Kaupallinen yhteistyö: SOS-Lapsikylä ja PING Helsinki
Olen aina sanonut Hipin isoäidin suurisydämisen lapsirakkauden valuneen meidän pojille asti. Mummolareissuilla tietty ihan suoraan kohdennettuna, mutta sen lisäksi hyväksyvän ja lempeän kasvatuksen kauaskantoiset seuraukset siirtyvät joka päivä Hipin ymmärtäväisen sylin kautta myös meidän lapsillemme. Välillä jopa vähän raivostuttavan leppeänä Sattuuhan tuota ja ei haittaa mittää -asenteena, joka saa meikäläisen vaikuttamaan vähän saakelin nihkeältä ämmältä! (Which I´m NOT!)
Omien ja lastenlastensa hoitamisen lisäksi pitkätukan noheva isoäiti teki pitkän ja merkittävän työuran lasten parissa, jonka lisäksi hän vapaa-ajallaan panosti lapsia auttaviin järjestöihin. Hänet on myös palkittu lapsien eteen tekemästään merkittävästä hyväntekeväisyystyöstä. Mahtava tyyppi sekä muutenkin hieno arvomaailma ja elämänasenne, jota aina katson ylöspäin! Haluaisin ottaa vähän mallia, vaikka välillä olenkin sitä mieltä, että rakas tyttärenpoikansa on kaikkien toimesta täysin pilalle hemmoteltu kakara vailla huolen häivää!
Yksi järjestöistä, jonka toiminnan tukemiseksi Hipin isoäiti on järjestänyt useita tempauksia ja toimintaa, oli vuodesta 1962 toiminut SOS-Lapsikylä. Pitkät perinteet omaava SOS-Lapsikylä on lastensuojelun ja lapsiperheiden varhaisen tuen asiantuntija ja palveluntuottaja, jonka yksi keskeisistä toimintatavoista on tukiperhetoiminta.
Itsekin olen pitkään miettinyt monenlaisia auttamisen keinoja, omien lasten kasvamista katsellessa tulee pohdittua paljon etenkin lasten ja lapsiperheiden tilanteita. Hippi kokee lasten kanssa tekemisen erityisen arvokkaana ja hänellä on toki töidensä kautta enemmänkin kokemusta myös haastellisista lähtökohdista tulevien lasten kanssa toimimisesta. Olemme välillä keskustelleet tukiperheeksi ryhtymisestä ja harkinneet asiaa.
Ämmyydestäni huolimatta kotonamme on yleensä suht leppoinen ilmapiiri ja meillä on usein aika paljon lapsia, vähän muidenkin kuin omiamme. Lasten kavereita käy leikkimässä, välillä on ystävien lapsia hoidossa ja joskus pienen joukon jatkeena pyörii myös jo vähän vanhempia naapuruston lapsia, jotka tupsahtavat ehkä hetkeksi hengähtämään puhelimensa kassa sohvalle, höpöttelemään kuulumisiaan, miettimään mitä tekisi(!), leikittämään pienempiä tai roikkumaan olkkarin renkaissa.
Kerran lapsiamme hoitamassa ollut ystävämme jälkikäteen kertoi yhtäkkiä huomanneensa olkkariimme ilmestyneen muaan röyhelöiset Tiuhtin ja Viuhtin, jotka vain salaperäisesti hymyilivät ja jatkoivat tyytyväisenä puuhastelujaan välittämättä sen suuremmin, että paikalla oli heille vieras kummisetä.
Iloitsen siitä, että meille on aika mutkaton tulla ja kaikista lapsista on yleensä aina paljon iloa, vaikka ovatkin kaikki ainutlaatuisuuksissaan vähän outoja (lapset on!) ja välillä raivostuttaviakin. Mutta ihania ja niin nopeasti merkityksellisiä myös meille. Nykyisin yritän vähän epätoivoisena kysellä kuulumisia jo teini-ikäiseltä tytöltä, joilla oli ennen tapana tupsahtaa meille hengailemaan tai pullalle tai puistoon koira mukanaan. Nyt hän painelee jossain lukiokavereidensa kanssa, onneksi törmäämme välillä.
Ehkä kyseessä on myös naapurustomme tapakulttuuri, jossa yleensä kaikki katsovat vähän kaikkien lasten perään ja yhteisesti pidetään huolta. Naapurin muijan ruokapöydässä on aina niin monta päätä, että pöytä meinaa loppua kesken. Yhden lisälautasen ja jakkaran etsiminen voi olla pieni juttu itselle, mutta saattaa joskus olla iso asia siihen istuvalle.
Meillä on tukiverkostoja ja oman perheemme jaksaminen on riittänyt yleensä ihan hyvin. Ystäväpiirissä sen sijaan on ollut monenlaisia vaikeita tilanteita, väsymistä ja esimerkiksi synnytyksen jälkeistä masennusta, jotka ovat aina kuormittavia tilanteita koko perheelle ja pahimmillaan jättävät lapsille lähtemättömät vaikutukset. Tukiperhetarpeiden taustalla voi juurikin olla esimerkiksi vanhempien jaksamiseen liittyvät haasteet ja sosiaalisten verkostojen puute, jolloin tukiperhe saattaa olla ratkaiseva helpotus vaikeaan tilanteeseen.
Tavallisesti lapset viettävät tukiperheessä noin yhden viikonlopun kuukaudessa, jolloin on tarkoitus viettää ihan tavallista perheen elämää tarjoten lapselle turvallisen ja paineettoman ympäristön.
Teemme viikonloppuisin usein koko perheen kanssa mukavia perus juttuja yhdessä. Metsäretkiä, leffailtoja, uimahallireissuja, pitsaa, puistoilua, pelailua, saunaa ja piirrettyjä. Joskus käymme ravintolassa tai vaikka HopLopissa, nautimme yhdessä olemisesta. Jotenkin olisi aika helppo ajatella välillä vieraileva kumpparipari mukaan menoon ja meininkiin tai olkkariimme hömöttämään telkun ääreen.
Tukiperhetoiminnan vakavaan puntarointiin liittyy paljon myös kysymyksiä. Olisimmeko sopivia tukea tarvitsevan lapsen tarpeisiin, tarvisiko lapsi jämptimpiä rutiineja tuekseen, olemmeko liian ajelehtivia suunnitelmissamme.
Tai mitä, jos omat lapset eivät sopeutuisi tilanteeseen ja toki ihan mietin myös lyhyttä pinnaani. Hipillä on ehkä töiden kautta rahkeita ja kokemusta erilaisten lasten kanssa toimimisesta, mutta on meillä molemmilla välillä kärsivällisyyskyky koetuksella ja itsehän saatan purskahtaa marketin kenkäosastolla itkuun, vaikka mukana olisi kaksi rauhallista lasta, joista toisella sattuu olemaan vähän kuuma.
Jep, paljon on mietteitä asiaan liittyen. SOS-Lapsikylä vastaa kaikkiin kysymyksiin ja järjestää infotilaisuuksia, joissa kerrotaan tukiperhetyöstä.
Olen menossa tutustumaan SOS-Lapsikylän tukiperhetoimintaan Helsingissä järjestettävään tukiperheiltamaan. Tilaisuus järjestetään keskiviikkona 20.11. klo 17.30-20.00 Paulig Kulmassa.
Kaikki vähääkään asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan kuuntelemaan. Tilaisuus ei sido aloittamaan tukiperhetoimintaa, mutta siellä voi esittää kysymyksiä ja kuulla toiminnasta lisää. Tarjolla on myös kahvia ja purtavaa!
Mukaan tilaisuuteen voi ilmottautua tästä linkistä.
Toivottavasti saamme paljon kiinnostuneita paikalle. Suomessa on tuhansia lapsia, jotka jonottavat tälläkin hetkellä omaa tukiperhettä.
Toiveikasta keskiviikkoa kaikille!
