Viime viikolla ohjelmassa oli onnellisen korulöydöksen lisäksi muutakin muinaishommaa! Kävimme Museokeskus Vapriikissa katsomassa Jääkauden jättiläiset -näyttelyn.
Briiffatessani Poikaa ennakkoon suurista mammuteista ja mahdollisesti vähän jännittävästä näyttelystä, totesi pieni retkeläinen tyynesti Joo, emmää halua sinne museoon…No, koska mää pelkkään kaikkea. Jonka jälkeen briiffatessani mukaamme lupautunutta isoveljeäni lapsien lyhyestä kärsivällisyyskyvystä, rakas veljeni totesi Ok. Voin aina esittää etten tunne teitä ja mennä omia menoja ja pyydän vahtimestaria heittämään teidät pihalle.
Retkiseurueeni oli siis aivan innoissaan lähdössä museoon, jes!
Vannottaessani, ettei isoveljeni lohkaise leikillään minkäänlaisia böö-vitsejä tai edes sitte katokkaan sellane hullunkiilto silmässä niitä mammutteja, ettei kukaan ny ala turhaan pelkäämään, ymmärräksää! käppäili Poika ohitsemme rennosti dippa dappa duu kädet taskussa suoraan jättimäisen mammutin eteen tuijottamaan elefantin kokoista karvaista jättiläistä silmästä silmään. Hyvä, ettei yrittänyt aidan yli silittää uutta jääkausikaveriaan.
Edellisen museoreissun kurhujen ja hirvien pelkäämisestä ei ollut tietoakaan, vaikka mammutit olivat tuplat jättimäisempiä luonnontieteellisen eläimiin verrattuna. Kato äiti! Tossa on varmaan isämammutti, äitimammutti ja lapsimammutti. Onko mammutti norsu? Oho, eno-gekko, kato mikä tuo on, onko tuo sarvikuono? Tuu tänne, täällä on leijona!
Pieni museovierailija vilisti täydessä museossa niin vauhdikkaasti tervehtimään leijonia ja jättiläispeuroja, etten meinannut pikkuveljen vaunujen kanssa pysyä perässä. Tosin olin muutenkin auttamattomasti out enon saadessa kaiken huomion -halusi hän sitä tai ei.
Jääkauden jättiläiset oli ihan mielenkiintoinen näyttely ja jätit vaikuttivat olevan erityisesti lasten mieleen, mutta käytyämme jääkauden jälkeen luonnontieteellisen näyttelyn puolella katsastamassa tutummat hirvet, karhut, sudet ja kalat, tuntui jättinäyttely hieman nukkavierulta ja jäljitellyltä.
Veljeni tosin valisti oikeita karhuja ja susia olevan huomattavasti helpompi löytää täytettäväksi kuin 40 000 vuotta sitten eläneitä mammutteja ja muita jääkauden petoja. Mutta ei siinä, idiootti! Jonka jälkeen ilmeensä antoi ymmärtää, ettei hän hetkeen lainaa meille venettään, grilliään tai ainakaan molempia yhtäaikaa. Ehkä ensi vuonna Vapriikissa on Järjen jättiläiset -näyttely, jossa on esillä..MINÄ! Hahahahahahahaa! Tai ehkä vain jäljennös, huono kopio.
Jättien ja luonnontieteellisen lisäksi kävimme myös katsastamassa jääkiekkomuseon lätkäsimulaattorin (Hitti! only in Tampere!), alakerran vanhan bussin ja kiertelimme innovaatio-näyttelyssä. Kaikille oli sopivasti nähtävää ja ihmeteltävää, meillä oli hauska reissu. Otin museoretkestämme myös ihania valokuvia, jotka käsittämättömällä tavalla olen hukannut tietokoneeseeni. Epäilen KGB:n puuttuneen museossa kuvaamiseeni ja poistaneen jättiläiset koneeltani, ollut näitä harhoja tässä lähiaikoina. (Nyt pöllin kuvat veljeni Facebookista, joten KGB:n lisäksi odotan isoveljeni kostoa. Jos KGB tulee ekana, kerron It was my brother, don´t take me, take him! I´m the idiot one)
Joka tapauksessa suosittelen poikkeamaan Vapriikissa, tsekkaamassa mammutit ja muut!
Sisäänpääsy Museokeskukseen maksoi aikuiselta kympin ja alle 7-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi. Huom! Perjantaisin klo 15-18 Vapriikkiin on ilmainen sisäänpääsy (ei koske aina ihan kaikkia näyttelyitä)
Aurinkoista päivää!
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.