Dokkarisuositus – Päivä miehenä

17-5755257710b6a6eec8

Katselin eilen illalla Teemalta dokkarin taiteilija Diane Torrin pitämästä Drag King -työpajasta. Berliinissä kuvattu elokuva seuraa kahdeksan työpajaan osallistuvan saksalaisnaisen muodonmuutosta mieheksi kymmenen päivän aikana. Lisäksi dokkari avaa työpajaan osallistuvien naisten tarinoita sekä suhdettaan miehiin.

Diane Torr muutti nuorena Skotlannista New Yorkiin aloittaakseen uraa go go -tanssijana, josta taiteilija aloitti perehtymisensä sukupuoli-identiteettien moninaisuuteen huomattuaan tulleensa täysin erilailla kohdelluksi mieheksi pukeutuneena. Sittemmin Torr on jo vuodesta 1989 järjestänyt ympäri maailmaa työpajoja, joissa naiset tutkivat sukupuoliroolejaan.

Kurssilla otetaan haltuun miehelle kuuluviksi tulkittuja eleitä, olemusta, ryhtiä ja ajattelumallejakin. Diane Torr tekee tarkkoja ja huvittavia huomioita miehekkäiksi tulkituista eleistä äänenkäytöstä silmien liikkeisiin. Mielenkiintoista on seurata, miten erilaisia mieshahmoja naiset itselleen lähtevät hakemaan sekä millaisilla elkeillä, maskilla ja rooleilla miehisyyttä luodaan.

Hetkessä retkotin sohvalla leveässä haara-asennossa kädet puuskassa, hengitin syvemmin suoraan takaraivostani sekä kokeilin seurata silmieni liikkeitä päälläni. Väistäisivätköhän ihmiset kadulla, jos kävelisin reteämmin ja harteikkaammin? Lakkaisivatko puhumasta päälleni, jos suuni ympärillä olisi sänki ja puhuisin matalammalta ja kovempaa?

Eleiden lisäksi työpajassa haetaan myös vaatteilla maskuliinista olemusta ja aitoutta miesrooleihin. Itselläni on aika erilainen asenne, meininki ja habitus riippuen, olenko liikenteessä isossa parkatakissa ja maihareissa kuin korkkarissa ja hameessa. Joskus haen ihan tarkoituksella jäbyydestäni voimaa, askel on rennompi Hipiltä lainatuissa farkuissa. Lippalakin alla on vaikea ottaa itseään turhan vakavasti, ehkä juuri siksi pidän baseball-lippistäni aika usein. Etenkin ennen hankkiuduin työtapaamisiin hameessa ja saapikkaissa pätevyyttäni pönkittääkseni, mutta kokemuksen kartuttua saatan tilanteen salliessa heilahtaa paikalle pipossa ja tennareissa näyttäen lähinnä kasiluokkalaiselta pojalta. Vaatteiden voima on väistämätön.

Seurattuani Diane Torrin touhuja ja sukupuoliroolileikkejä , alkoivat Torrin jäbä -work shopit ja sosiaalisen käyttäytymisen ihmiskokeet kummasti kiinnostaa. Hyvä, etten heti häipännyt sukka haaroissani ja hattu silmillä kylille taklailemaan! Sukupuoliroolien ravistelun lisäksi dokkarissa on myös mainioita yksityiskohtaisia huomiota muuttumisprosessista, kuten tarkat ohjeet peniksen tekoon ja neuvoja rintojen sitomiseen. Diane Torrin kina kurssilaisen tukan sullomisesta hatun alle näyttää, kuinka tosissaan taiteilija työpajojensa prosessin ottaa.

Työpajaan osallistuvien naisten tarinat ovat kaikki erilaisia ja koskettavia. Jokainen osallistuu muodonmuutokseen erilaisista ja yllättävistäkin lähtökohdista.

Mielenkiintoinen elokuva! Kannattaa katsoa,

dokkari on Areenassa katsottavissa vielä noin kuukauden: Katso tästä!

Hyvää keskiviikkoa! Täällä suunnitellaan romanttista get awayta! JEE!

 

Kuva: Inga Knölke

Share

2 kommenttia

  1. sufffffragetti kirjoitti: Vastaa

    Olen miehen kanssa naimisissa, kolmen lapsen keski-ikäinen äiti ja ihan vaan vittuillakseni miehekäs.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hahaha! Mahtavaa!

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.