– Ei se oo hävinny, se löytyy jostai!
– Ai ei oo hukku, ku sulla ei oo mitään tietoo, mihi sää sen ees oot jättäny? Se voi olla missä vaa!
– No jossain se on.
– !!
– Mie en vaan yhtää muista, mihi mie sen jätin, mutta miula oli se kummie lähin.
– Hei huraa!
– …
– No laitoitko sää sen johonki naulakkoo sielä näyttelyssä?
– Noku emmie muista yhtää.
– No kai sää ny muistat, että olitko sielä sillain, että oho tossa on naulakko, laitanpa siihen repun! Laitoitko sää takkia johonki siellä näyttelyssä?
– Emmie muista. Mie meen ny kyssyy sieltä bussista.
– Ai mistä?! Miten niinku?
– No mie meen pysäkille oottaan bussii ja kyssyy kuskilta, onko näkyny.
– Just joo…ei se siä ny ainakaa enää oo.
– No mie meen kyssyy..
*
– No löytykö?
– Ei..
– No eipä tietenkää!
– Kummie…
– Määhä sanoin, ettei se ny enää sielä bussissa oo, jos oot sen sinne joskus viis tuntia sitte jättäny. Etkä ees tiiä, jätitkö bussii vai mihi…
– Eiku emmie vielä käyny ettii sitä reppua…
-!!?
– Nyt mie kävin vasta ettii miun hävinnyttä bussikorttii tuolta tieltä.
– !!?
– Mutta sitä ei löytyny.
-!!?
– Nyt mie lähen ettimää sitä reppua sieltä bussista. Tulin vaa hakkee rahhaa siihe bussii..ku ei oo sitä korttii..
– Ei v***n v***u!!
– Miun pittää ajjaa vaan kolmella bussilla ja kysellä..
– !!!?
– Sitä reittiä ajjaa kolme bussia, nii jos se on niihi jääny, niin sillai se pittäis selvitä..ei sitä kukkaa ottais.
– V***n v***n V****!!!!
– Tässä.
– Et oo tosissas!?
– Joo o. Se oli siellä bussissa, niinku mie sanoin. (* erikoisia tanssiliikkeitä*)
– Ei helvetti sun kanssas.
– No mitä?
– !!?
– Mikä tässä ny taas, iha hyvinhän tää meni..
– !!
– Siehä se täällä vaa skitsoot, vaikka kaikki on iha hyvi. Reppu on tallessa.
– aaaaaaargrghrhrhrgrhrghrgrhhrgghr
Reppukeissi lähentelee rankasti passimysteeriä ja pönttösekoilua. Ihme onnenkantamoinen kaverilla taas messissä ja 17-vuotiaana ostamani oranssi Kånken kotona! Whaaat!
Onnekasta keskiviikkoa kaikille!
Nii.
Mitä siekin nyt koko ajan skitsoot, ku löyty se reppukin 😀
HAHAHAHAHHA
PS: mie olen vahvasti sitä mieltä, että jos oikein alkais tutkia niin siun Hippis ja oma teiniHippini olis kyllä sukua. Ihan varmasti.
Oon tavannut monta ton kaltaista ihmistä jotka osaa hukata vaikka kaikki vaatteet päältään, mutta silti ne vaan jotenkin on ihan superonnekkaita ja selviää elämässä! 😀 en tajua, ittellä ei todellakaan lopu hyvin vastaavat tarinat 😀
Eikä! *itkunaurua*
Samalla tulee mieleen meidän reppuepisodi viime syksyltä. Olimme miehen kanssa menossa optikolle näön tarkastukseen ja hän ilmestyi paikalle kertoen, että oli hukannut reppunsa joko bussiin tai Elielinaukiolle. Totesimme, ettei se enää tallessa ole, joten mies kävi näöntarkastuksessa minun googlatessa löytötavaratoimistoja ym.
Tarkastuksensa jälkeen mies sanoi lähtevänsä takaisin keskustaan kyselemään reppuaan steissin vartijoilta. Sanoin, että tulee turha reissu, mutta käy nyt. Soitetaan huomenna sitten löytötavaratoimistoon.
Mies otti bussin keskustaan ja minä rupesin panikoimaan tajutessani, että hänen juuri uusimansa passi oli repussa. Miehen kotimaalla ei ole edustustoa Suomessa, lähin on Köpiksessä, jonne ei ilman passia mennä. Ei helvetti! Olkoon tyyppi sitte jumissa täällä niin kauan, että saa aikaiseksi hommattua suomen kansalaisuuden ja passin. Onneksi hänellä sentään oli vetämässä suomalainen henkilökortti.
Puolen tunnin päästä tyyppi soitti, että oli varmuudeksi käynyt katsomassa Elielinaukiolta ja siellä se reppu häntä odotteli sisältöineen kaikkineen penkillä! Kenellä käy tollanen munkki?!
Varmaankin parasta on antaa reppujen ja muiden kamojen antaa elää omaa elämäänsä Hipin kanssa. Tai sitten on koko ajan aaaaaaargrghrhrhrgrhrghrgrhhrgghr tiloissa.
Sä oot kyllä hyvä ihminen, ei mulla hermot kestäis :D!!!!
Voi apua, mulla nousi verenpaine pelkästä lukemisesta…. huuh huuh *hengittelyä syvään*. Mutta mikäs hätä tässä, reppuhan löyty. Toivottavasti sun mielenrauha myös!
Hahahahaah! No varmaan, ellei tälläinen piirre ole kovin yleinen…ei…kai??! 😉
JOo, sepä se…meillä on monet, monet avaimet, lompakot, kännykät yms löytyneet ties mistä tai ystävälliset ihmiset palautelleet löytötavaratoimistoon tai soittaneet löydetystä puhelimesta tms.
Kerran jopa löytötavaratoimistosta löyty aikaisemmin hukkunut avain, jonka etsinnät oli jo aikoja sitten loppuneet (ei se, jota sinne mentiin etsimään)…
Mäihä seuraa..
HUOH! Luin ihan sydän syrjälläni jo tekstiäsi, että löytyykö, apua löytyykö, löytyykö!!
ONNEKSI LÖYTYI! Tuossa todellakin tarvittiin tuota munkkia!! Tuon repun sisältö ei edes ollut ihan noin tärkeä, onneksi!
Mutta joo, onneksi välillä on munkki matkassa <3
Joo, näin olen yrittänyt tehdä..ja yleensä kerron repuista, pyyhkeistä yms, JOITA HÄN EI SAA OTTAA! Mutta tuo reppu nyt vähän on lipsunut, kun siinä kannetaan aina koko porukan kamoja.
…itseäni saan syyttää, jos se joskus katoaa. Kerjäsin sitä!!
No ei mulla hermot aina kestäkkään! Vaikka on pinna ehkä vähän tässä vuosien varrella venynyt…
Kyllä mun mielenrauha on välillä korjaamolla….
…
…
Minä niin symppaan Hippiä. Itse onnistuin jättämään junaan vikonloppureissun jälkeen kassin. Eikä se koskaan löytänyt tietään löytötavarapalveluun. Ystävän kutomat sukat, toisen ostama meikkipussukka, kiva mekko, pehmoinen villapaita, lempisaappaat (täysin mun jalkaan muototutuneet) , kassikin tutuksi kulunut luottosäkki. Vieläkään en usko kassin iäksi menneen, vaikka toki tajuan, ettei se muutaman kuukauden katoamisen jälkeen enää luokseni palaa.
Mutta välillä on mielessä niin monta asiaa, ettei kaikki kamat vaan pysy mukana.
Varmaan tuo ”ei-hävittäminen” voip olla yleistä, mutta tämä suhtautuminen…helmien helmiä ovat miesten joukossa!
Mä jotenkin uskon, että Hipin asenteella kaikki löytyy. Aina. Luota vaan enemmän ♡
Mun oma laukku reissasi kerran bussilla ja taxilla ympäri tamperetta ja sieltä se tuli kotiin ;D
Onneksi joo, käsittämätön onnenkantamoinen! Ei itselle kyllä tuollaista munkkia käy – harvemmin kyllä tuon mittakaavan unohduksia tai hukkumisiakaan 😀
Ja kyllähän näistä jälkikäteen repii huumoria 🙂
Tää ei ny liity tähän reppukeissiin (joka kyllä oli ihan hauska, miten voikaan olla tollasta elämää!) mitenkään, mutta pakko tulla
valittamaankertomaan:Sun (ja ehkä enemmänkin Pojan)
takiaansiosta mun päässä on soinut ties miten monta päivää Ryhmä Haun tunnari. Pakko oli kattoo, kun satuin avaamaan telkkarin, koska Asikainenki kattoo. Se oli menoa se! (Yksvee ei vielä ihan jakanu tätä innostusta.)Kolme asiaa on parasta just nyt: saapuva kevät, tää blogi ja Nyrkkitappelun ”Haureus sekoittaa mun pään”!
Että sun mies on pöljä! :DDDDDD
Todennäköisesti tulee venymään ja paukkumaan vielä monet kerrat, onhan sulla Hipin lisäksi kaksi poikaa kasvamassa 😀 Kyllä sä pärjäät!
Nyt vedonlyönti pystyyn: tuleeko teidän molemmista pojista yhtä hajamielisiä kuin Hipistä (jolloin saat yksinhuoltajana kasvattaa kolmea vintiötä) vai periikö ne molemmat sun muistin VAI meneeko geenit fifty-fifty niin, että puolet perheestä on ihan kujalla ja puolet siivoaa jälkiä perästä? Veikkaan viimeistä 😀
Anteeksi kyyninen asenteeni, mutta mähän olen kolmen ”pojan” (kaksi on oikeesti teinejä, kolmannen pitäisi olla aikuinen) yksinhuoltaja, joten veikkaisin vahvasti ekaa vaihtoehtoa. Ihan perustuen omaan kokemukseen.
oi mahtavuus! mukavaa pääsiäisen aikaa teille!