• Koti
  • Purkua ja puuhellahaaveita

    Keittiöremontti sipsuttaa eteenpäin. Pääsiäisenä Hipin kaveri piirsi meille hienon keittiösuunnitelman ja Hipin isä selvitti Cheekiltä mahdollisia sopivia lattiamateriaaleja. Kyllä! Sanomme remonttiasiantuntijaamme Cheekiksi, koska apin remonttiexperttiystävä on Cheekin sukulainen. Cheekille on soiteltu aika monta kertaa muuttomme jälkeen.

    Hyvin suunniteltu ja haaveiltu on puoliksi tehty. Jep jep. 

    kuva.JPG

    Haaveilemme lämpöisestä puuhellasta keittiömme nurkkaan, jonka takia keittiömme seinästä tulisi löytää toinen toimiva hormi. 

    kuva.JPG

    Tänään aloitimme lapsemme aloitti keittiön seinien hajoittamisen. Matkan edetessä syvemmälle seinään näemme, minkälaisen muurin keittiömme kätkee.

    kuva.JPG

    Jonkun kauan sitten unohtuneen tunsin liikuttavan minua. Lasikuitutapetin ja gyproc-levyn takaa meitä tervehti hempeä sininen tapetti. Moro!

    kuva.JPG

    Hassumassu ei arvostanut seinän sisältä tulvahtanutta hempeyttä ja repi määrätietoisesti tapettia juustoveitsellä ja tahmatassuillaan. 

    Saimme Pojan kanssa tänään purettua toisen puolen nurkasta melkein kokonaan. 

    kuva.JPG

    Kukkuu. Lasikuitutapetin, gyprockin, pahvin, tapetin ja sementin välistä kurkistaa punainen tiili. Olisiko punatiilinen muuri (mahdollisen?) puuhellan vieressä hieno? Tamperelaisena lämpenen punaisille tiiliskiville. Ensin pitäisi löytää uumenista se hormilinja, jotta tiedämme, onko puuhellan laittaminen ylipäänsä mahdollista. Hormi ei vielä tänään tullut vastaan, vaikka purimme Pojan kanssa seinää tukka laastissa. Ehkä huomenna.

    kuva.JPGHipin repäistyä keittiön yläkaapin purkuhommien tieltä uhkasi liesituuletin romahtaa liedelle.

    kuva.JPG

    Onneksi Hippi on ammattimiehiä. Strömsössönsööt hiljentyvät tämän jakkara-kattila-monumentin edessä. 

    kuva.JPG

    Ja minä hiljennyin Hipin uunilohen ja mummun kalamarkkinoilta tuomien basilikasilakoiden äärellä. Nekalan muija leikitti Poikaa ja jäi iloksemme syömään kanssamme. Onneksi keittiön keskeneräisyys ja suunnitelmien muuttumiset eivät ole vaikuttaneet ruokiemme laatuun. Tai siinä tapauksessa keittiöremonttimme olisi varmaan jo valmis. Puuhellan luukussa palaisi tuli, teekattila porisisi liedellä ja retrotapetiti kukkisivat seinillä.

    Mutta ei. Emme ole löytäneet hormia emmekä pienen punaisen Porin Matin mittoja. Pitää taas ottaa puhelu!

    – Moro Cheek! Mitä mieltä olet sellaisesta punaisesta Porin Matista tuohon meidän keittiön nurkkaan?

    cheeketu2309MH_503_ps.jpg

     

    -No hyvä! Kiitos taas! Ei muuta tällä kertaa! Joo, hyvää vappua sullekin! Yo!

     

                   

    Cheekin kuva: Matti Matikainen (http://m.iltalehti.fi/popstars/2013092317523623_ps.shtml)

    Share
  • Perhe
  • Oravanpyörällä ajamisen taito

    Tänään olimme aamukahvitteluista alkaen koko päivän ulkona. Portailla paistattelun jälkeen keinuimme Pojan kanssa päämme sekaisin. Naapureiden kanssa katoimme pöydän ulos ja söimme porukalla aurinkoisessa puutarhassa. Poika kokkasi vettä ja hiekkaa naapurin tytön kanssa mummun tullessa yllätysvierailulle. Pretzeleiden ja iltapäiväkahvien jälkeen hassumassu piiloutui naapurin leikkimökkiin, jonka jälkeen valuimme etupihan puistoon. Keinuaddiktia ei meinannut saada kiik-kaa-kaak-kaasta pois edes lupauksella iltakylvystä. Tit tan kaak kaa! Tit tan kaak kaa! Hyvä päivä.

    DSC_0408.JPG

    Kotiäitinä olemisessa nautin hitaasta rytmistä. Puurolla pönötettiin, kunnes neljää viljaa oli seinässä, lattialla ja jonkun verran hassumassussa. Jättimäistä lelukoppaa tyhjennettiin, kunnes palapelin hukkuneet palikat pilkottivat kopan pohjalta. Psykedeelistä pianoa hakattiin, kunnes kaikki sielun säkeet oli päästetty ilmoille ja siirryttiin hakkaamaan bongorumpuja. Pam pa pam pa pa pam pam pam!

    kuva.JPG

    Aina oli aikaa vilahtaa naapuriin kahvittelemaan ja jättää leipätaikina tiskien viereen odottamaan vielä hetkeksi leipomista. Pinna oli pidempi kuin remonttilista ja puistossa rupateltiin isien, äitien, lasten, kottaraisten ja ammattilaisten kanssa. Moro vaan! Kiva, kun on lunta. Kippis kippis!

    DSC_0407.JPG

    Äitiysloman alussa ajattelin lupauksen hitaammasta elämästä ja luppasen lapsen tahtisen sykkeen johtuvan hormoneista. Varmasti osittain johtuikin: edes kaksituntiset yöunet eivät pyyhkineet onnellista virnettä naamaltani ja välillä trippailin jopa sukista lattialla niin söpöt raidalliset sukat, miten sukkiin voi kiteytyä rakkaan ihmisen koko olemus, siinä ne sukat on lattialla, ihana lattia, menen möyrimään tähän lattialle, vauva vauva, love love lovee..Mutta hormoneita enemmän uskon zen-muutoksen johtuneen ulkoilusta, puurosta, kirjoista, laulamisesta sekä etenkin kalenterista ja puhelimesta riippumattomasta elämästä. Rauhasta.

    Äitiyslomalla tapahtui vauvan lisäksi muitakin pysäyttäviä asioita, jotka tekivät turhan stressaamisen, pätemisen ja nillittämisen naurettavaksi. Päätin toteuttaa enemmän haaveitani. Keskittyä hetkiin. Istua ihmettelemässä Nekalan oravia, enkä lähteä enää oravaksi pyörään. 

    IMG_3932.JPG

    Suunnilleen kaksi kuukautta takana työelämää. Kaikki on sujunut ihan ok, mutta huomaan itsessäni pieniä oravautumisen merkkejä ja pinnan kiristymistä. Hektisemmässä arjessa, työväsymyksessä homma meinaa kiehua välillä yli. Autossa huudan korventuneet pahvimukikahvit sylissä edessäni ajaville sunnuntaiköröttelijöille ja huomatessani puistossa geokätköilijöitä sekoilemassa, meinaan huutaa keittiön ikkunasta hei sokeet se kätkö on siellä *******ssa, menkää pois sieltä pyörimästä! Puhelimen pirahdus ja meilien kilahdusääni tuntuvat avarilta takaraivooni.

    Kirjoitus-flow on tukkeessa ja eilen huusin pihahommissa Hipille ohjeita ja oraville ny helvettiin siitä. Duunipäivien aikataulut alkavat olla tiiviitä kuin taskuparkit Helsingin työreissuilla, joita on niitäkin liikaa. Deadlineja vetkuttelen sunnuntai-iltoihin, jolloin ahdistus maanantaista ja tulevasta työviikosta purkautuu hattuilemalla kitaraa soittavalle pitkätukkaduolle. Aamulla väsyttää ja haluaisin jäädä puuropöytään naureskelemaan. Sihahtelen ja suhahtelen mennessäni. Ja taas se puhelin soi. Pitäisikö vaihtaa soittoääni? Olkaa hiljaa, kun puhun työpuhelua! Helvettiin nämä sukat tästä!

    DSC_0474.JPG

    Olen tiedostanut oravariskin ja muutan pyörän suuntaa. Alkuun lupaus pitkästä kesälomasta. Ja lupaus tukkia turpa, kun alkaa hermostuttamaan. Kokkaamisen sijaan istun puutarhaan rupattelemaan ja soitan naapureille tuokaa meillekin take awayta tullessanne. Katselen Hipin Pojan läträämistä kannun kanssa ja teen Hipille iltapalan sohvalle. Annan sukkien olla lattialla ja otan lasin viiniä. Yritän olla päästämättä työkiireitä siihen pisteeseen, jossa paljastan kettuillakseni kaikki Nekalan geokätköt. Koitan olla ottamatta liikaa duuneja, vaikka joutuisin kieltäytymään muutamasta mielenkiintoisesta projektista. 

    Muuten vaaleanpunaisen talon kotirauha myydään liian halvalla ja heppoisin perustein. 

    Katsoessani portailla istuskelevan pussihousun touhuja tiedän, mistä kannattaa stressata ja mikä on tärkeää. Stressata voi pelottavasta koiperhosesta ja äänekkäästä moottorisahasta.

    Tärkeintä on massurummun rummutus, vesiämpäri ja rock ’n’ roll.

     

    Share