Nekalan kesä

Tasan vuosi sitten kävimme vaaleanpunaisessa talossa ensimmäistä kertaa. Saavuimme asuntonäyttöön spontaanisti, vailla ostoaikeita. Kyllä ihminen tunnistaa, kun on tullut kotiinsa totesi välittäjä tekopirteänä halatessani isoa takkaa olohuoneessa. Oli oikeassa, vaikka toistelikin kiinteistövälityskurssin kuluneinta lausahdusta kaikille ovesta kampeaville puutalohaaveilijoille. Alkuillan aurinko tulvi yläkerran huoneisiin. Lautalattia narisi. Naapurin muija morjesteli puskasta. 

Muutimme vasta syyskuussa. Ehdimme istua salaisuuksien puutarhassa pimenevinä iltoina. Nyt edessämme on ensimmäinen kesä Nekalassa! 

Joka päivä töistä pyöräillessäni löydän Hipin ja Pojan sekä lauman naapureita lapsineen puusta puistosta. Istumme puun alla ja höpöttelemme kuulumisia lasten juostessa ja keinuessa. Naapurin muija hakee sisältä kaikille jäätelöpuikkoja ja toinen naapuri saa huijattua mukaansa rullaluistelulenkille. Ihan hyvin vedit, mutta et sää kyllä jarruttaa osaa!

Lähes päivittäin olemme kutsuneet itsemme naapureiden grillien ääreen. Perjantaina Hippi repäisi ja haki Prismasta meille oman pallogrillin.

Katselin kiinnostuneena asennusammattilaisen ruuvatessa kantokahvaa grillin sisäpuolelle. Pidin suuni kiinni, koska halusin apajille!

Lauantaina retkeilimme porukalla kanssa Ahlmannille katsomaan lampaita, kanoja, lehmiä ja raktoreita. Ostimme puutarhaamme Marketan ja tomaatin, jotka virittelimme amppeleihin roikkumaan. 

Istuskelemme iltaisin vaihtelevalla porukalla portaillamme tai naapurin puutarhakeinussa parantamassa maailmaa ja suunnittelemassa remppoja. (=minä jankkaan keittiöstämme kaikille, jotka eivät enää halua kuulla _vielä uudempia_ ideoitani) Pönötämme viltit sylissä ja huokailemme omenapuiden kukille. Välillä vaivumme vakaviksi. Usein naureskelemme päivän sloganeille ja mietimme, oisko mitää hyviä juoruja ja juttuja! 

Poika on tullut ulos kuorestaan. Pieni pussihousu on reipastunut leikkimään ja juoksemaan rohkeasti isompien varasiskojen ja -veljien perässä. Jos naapurin pojat syövät rypäleitä ja nakkeja, maistuvat ne myös hassumassulle. Välillä Poika suhahtaa yksinään orapihlaja-aidan läpi naapurin puolelle, jossa ruoho on vihreämpää, vaahtokarkit grillattuja ja mopot hurjempia.

Ei tarvitse suuria ennustuseukon kykyjä voidakseen arvata Nekalan kesästä tulevan paras ja hauskin!

Olen tullut kotiin.