Kolmetoista askelta parempaan anoppisuhteeseen ovat
kolmetoista askelta vierashuoneen sängyn luota (kodinhoitohuoneen kautta) keittiöön kohtaamaan anoppi. Jossa tunnustan tietäväni tämän lomailun lähteneen vähän täysin lapasesta (Sori siitä!) ja kerron meidän ihan oikeasti lähtevän omaan kotiimme (vielä joskus)!
Ehkä kevennän tunnelmaa kertomalla anopille vielä itsekeksimäni vitsin Mitä eroa on miniällä ja joulukuusella?
…
….
VASTAUS: Joulukuusi lähtee loppiaisena!
Hyvää loppiaiasta kaikille!
Ihan hauska vitsi.
Kadehdittava anoppisuhde sinulla! Itse kyttäsin yhtä anoppini vaasia. Anoppi lupasi, että saan sen hänen kuoltuaan. No, anoppi kuoli ja sain vaasin (jess, sopii just meidän sisustukseen). MUTTA en olisi mitenkään voinut asua samassa huushollissa hänen kanssaan 1,5 vrk pitempään! Itse olen laiska ja saamaton, asiat venyvät ja paukkuvat, moni jää kokonaan tekemättä. Anoppini sen sijaan teki kaiken etukäteen valmiiksi. Rakastan pohdiskella ja spekuloida asioita, keskustella kaikesta suuntaan ja toiseen. Anoppini sen sijaan TIESI ASIOIDEN OIKEAN LAIDAN. Hän myös ilmaisi tietonsa äänekkäästi, minkä jälkeen puheenvuoron käyttäminen siitä aiheesta olisi ollut järjetöntä. Onneksi hänen poikansa oli vieroitettu ajoissa, joten hän ei sanonut vastaan, kun ehdotin, että a) nyt lähdetään kotiin b) anoppi lähtee kotiin. Riitaa meillä ei mieheni äidin kanssa koskaan ollut. Hyväksyimme kyllä toisemme, mutta emme oikein ystävystyneet – valitettavasti.
Joo, mää oon tälläne hauska!! Tiedättehän te! Ja anoppiki tietää!
Haha, no voihan vaasi.
Joo, anoppi on kyllä ihan huippu tyyppi. Hauska ja maailman ymmärtäväisin ihminen, olen oppinut häneltä paljon. Tuntuu oikeasti tietävän monien asioiden oikean laidan <3
Mutta joo. Ei kaikkien kanssa voi aina synkata 🙁
Äh, munhan piti toivottaa sulle hyvää alkanutta vuotta, mutta unohdin?! No, kai se viä kerkiää: Hyvää alkanutta vuotta!
Tässä on melkein vuosi aikaa toivotella! Eli kiitos samoin sinne! 🙂