Huomasin jättäneeni mystisiä jatkuu-ensi-numerossa -tarinoita ja haihtuneeni arvoituksellisesti viimeisen taikatempun savuihin. Jottei kukaan valvoisi öitään epätietoisuudesta riekaleina, parempi ehkä selvittää muutama asia.
1. Lehmänpersetilanne
Keskustelumme taikinajuuresta naapurin muijan kanssa marketin hyllyjen välissä kärjistyi lehmänpersetilanteeseen.
TULOS: Leivottuani ruisleipiä saamastani juuresta tipautin naapurin muijalle yhden leivän arvioitavaksi. Leipä ei Nekalan rankimman ruokakriitikon mielestä maistunut pätkääkään lehmän perseelle ja rapea ruisleipä sai hyväksynnän. Lupasin antaa ensi kerralla leipoessani juurta naapurinkiin, mikäli saan taikinan pidettyä hengissä siihen asti.
2. Klamydiatesti
Soitettuani neuvolaan supistuksistani, minut passitettiin klamydiatesteihin. Kommenttilootassa puimme klamydian mahdollisuutta: kuinka se on todennäköisesti testattu jo alkuraskaudesta, mutta kuinka olisin voinut saada sen tässä välissäkin. Kuinka naiset eivät usko, että oma mies pettäisi ja vedimmehän toki keskusteluun tasa-arvon nimissä mahdollisuuden, että myös minä olisin voinut käydä hankkimassa klamydian jostain joutessani.
TULOS: negatiivinen
Ennen pääsiäistä jaoin perinteisen sormuskuvan ja sanoin Hipin älynneen viimein kosia.
TULOS: ei kosintaa, ei rukkasia. Ainoastaan ruostunutta kukkasormustakin vanhempi pila sekä aprillia ja paljon kuravettä!
4. Suosituspuhelu from the ass of Timo
Maanantaina huomattuani Hipin hajoittaneen pyöräni, sain puhelun Australiasta. Aussien puskista tullut puhelu liittyi uutta duunia hakeneen työkaverini suosituksiin, jotka pelkäsin munanneeni puhuessani sköördi bhöördi -rallienglantia suoraan from the ass of Timo!
TULOS: ystävälläni oli suosituspäivän jälkeisenä päivänä työhaastattelu ja huipputyyppi sai paikan.
5. Miten persiljaa kuuluu leikata?
Eilen kerroin viime viikon tapas-kurssista, jonka vetäjä raivostui persiljan tuhoisasta väärin leikkaamisesta. Miten ruukkuyrtti kuuluu oikeaoppisesti leikata?
TULOS: kaikki ruukkuyrtit tulee leikata juuresta oksa kerrallaan ja oksasta käytetään kaikki lehdet alaoksia myöten. Eikä helppoheikkisesti leikellä parhaita paloja ja lehtiä oksien päistä sieltä täältä.
Näin. Onkohan nyt kaikki auki jääneet arvoitukset selvitetty vai unohdinko kaikessa mystisyydessäni jotain oleellista?
Joka tapauksessa mielenrauhaisaa sunnuntaita! Menen hakemaan oman rauhani saunasta.
No siis mites se keittiön ovenkarmin toisen puolen seinä???
Kiitos tästä
Ha ha haa! Niin siis tämäkin vielä. 🙂 Ajattelin kaikkien vaan tietävän, ettei se mihinkään etene! Koskaan! HALOO!
Ja kun joskus etenee, teen siitä uutispommipostauksen, jonka kyljessä on joku superarvonta 😀
(sainkin tästä vähän inspistä hakea liisteriä…)
Ole hyvä <3
Tinni pamma? SE on jäänyt vaivaamaan 😀
KIITOS aivan superhyvästä blogista. En tiedä kuinka en ole tätä aiemmin löytänyt. Koukutuin heti ja kaikki illat olen istunut ja hihittänyt/nauraa räkättänyt ja unohtanut tehdä kaiken muun (mm. hoitaa erityislapseni). Olemme kotoisin hipin kanssa samoilta kulmilta (mutta satavuottavanhempia eli emme tunne) ja olen potenut kroonista koti-ikävää savoon jo kauan, mutta teidän elo vaikuttaa niin hauskalta, että voisin harkita asumista jopa Tampereella hetken. 🙂 Tosin meidän elo ei taivu ikinä tuolle asteelle, mutta huippua siitä on lukea! Aurinkoista kevättä!
Ha haa! 😀
Mutta tinni pamma se vaan ei meinaa ratketa!
Luulimme kokeneemme läpimurron, kun Hippi analysoi sen olevan mörkö se lähti piiriin -laulun Tinttan Tanttan -kohta, mutta ei se varmaan lopulta ole sekään. Poikahan huutelee edelleen ketun häntä kainalossa TINNI PAMMA TINNI PAMMA, jonka jälkeen tirskuu iloisena, kun yritämme arvata, mikä homma. Ei me vaan tajuta.
Se on hänen oma henkilökohtainen salaisuutensa <3
Hei kiitos kommentistasi! Mukavaa, että luet! 🙂 JEe!
Täytyykin käydä sun tontilla vilkaisemassa, mikä meno teillä siellä on (etenkin, jos jätät kaiken hoitamatta heko heko heko!) Mukavaa kevättä myös sinne!!
Hei kauheen kiva tuo mokkatakki-kuva tuossa laidassa 🙂
Voi kiitos! 🙂 Tykkään siitä itsekin. Sen on ottanut Mammatyylit-blogin Maj.
Tein viime vuonna postauksenkin aiheesta:)
http://www.lily.fi/blogit/asikaine/meika-mannekiini
Olin jo unohtanut tinni pamman! Olisin voinut hakea vertaistukea postauksesta, koska meidänkin lapsi kehitti jokunen viikko sitten salasanan: KAMMUKKA. Sitä toistellaan erilaisissa tilanteissa, joskus kuiskaten, joskus suureleisesti huutaen ja aina lopuksi hihitellen, eikä kukaan tiedä mikä on kammukka. Nykyisin näkee jo naaman voitonriemuisesta ilmeestä, että kohta se aikoo taas sanoa salasanan 😀
Modernina äitinä jopa googletin kammukan, mutta jotenkin kauheen yllätten ei löytynyt selitystä 😉 ”Tarkoititko tammukka?”
Ha ha haa! Nyt kuulostaa ihan samalta hommalta kuin täällä voitonriemuinen tinni pamma! 😀
Kammukka..hmm, ei kyllä heti välähdä..voisiko olla sammakko?
Sammakkoa ja kännykkää (tosin ei kukaan sano kännykkä?) ollaan mietitty, mutta ei. Tänään ”äiti on kammukka!!!”
🙂
Niinpä tietysti. Tottakai äiti on kammukka!