Perjantaina jäin pitkästä aikaa kotitoimistoon tekemään etäpäivää.
Kotitoimistopäivien hyvät puolet ovat pienissä assareissa, jotka säätävät apuna kahvin ja puuron keittämisessä sekä tietokoneen näppäilyssä.
Sekä isommissa assareissa, jotka hakevat lehden ja kyseenalaistavat, onko työpäiväni nyt niin kovin kiireinen tai tarpeellinen, voisinko ehkä olla hetken lasten kanssa, jos hän joisi kupposen kahvia.
Fiilistellessäni ihania kotiporukoita muistin myös naulan olkkarin verhon takaisessa seinässämme sekä etätyöskentelyn muut puolet, jotka keväällä suistivat meidät kriisiin ja kahden kerroksen väliseen poterosotaan.
Päästyäni alakerran puuroista ja kahvitteluista vihdoin yläkerran toimistooni, oli työpöytäni mystisesti hävinnyt! Keltainen duunipöytäni oli tosiaan kannettu ruokailuhuoneeseen jatkopalaksi kymmeniä synttärivieraita varten. Tilalla oli epämääräinen lipasto, lelulaatikko, ikkunarempasta jäänyttä tiivistysnauhaa ja Knausgård.
Yleensä hillun kotityöpäivän kauhtuneessa villatakissa ja epämääräisissä sukkahousuissa tai shortseissa (joka on muuten syy, ettei päivien asu -postauksia ole täällä hetkeen nähty, voisin skarpata, niitä on toivottu!), mutta lounaspalaveri sai ryhdistäytymään kauluspaidalla ja korvakoruilla.
Lounaspalaverini oli tietty rakkaassa vakkarimestassani, Nekalan Wanhassa Tapissa, jossa oli herkullista lohisoppaa tarjolla. Uudet projektit ja asiakkaat tuovat syksyyn mukavaa vaihtelua. Kyllä, Riittahan se siinä! Ihana tyyppi.
Palaverin jälkeen palasin jatkamaan tärkeitä hommiani kohtuu käppäisen ”työpöytäni” ääreen, kunnes noutaja saapui hakemaan alakertaan kahville. (Kuvassa näkyvä olut on kuvausrekvisiittaa.)
Alakerrassa oli viikonloppu jo alkanut, Hippi kokkasi päivällistä. Itsekin laitoin pillit pussiin vähän aikaisemmin. Ihan hyvä niin. Viikonloppuna riitti äksöniä, niin Klubin 15-vuotissynttärijuhlilla kuin myös lauantain 4-vuotisjuhlilla. Olipa hauskaa!
Nyt takaisin toimistolla, oikean pöydän ääressä! Jee! Tuolini tosin hajosi äsken, mutta kai se tästä taas.
Ahkeraa alkanutta viikkoa vaan kaikille!
Lue myös:
Riitta näyttää upealta vaikka onhan sen pakko olla mua vanhempi jos Titi-nalle on ollut olemassa aina..?
Riitta on upea 🙂
Aanelonen joko kädessä, tai miksei pöydälläkin, antaa aina sen kuvan että töitä paiskotaan ja kiirettä pitää. Siihen haksahtaa pomo kuin pomo.
Nyt muuten keksin miten homeinen insinööriskö tekee vaikutuksen seuraavassa työnhaussaan, kiitti hei tosta inspiroivasta kunmelipätkästä!
Joo, asetin sen siihen vartavasten 😀 😀
Riitta on ihana!
NIIN ON! HÄN ON <3
Mä en kestä, Riitta <3. Oi, tulispa Nallet Nekalan koululle…