– Niin, tossa tarvii sellasen kunnon patakintaan kyllä..
– Nii, kerran mie otin jotain sukalla, niin se sukka palo..
– Sukalla!?
– Nii.
– Otit jotain takasta sukalla!?
– Nii, mutta se palo.
– !!?
– Ja kerran miun kengät palo..
– !!!? ..otiksää jotain takasta kengällä!?
– Ei, ku sillo mie laitoin vaan ne sinne.
– Laitoit kengät takkaan!?
– Nii.
– Ja ne palo!!?
– Nii.
– Miksää laitoit kengät takkaan?
– Kuivumaan.
– Ai tonne takan sisälle?
– Nii.
– Ei helvetti!!!
– Mie luulin, ettei se ois ennää ollu nii kuuma..
– !!!?
– Mutta näköjää se sitte oliki, kunne vähä palo.
– Vähä palo!!?
– Nii..Sitte mie otin pois ne sieltä.
– !!?
– ..
– Oliksää kännissä tai jotain?
– Eeen. Mie olin lähössä töihin, kummie laitoin ne sinne.
– Mitä helvettiä! Me oltais voitu… no vaikka kuolla johki myrkkykaasuihin täällä!
– Niin, totta. Sillain siinä kuule käviki.
– !!!?
Tällästä tänään. Takassa kokattu brunssia. Onnellista sunnuntaita kaikille!
Ehkä pakko lukea myös:
Haha, tästä tulee ihan mieleen juttu, mitä äiti aina kertoo meidän isästä. Se oli joskus niiden seurustelun alkuaikoina päättänyt kuivattaa kenkiä paistinpannulla. Ei varmaan tarvi kertoo, mitä tapahtu, mut tietty ne suli siihen pannuun.
Sähköuunia markkinoin esikoiselle, hyvin meni koska jauhoin vieressä vahdi niitä kenkiä, vahdi niitä kenkiä, vahdi niitä kenkiä jne…
Mä saan näistä tarinoista aina jonkun asteisia ahdistuksia. Siis ihan käsittämätön tyyppi tää sun miehes!! 😀 siis miten? Siis kuka voi?? Mitä ihmettä?? Kääk! 😀
Uskomattomia tarinoita elävästä elämästä. ”Sillain siinä kuule käviki.” Itse en ehkä jaksaisi olla näin pitkämielinen.
Ahahahhhahahahaa…ihan paras juttu!!!
Ja joo, jotenkin tutun kuuloista touhua…
Että ihan yllytit laittamaan…!? 😀
Joo, KÄÄK tosiaan…
…on hän käsittämätön hyvässä ja pahassa <3
No kyllä mää välillä poljen jalkaa..nyt olin lähinnä tyrmistynyt koko keskustelusta.
Ja joo, todistettavasti jäin henkiin, enkä kuollut myrkkykaasuihin;) (se oli ehkä vähän kaukaa haettu…)
Ajattelin, että jos idea tulee äidiltä siihen suhtaudutaan vakavammin kuin isän vielä lennokkaampiin kokeiluihin! Ja kyllä vain: kaveri pönötti tuolilla ja tuijotti kenkiään intensiivisesti. Hyvin meni ja ei ole sen jälkeen kokeillut. Eihän äitiä kuunnella, mutta isän jipot: ne testataan välittömästi pienillä oho, eiku ja hups apua- tehosteilla…
Ei saakeli mä en voi lopettaa nauramasta tolle kuvalle :’D
Kiitos taas tästä päivän piristyksessä! Naureskelen taas itsekseni töissä ja työkaveri varmaan miettii että onkohan tuollakaan enää ihan kaikki kotona 😉
Ihana. Kertakaikkiaan. Ja aivan kuin meillä.