Ystäviä nähdessäni käsilaukkunani on kantokoppa ja kahville naapuriin hilppaan vauva kainalossa. Kampaajalla vauveli syö viittani alla, pyykkejä laittaessani pienokainen keikkuu kantorepussa ja leikkipuistossa hyssään toisella kädellä vaunuja.
Äidinmaidosta nyöritetyllä lassolla olen sitonut itseni vauvaan sen verran tiukasti, ettei solmua edes kyseenalaista..mitä nyt välillä ku emmää taaskaan ehtiny suihkuun ku sillä oliki taas nälkä! Mää laitan hatun! tai saadessani ruokakaupassa puhelun, jossa Hipin puheen taustalla kuuluu hätääntynyt huuto, joka saa paitani kastumaan. Ny haetaan sinne sun synttärijuhliin vielä ne pillit ja ilmapallot, mutta sitte meijä pitää lähtee kiireellä kotiin, ku veljellä on nälkä. Mustapippuri ja pikkuhousunsuojat jäävät taas ostamatta. Äkkiä kotiin.
Erottamattomuuden alttarilla uhraan yöuneni mitä mää näillä, nää on nii nähty. Napittomat paitani, tanssikenkäni sekä hyvät tissini poltan uhrijuhlan rovioissa, joiden loimussa katselen onnellisena vauvaa rinnallani aamusta iltaan. Iloitsen vauvelin ollessa jatkuva jatkeeni, vaikkakin sen seurauksena käyn pää sekasin keskusteluita – Ooksää jo nähny tän meijän ihanan vauvan? – No ööh joo, oonhan mie. Miehä olin just pari viikkoa sitten laulamassa..täällä. Teillä..tän teidän vauvan nimijuhlissa. – !!?
Mutta näyttäytyessäni kerran illalla ulkona ilman vauvaani, kysellään ihmeissään
Oho, mitäs sää täällä teet? Missä se sun vauva on? Kukas sitä ny hoitaa? Miten sää raaskit lähteä?
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.