90-luvulla isäni kasasi minulle ja veljelleni huoneet täyteen Lundiaa. Puunvärinen paholainen muodosti koko huoneen sisustuksen: stereotason, pöytätason, kirjahyllyn, kaapin, laatikoston..Kaikki teinitytön sisustustoiveet oli ratkaistavissa puisilla jatkopaloilla. Tänks hei, tosi cool!
Veljeni kuljetellessa mattinykäs- ja NHL-tarroin koristeltua design-klassikkoaan uskollisesti mukanaan jokaisessa asunnossaan, minä päätin siis mää en ainakaa ikinä hanki tollast siis niinku iha hirveetä hyllyy mun kotii niiku! Lähdin ensimmäisessä tienristeyksessä vieraisiin -ostamaan Ikeasta sinisiä ja vihreitä koottavia hyllyjä, jotka nyt ovat varastohyllyinä tai rikkinäisinä kaatopaikalla.
Niin.
Ympäri ruotsalaisen huonekalujätin mennään ja puunväriseen ysäriteinihuoneeseen tullaan. Yhtäkkiä vanha Lundia alkoi tuntua täydelliseltä vaihtoehdolta miettiessäni Pojan huoneeseen sopivaa hyllyä.
…tai ainakin näin alkuun voisi kasata lelu- ja kirjahyllyn vanhoista Lundioista ja ehkä jatkaa joskus tarvittaessa jatkopalalla, jos tulee tarvetta pöydälle…
Päässäni isäni sanoo No mitä miä sanoin?
Puunväriset hyllyt valkoisine rautoineen näyttävät pitkästä aikaa raikkaalta. String-ihasteluiden jälkeen tolpillaan seisovat vankat ja pelkistetyt hyllyt tuntuvat moderneilta.
Viime vuonna yllätin itseni valitessani koivuisen keittiön valkoisen sijaan, enkä ole katunut päätöstä pätkääkään.
Näistähän voi kasata mitä vaan. Pian kaavailin olkkarinkin hyllyksi vanhoista paloista kasattua klassikkoa. Jos ostaisin vielä yhden tikkaan saisin olkkarin hyllyn..kätevää, kun saa monen vuoden jälkeen kätevästi lisäosia, joilla jatkaa…
– No mitä miä sanoin?
Uudessa Avotakassa oli kivasti laitettu olkkarin hylly, jonka tyyppistä kaavailen nyt myös meidän olohuoneeseen. Samalla saisimme levarit ja levyt vähän korkeammalle talteen pieneltä musiikinystävältä, jonka tapa käsitellä levyhyllyämme muistuttaa King Kongin peuhaamista kerrostalossa.
Kun vain saisin Tapettitehtaan katalogista valittua keltaisten vain-elämää-the-girls-vagina-tapettien päälle laitettavat tapetit, voisi olkkarin sisustus alkaa hyllyn laittamisella. Hippi haluaisi tapetiksi retrokukkia (yllätys!) ja itselläni mielessä on viileät sävyt, vaaleansininen tai -harmaa värimaailma. Huonetta hallitseva kaakelitakka on retro-oranssi ja hyllystä tulee näillä suunnitelmilla puunvärinen, joten kylmä tapetti voisi rauhoittaa. (Hyvin kävi myös skandinaavisen ja pelkistetyn keittiöni kanssa…Suunnitelmat vähän elivät matkalla..)
Täytynee taas mennä Toijalaan tapettitehtaalle hulluilemaan ja hakemaan muutamia näytepaloja.
Hulluudesta takaisin hyllyyn! Kävin Lundialla vähän katselemassa uusia ovikappaleita, jos muutaman hyllyn eteen laittaisi kaapinovet tai vetolaatikot, joihin piuhat ja härpäkkeet saisi King Kongilta siististi piiloon. Samalla vanhan hyllyn ilme vähän päivittyisi.
Mietin myös muutaman valkoisen hyllyn lisäämistä vanhojen puisten hyllylevyjen joukkoon…Uusi design-linnunpönttönikin näyttäisi ihanalta Pojan huoneen klassikkohyllyssä.
– No niin no, mitä miä sanoin?
– No joo joo, mää tiiän! On kätevä, kestävä, klassikko, ikuinen, tyylikäs! SÄÄ OLIT OIKEESSA. Jatkopala ja jatkopala!
Kaksi alinta kuvaa: Lundia
Siis sää et tiiäkään kuinka paljon tää teksti vois olla ihan suoraan minun kynästä!
Samat Ikea-sekoilut on suoritettu ensimmäiseen ”omaan” kämppään muuttaessa, nyt mietin että löytyisköhän meijän porukoiden varastosta vielä Lundiaa…Enkä vois olla kiitollisempi siitä, että mun isällä on haukansilmä edullisiin (tai jopa ilmaisiin) Alvar Aallon huonekalulöytöihin.
Kyllä ne iskät vaan tietää.
Ommeinaa. Meillä on remontit nyt siinä pisteessä, että ihan kohta vien väkisin tavaraa uuteen lastenhuoneeseen, ja arvaappa, mitä äsken, ennen tämän lukemista uhosin siipalle! No että lundiaa tyttöjen huoneeseen! Niin näppärästi tulee askartelupöytä ja kaikki säilytys ja ovia saa ja sitten voi vielä käyttää niitä samoja paloja jossain muualla kun tarvitaan uutta järjestystä… Kyl o meinaa suomalaisdesign aina kestävämpää kun toi naapurin!
Sekä omassa että miehen lapsuuden kodissa on ollut metritolkulla Lundiaa, ja vanhempien maun muuttuessa ne kaikki metritolkut ovat tulleet meille. Miehen mielestä Lundia on parasta ikinä – senkin vuoksi, että meillä on myös kilokaupalla kirjoja. Itse olen suhtautunut hyllyyn ristiriitaisin tuntein: onhan se kätevä hylly, mutta ei täysin mun maun mukainen. Viime aikoina Lundia on kyllä onnistunut ns. kirkastamaan brändiään, ja esimerkiksi niiden Instagram-tiliä seuraamalla saa käsityksen todella freesistä tuotteesta – puhumattamaan siitä, kuinka paljon mielenkiintoisia kuvia ”pelkästä” hyllystä saa! Joten kyllä ne Lundiat meillä toistaiseksi pysyy, myös se ullakolla olevat ylimääräiset hyllyt.
Paitsi että Lundiakin on ruotsalainen.
Ja HÖPÖHÖPÖ! Suomalainen perheyritys vuodesta 1948. Ja hyllytkin tehdään suomalaisesta puusta Suomessa.
Mä olen kanssa omassa huoneessani lapsena tuijotellut Lundioita ja vannonut, että ei ikinä mulle noita. No nythän ne alkaa munkin silmässä näyttää jo ihan kivoilta. Tosin, mänty on edelleen vähän ei ei, mutta puun ja valkoisen yhdistelmä: kyllä! Samoin mun äidin lempisisustusväri sininen on ruvennut näyttämään hyvältä ja melkein itkin kun se muuttaessaan laittoi mustikansinisen hyllytason kierrätykseen ja se ei mahtunut meille. Huoh, vanheneminen ei ole helppoa.
Kappas, myönnän virheeni! Ehkä pääni meni sekaisin, kun ne huippuhienot valokuvat ovat ruotsalaisten stailaamia – ainakin jotkut – vai meneeköhän tämänkin muistikuva nyt väärin. Joka tapauksessa googlettamalla selviää, että ruotsalaisen Harald Lundqvistin käsistä on Lundia alunperin syntynyt, joten ehkä olinkin pikkuriikkisen oikeassa ;D Ja loppukevennykseksi mainittakoon vielä, että Lundia System voitti Vuoden Huiput -kisassa Kultahipun: http://www.vuodenhuiput.fi/fi-FI/vuoden-huiput-2014/tulokset/kultahuippu/0200ISY/
Siiiiiiiis montaa asiaa en oo elämässäni niin katunut kuin sitä, että kotoa muutettuani ”maalasin” mun puunvärisen Lundian valkoisella kuultomaalilla. Tuli ihanan ”freesi”, kun ei kauheesti hionut pintaa ja kuivatti ”maalatut” hyllylevyt sanomalehden päällä lappeellaan. Voi perkele kun rupes taas harmittamaan. Miksi olin niin tyhmä?!? Mikä siinä männyssä niin kovasti tökki?!? Voishan siitä jollain kuukasien kunnostustyöllä vielä kalu tulla, mutta täytyy sit kyl palkata joku pro asialle. Enkä nyt just edes muista, mihin se pilaamani hyllynraato on haudattu. Huokauuuus. En tajunnutkaan, että tämä hyllyhaava sielussani oli vielä näin auki…
Lundiaa ei ole koskaan ollut, eikä kyllä varamaan tulekaan, mutta nuo uudet näyttivät kyllä ihan kivoilta. Ne vanhat ei ole tehty mun silmälle sopivaksi. Mutta sen tulin sanomaan että sulla on ihan järisyttävän hauskoja tekstejä. Vasta vähän aikaa sitten löysin tän blogin ja oon kyllä nauranu jo monelle jutulle. Myös hauska seurata vähän erilaista elämää kun itse elää. Mutta siis tärkeintä on ne nauruun repeämiset 😉 Niitä ei elämässä ole koskaan liikaa.
Ensimmäiset Lundiani hankin vasta nelikymppisenä, mutta en luovu enää ikinä!
Kun noita kirjoja on aika paljon.
Siis niinku oikeesti paljon.
Olohuoneessa on yksi seinä sitä korkeinta Lundiaa täytettynä kirjoilla tuplarivityksellä eikä hyllyt ole moksiskaan (Lundiaa edeltänyt lastulevyhylly, kaunis ja mielikuvituksellisesti muotoiltu kylläkin, otti ja romahti taakkansa alle).
Työhuoneen & makuuhuoneen seinät on myös reunustettu Lundioilla ja nekin alkaa olla jo täynnä. Lundia valtaa pian myös eteisen ja teinien huoneet tai vaihtoehtoisesti hillitsen intohimoani painettuun tekstiin ja yritän selvitä e-kirjoilla.
PS: kävin eilen Suomalaisessa Kirjakaupassa, siellä oli remontti ja kirjoja 70% alella. Tosi hienoja musiikki/taide/valokuvakirjoja…
Meillä myös vanhaa Lundiaa. Hauska, kun äiti sanoi, että se oli halvinta mahdollista silloin 70-luvulla. Nyt uutena pirun kallista. Mä just kuukausi sitten päätin tehdä jotain kellastuneelle ja huonoon kuntoon menneelle pinnalle. Oon kuitenkin nähnyt, kun ihmiset on maalannu niitä valkoiseksi karmaisevin tuloksin. Puu pitäisi vissiin hioa täydellisesti, puukitillä paikata kolot, hommata täydellinen maali ja täydellinen pensseli, että jälki olisi hyvää. En jaksanut alkaa siihen rulianssiin joten hioin tasohiomakoneella ja käsin, ja vedin matan lakan päälle. Tulos on ihan mahtava! Ei viitteitäkään keltaisuudesta. Ostin samalla tori.fistä muutaman oven kympillä suojaamaan osaa tavaraa. Niille tein saman käsittelyn ja uudet vetimet. Ah, kyllä nyt silmä lepää.
Eih, yök. En kestä Lundiaa, vaikka kotona ei koskaan niitä ollutkaan. Vaalea puu on sisustuksessa kamalinta mitä tiedän. Olen kai todella epäsuomalainen, koska vihaan myös Aaltoa ja valkoista yleisväriä.
Joo. Harmi, että sen tajuamiseen tuntuu menevän sellaset 20 vuotta… 🙂
Ja Aaltokin vielä, tuo pirulainen 🙂
On, tuntuu hyvin kestävän vuodesta toiseen.. 😀
Onnea remppojen edistymisestä!
Tuli tämä historiikkikin sitten selvitettyä 😀 Hyvä teikät!!
Ja hei, se Lundia System on ihana!! 🙂
😀
Joo, ymmärrän tuon ristiriidan. Itselläni oli pitkään aikamoinen nou nou koko hommaan, mutta nyt taas kummasti miellyttää…hmm..
Ja jOo, kyllä ne on oikeesti kovasti kirkastaneet brändiään taas ja uskon, että noilla uusilla osilla saa ilmettä päivitettyä tosi kivasti noita vanhojakin 🙂
Ei oo helppoa, ei 😀
Ja joo, kyllä munkin hetki pitää tuota mäntyä sulatella, mutta tuo hylly ei ees oo kovin pahasti tummunut..ja jos vähän valkosta laittaisi, esim muutaman hyllyn..
Voi ei 🙁 jotenkin voisi kuulostaa myös ihan touhulta tuo maalauspuuhastelu. Ja juurikin tuo, että vähän tuosta, en jaksa hioo ja tässä se hyvin kuivuu..HUOH!
Ehkä voit vielä etsiä ne ja kesällä ottaa pienen projektin….?? 🙂
HEi, ihan mahtavaa!! Kiitos kommentistasi. Kyllä lämmittää mieltä näin raekuuron keskellä <3
joo, ne kyllä tuntuu kestävän mitä vaan. Liikkeessä oli sisustettu 50 cm syvä hylly siten, että siinä voi istua, laitettu siis istuintyynyt jne, että kylä kestää! 🙂
Hei, hyvä vinkki. Pitääkin ehkä mennä haalimaan kirjoja, nyt kun hyllykin on taas hallussa 😉
Hei, kiitos tästä tiedosta! Pitääkin tsekkailla, tarviiko noille vanhoille tehä jotain. Osittain ne on kyllä vielä ihan suht vaaleita 🙂
Onneksi ei tarvi kaikilla (suomalaisillakaan) olla sama maku! 🙂 Ja kyllä tumma puu on tyylikästä..
Mun vanhemmat on myös ostaneet 70-luvulla ekat Lundiat. Se oli varastohyllyä aluksi. Ostivat puuvalmiina ja itse lakkasivat. Se oli olevinaan niin kuin radikaalia laittaa varastohylly kunniapaikalle olkkariin eikä mitään pikkuporvarillista tyylikalustoa. Muutossa Lundiaa ei voita kyllä mikään. Ja täytyy sanoa, että täysin käyttökuntoisena on säilyneet läpi vuosikymmenten. Ei pientäkään vääntymää.
Lundian sivuilla on muistaakseni ohjeet maalaamiseen alusta loppuun sekä maalisuositukset. Myös oma suhtautumiseni Lundiaan on vaihdellut yli 20-vuotisen yhteiselon aikana, ja maalaaminen alkanut viimeisimpänä kiinnostaa.
Huomasin kommentistani puuttuvan se mitä piti kirjoittaa, eli kuulostaa ihan MUN touhulta tuo sun maalauspuuhastelu 😀 ….
Joo ja ne kuulemma myös maalauttaa esim kaapinovia Tikkurilan (olikohan) värikartan mukaan, eli saa valmiita osia myös tilattua just sen värisenä kun haluaa.. 🙂
No se on kyllä sellainen pelkistetty ”varastomainen”, kun miettii..ehkä vähän samaa ideologiaa, niin kuin nykyisin on paljon muodissa sellaiswt rautaiset pellistetyt hyllyt esim keittiössä.. 🙂
Ei löydy kellarista, eikä tulla tässä talossa Lundiaa näkemään. En ole koskaan tykännyt siitä, varmaan johtuu siitä kun puu oli aina kellastunut tummaksi ja silleen (niiden luona joilla näki Lundiaa) Tosin, kun joku muukin yllä mainitsi, brändiä on varmaan vähän ns. kirkastettu, niin nää uudemmat systeemit näyttää ihan hyviltä. Meillä on ollut monta vuotta Ikean (!) Billy- sarjan koivunväriset kirjahyllyt. Ihan jees kun on vielä lasiovet paikallaan. Niin, ja Ikeaa meille valitaan todella harkiten. Muuten voi olla tympeää katseltavaa, kun koko huusholli on täynnä sen laadun kamaa.
Jotkut systeemit on siellä ihan ok, ei sen puoleen. Laita jotain muuta uutta siihen hyllyjutskaan, niin se vie pois huomion siitä kuluneisuudesta (jos sitä on). Mutta että maalaamaan niitä, ei helkutti, sen jättäisin suosiolla väliin. Kyllä sitä aina läheltä katsoessa näkee, että on näköjään itse maalattu…(yleensä). Paitsi jos oma silmä sen kestää, niin anti palaa vaan.
Koikkarista tulee taas painava sana ;D Hyvä!
Joo, en aatellu uskaltaa alkaa maalailla, vaan ehkä kasailla vaan siten, että tummentumat ei näy ja ehkä raikastaa muutamalla uudella osalla (esim muutamalla valkoisella hyllylevyllä tai valkoisilla kaapinovilla). Eikä ole kyllä pahasti tummunut tuo meidän kappale 🙂
Katsotaan katsotaan.. pistän raporttia, miten hyllyprokkis etenee. Itseni tuntien, suunnitelmilla on tapana vähän elää..