– Eiku hei..oho..eiku..siis oliks tää sittenki se siun uus hammasharja?
– Ai mitä, siis mikä?
– No siis tää…tää millä mie pesen..
– No säähän sen mulle just ostit!
– No nii, mutta ku emmie ennää muistanu, että mikä se oli..oliks se tää..
– Nyssää kysyt, kussää peset jo sillä..?
– No kummie..eiku..
– Se on sun suussa jo se harja!
– No nii no, oliks se tää vihree..?
– Öö ei! Kusse oli pinkki se mun uus, eli toi on sun!
– No oho, kummie..
– !!?
– No kummie pesin vahingossa sillä pinkilläkii..
– Mitä?
– …
– Koska? Vastahan sää sen tänää ostit?
– No äsken mie pesin, kummie eka luulin sitä pinkkiä miun hammasharjaks ja sit mie muistinkii, että se oliki ehkä se siun uus ja sitte mie vaihoin ja otin tän vihreen ja..
– Mitä helvettiä?
– Ja sit mie pesin tällä..
– Eli nyssää pesit niillä molemmilla hammasharjoilla ja sitte kysyit sen jälkeen, kumpi se mun uus harja oli.
– Hei! Meille oli aika varattu lasten passeja varten.
– Juuh, katsotaas.
– Pitäs olla kaikki kuvat ja lomaketiedot siellä valmiina…
– Juu.. Annatteko Kela-kortit ja toiselta vanhemmalta passi.. ja henkkarit vielä sulta ja…
– …
– Hyvä, kiitos.
– Tunnetaankos me jostain?
– En tiiä.
– Kyllä me tunnetaan.
– Aijaa, no voihan se olla..
– Tanhuatko sää?
– No kyllä vaan.
– Noni! Tunnetaanhan me! Mää oon tanhunnu lapsena sun ryhmässä!
– No se on kyllä ihan mahdollista..
– Joo joo, monta vuotta!
– No niin ootkin, mikäs sun nimi oli, tai näänhän mää sen tästä ja oothan sää tutun näköne..
– No hei, kiva nähdä! Pitkästä aikaa. Sää et oo muuttunu yhtään!
– No ahh ahahha hahahhaaa. Kiitos, ootpas sää kohtelias.
– Et oikeesti oo! Heti tunnistin sut!
– Ah hahha hahhha hahaaaa!
– Hei, voisinko määki tässä samalla hakee passia, ku just kotoo lähtiessä huomattiin, että mun passi on menny vanhaks ja me ollaa lähös matkalle ja..
– Noo.. eiköhän se onnistu..
– Jes! Mää otin tossa kopissa just kuvanki.
– …
– …
– No et oo ihan edukses tässä kuvassa.
– Joo emmää koskaan.
– No niin, katsotaas täältä kaikki kuntoon.
– …
– No, millasias muistoja sulle tanhuharrastuksesta jäi?
– Hyviä. Ihan tosi hyviä!
– No se on kiva kuulla.
– Leirit ja Pispalan Sottiisit ja kaikki. Aina mentiin helteellä se puku päällä jossain kentällä. Ahha hahhhahaaa!
– Ahahhhahhhahhaaaa!
– Ahhahhaaa! Otta kireellä, kusse nauha oli aina laitettu niin kireelle, ettei aukeis kesken esityksen!
– Ahhahhhahahahaaa!- …ja sitte aina tippu essu joltain kesken jonku esitykse! Ja niissä kättelyissä mentiin sekasi! Ahhahahhahaaaa!
– Ahahhhahhaahhaaa!
– Ja piirissä ei vaan päästetty käsistä irti vaikka, mitä tapahtu..vaikka kaikki meinas romahtaa, nii silti pidettii vaan kiinni..
– Ahhahhahhhahhaahhaaa!
– Joo, hyviä muistoja.
– Se on kyllä ihana kuulla.
– Joo, ne oli kivoja aikoja.
– Osaatko vielä tanssia?
– Tottakai. Kyllä on kaikki jenkat ja polkat sen verran syvällä selkärangassa, että ei tarvi ku joku jenkkabiitti alkaa, niin lähen heti eteneen askel-askel-hyppy, askel-askel-hyppy, hyppy, kaks, kolme..
– No kiva kuulla.
– …
– Nykyisin on vähä muut tanssit muotia, on välillä vaikeeta saada ryhmiä kasaan.
– Ai jaa vai?
– Joo, ja välillä esityksiin ei meinata saapua ja no, on vähä vaikeeta välillä. Ei enää niin.. niin aktiivista se. Sitte ollaan muut pulassa siellä, ku osa ei tuukkaan paikalle..
– No voi ei. Eihän mistään katrilleista tuu mitään, jos ei oo pareja.
– No sepä se. Tai paritansseistakaan.
– No onpa ikävää.
– Noh, nii.
– Mitenkäs sulle muuten?
– No on tässä ollut elämässä, kaikenlaista..
– …
– ..mutta ihan ok, myös.
– …
– Mitenkäs sulle, näyttää kuuluvan hyvää. Lapsia on..
– No näemmä.
– Ahhhahhhahaaa!
– Vaikka tuntuu, että siitä Barnlekistäkin on ihan vaan pari vuotta.
– No niin tuntuu mustaki! Niin tää aika vaan menee vuosi vuodelta nopeemmin ja nopeemmin.
– Ihan kamalaa!
– No on!
– Kamalaa ja tosi outoa!
– No on! Mutta sulle näyttää elämä hymyilevän..Kivanäkösen kaverinki oot löytäny..
– !!!?
– Niin tää sun miehes..
– Niin, toi kaveri. Joo! Me ollaan oltu jo..no..ööh jotain yli kymmenen vuotta yhessä.
– Onpa kiva kuulla.
– Noo..on meilläki ollu, kaikenlaista.
– Se on kuule hyvä vaan! Jos on vähä tottunu yhessä käymää läpi karikoita, niin ei se sitte niin helposti hajookkaa, se on hyvä juttu.
– No niin kai sitte.
– On se! Hyvältä näytätte! Ja kaks poikaa ja kaikki.
– No nii i. Ne on ihania..Mutta sää et oo muuttunu yhtään, mua ihan naurattaa, kummää katon sua.
– No niin muaki!
– Nukuksää jossain pakastimessa?
– Ahhahhahhhahaaaa!
– Eiku iha oikeesti!
– Ahhahhahhahaaa! Noni. Nimi tähän ja teille on kaikille passit tulossa.
– No kiitos, olipa ihan tosi kiva nähä!
– No sano muuta! Kaikkee hyvää teille..
– Samoin sulle! Ja ehkä..ehkä nähdään ..vielä joskus!
Kiitos villin nuoruuteni ja tanssitaitoni, kaikkien sekoiluhommeleiden jälkeen meillä kaikilla on vihdoin voimassa olevat passit.
