaitaa kohti karanneen hassumassun, alkoi tapahtua. Ensin kuului ammumista, jonka jälkeen lehmät viilettivät iloisena aitaukseen. No jo on show!
Lehmät olivat ihania, lämpöisiä, ruskeasilmäisiä ja iloisia. Teki mieli halata niitä kyljestä ja kuunnella ison mahan hengitystä. Ämmuuu!
Iltapäivällä lähdimme perinteisesti Nokialle Tehdassaareen Ravintolapäivää viettämään. Tehtaan pöydät notkuivat suolaisia ja makeita herkkuja. Tarjolla oli kaikkea lasten hodarikojusta eksoottisempiin herkkuihin. Spelttiruokia, pelmeneitä, piirakoita, pasteijoita, salaatteja, pirtelöitä, rockyroadia, suklaakakkua..Kympillä lunasti viisi kahden euron lappusta, joilla sai valita eri pöydistä ruokia.
Tehdassaariprojekti, miljöö, taiteilijoiden yhteisöllisyys ja leppoinen tunnelma toivat mieleen Berliinin hippikulmien kahvilat ja letkeät brunssit rauniotalojen sisäpihoilla. Olen jo muutaman vuoden jankannut Hipille Tampereesta tulevan cooliuden multihuipentuma, ihan näinä vuosina.. Vielä varsinaista cooliuden titteliä ei ole Manselle myönnetty. Johtunee ehkä siitä, että Nokia on laukannut mustana hevosena takavasemmalta ohi. Nokia on uusi Berliini.
Katsokaa nyt. Vanhoja huonekaluja vanhassa tehtaassa. Selkeä Berliini.
Hippejä puuhastamassa brunssia ja taideprokkiksia yhdessä. Selkeä Berliini.
Halpaa Second Handia. Berliini. (Löysin ruskean pitkän retrovillatakin, jonka Hippi omi heti kotiin päästyämme.)
Aurinko paistaa ja cool Asikaine vetämässä suklaata naamariin. Selkeä Nokia.
Jos mää oisin kuullu nelkyt vuotta sitten, että kymmenet ihmiset jonottaa lauantai aamuna kameroiden kanssa romuiseen tehtaaseen spelttiä ja pullaa syömään haitarimusiikin soidessa ja ostamaan virttyneitä villatakkeja, niin en ois uskonu. Jo on markkinat, väkeä on ku pipoa. Siis tapahtuuko täällä muutakin vai vaan näitä ruokia? No jo on markkinat. Että ei voi olla, hyvänen aika..
Aurinkoista viikonloppua!
Whaaaat ja minä en ollut kuullut tästä mitään? Ei tullut yhtään ”Hei, tiedän että olet uusi Nokialla, mutta täälläkin tapahtuu nyt jotain coolia”-lappusta postilaatikkoon. Yhyy! Olisi ollut niin siistiä leikkiä Berliiniä täällä! Yhyy!
Huhhuh. tällai maalta kotosin olevana ei voi ku hämmästellä 😀 aivan hassua että ihmiset jonottaa kameroiden kanssa että näkevät lehmiä. 🙂 ihanaa.
Jaaha. Se on sitten muutettava Nokialle.
Sinne si!
Muutamia kavereita asuu Siurossa ja siellä on iihanaaa!
Hauskaa Suvi, että kommentoit sillä mulla oli Kuusamo kovasti mielessäni lehmiä fiilistellessäni. Oon viettänyt siellä teidän huudeilla lapsuuden kesiä lehmiä hoitamassa serkkuni kanssa 🙂
No voihan Yhyy!! Enpä mäkään tajunnut etukäteen täällä mainostaa!
Kannattaa liittyä Tehdassaaren facebook-ryhmään, niin pysyy kärryillä. Siellä on ravintolapäivien lisäksi muutakin ohjelmaa:
https://www.facebook.com/groups/tehdassaariprojekti/