Unelmia kohti

Perjantaina olen Mothers in Business -yhdistyksen järjestämässä Unelmia kohti -illassa paneelikeskustelijana. Mothers in Business -yhdistyksen tarkoituksena on yhdistää urahenkisiä vanhempia, jotka ovat kiinnostuneita itsensä ammatillisesta ja henkilökohtaisesta kehittämisestä. Yhdistys kannustaa vanhempia yhdistämään uran ja perheen, etsimään omaa kutsumustaan ja tekemään päätöksiä työelämässä oman ja perheensä tarpeiden mukaan. Yhdistyksen toiminta on kohdistettu ensisijaisesti korkeasti koulutetuille perhevapaalla oleville ja työelämään palanneille pienten lasten äideille. (Jäseneksi voi liittyä täällä.)

Jep. Illan teemana on unelmat ja sain kutsun paneeliin, koska kuulemma olen sitä, mitä unelmaillassa kaivataan.

Mahtavaa! Mutta paineita.

Jotta välttyisimme esimerkiksi Kirjallisuus-festivaalin paneelissa koetuilta itkunpurskahduksilta ja muilta julkisilta ylilyönneiltäni, ajattelin tällä kertaa vähän pohtia aihetta ennakkoon. Valmistautua. Muutenkin lukijoitani kohtaan reilua ja tasapuolista referoida oma paneeliosuuteni blogin puolella, koska kaikki eivät pääse osallistumaan tilaisuuteen. Kukaan ei jää ulkopuolelle. (Keskustelu muuten myös striimataan Mothers in Business valtakunnallinen -Facebookissa, jolta yhdistyksen jäsenet voivat seurata paneelia myös etänä.)

Niin. Kun fiksut ja esiintymistaitoiset panelistit Emmi Nuorgam, Umppu ja Sanna Saarikangas ovat kertoneet päämäärätietoisesta unelmia kohti menemisestä, unelmien ääneen sanomisen vaikeudesta ja muusta voimaannuttavasta ja mielenkiintoisesta, siirrytään myös kaivattuun Asikaiseen.

No niin, minkäslaisia unelmia sulla on?

No mää unelmoin kirjan kirjoittamisesta.

Niin, mielenkiintoista. No mitä ponnisteluja tai valintoja olet tehnyt tavoittaaksesi unelmasi?

No tässä ny on ollu vähän kaikkee. Hommaa. Että en oo vielä sillain hirveesti..tehny sen asian eteen. Mitään.

Niin. Oletko alkanut jo kuitenkin kirjoittaa..?

En..

..tai mennyt jollekin kurssille?

En.

No olet varmaan lukenut kuitenkin paljon inspiroivia kirjoja tai..?

No enpä oikeestaan. Vähä jotain dekkareita tossa, tossa joskus. Jostain lainasin. Vähä huonoja.

No minkälainen kirja sulla on haaveissa kirjoittaa..?

Emmää oikein tiiä, ei oikein oo mitään hyviä ideoita vielä. Tai tässä just nytte. Oommää sitä vähä miettiny. Joku sellane hyvä ois kiva kirjottaa.

Miksi tää kirjan kirjoittaminen on sun unelma?

Emmää tiiä. Hyvä kysymys. Kai mää sillain ihan tykkään kirjottaa..välillä. Sillon ku jaksaa. Tai ku on jotain kirjotettavaa.

Vähän ehkä pitää vielä miettiä tätä hommaa ennen perjantaita.

Toki totuus on, että useampi suuri unelmani on toteutunut: oma perhe, kuumis poikaystävä, terveys, oma yritys. Tai muutto Berliiniin, jossa asuminen oli joskus pitkäaikainen haaveeni. Vaaleanpunainen puutalo, ihanat ystävät, yhteisöllinen elämäntapa. Välillä tunnen olleeni niin onnekas, että ihan pelkään jotain pahaa odottavan kulman takana. Lisäksi vähän mietityttää, millä mäihällä meikä on unelmiaan toteuttanut.

Ehkä olen välillä vain sattunut töröttämään oikeissa paikoissa oikeaan aikaan. Mitä helvettiä? Juuri nyt tuntuu, etten ikinä ole laittanut itseäni likoon missään, aaaaargh!

Ööh, ehtisinköhän nyt vaan äkkiä aloittamaan haaveilemani kellarirempan, pelastaa Saimaan norpat, buukata matkan Bahamalle tai kirjoittaa esikoiskirjani ensimmäisen sivun. Jospa vaikuttaisin perjantaina vähän energisemmältä ja _määrätietoisemmalta_ unelmamuijalta?

Tänään en ehdi enää mitään, istun junassa palaamassa töistä takaisin Nekalaan ja illalla kuitenkin nukahdan nukuttaessani lapsia. Deucestakin ehkä tullut uusi jakso. Yritin tosin jo pyytää kahville superlahjakasta ja jatkuvasti palkintoja pokkailevaa kirjailijaystävääni, jonka kanssa olisin kuitenkin vain puhunut lauantaisen saunaillan Doris-juoruista ja hopeaketuista.

Ehkä aloitan huomenna. Tai toki aina voi vetää paneelit ihan Annina.

Inspiroivaa viikkoa kaikille! Live the dream baby!

Lue myös:

Yrittäjyydestä ja Unelmahommista

Mikä bloggaajissa ärsyttää?