• Asikaine
  • Vähän tästä saakelin bloggaamisesta

    Jes! Eka kuukausi itsenäisenä bloggaajana takana. Sivusto on yhä pystyssä, kävijät käppyröiden mukaan edelleen ihan messissä, sivuja kuormittavista display-mainoksista on päästy eroon, kaupallisia yhteistöitä ollut ihan kivasti ja luvassa on myös hyviä suunnitelmia. I RULE!

    Toki eilen sain myös ensimmäisen laskun omalta atk-dudeltani, joka kesken viikonlopun vastasi lauantaiseen Mitä helvetin helvettiä? -hätähuutooni sivuni mentyä yöllisen päivityksen jälkeen aivan vinkuralle. Asiakkaan kosmetiikkakamppis oli parhaillaan käynnissä ja yhtäkkiä blogin teema oli kadonnut, valokuvat kenottivat kylkiasennossa ja meikä hengitti rapussa paperipussiin (usein menen portaikkoomme rauhoittumaan). Onneksi kerrankin olin tehnyt ns. backupin, eli ihan jopa etukäteen sopinut pro atk-tuen itselleni, JOS JOTAIN TULEE. Make oli hetkessä SSL- ja yms- tilanteiden tasalla ja suositteli lähinnä rauhoittumista.

    Tilanteen stabiloiduttua selitin kahvipöydässä, kuinka yksin, NIIN YKSIN, tälläisissä tilanteissa olen, vastuussa asiakkaan suuntaan ja velvollinen lauantaina selvittelemään jotain hertsinpertterinvertterin SSL:ää. Että ihan yksin. Että all by myself. Että lonely rider. Hippi lähinnä repeili jorinoilleni just juu ja muistutti meikäriderin pärjäävän hienosti. Hattu päähän ja takaisin hevosen selkään.

    Jep jeps. Itseasiassa olen ollut ihan tosi tyytyväinen päätökseeni jäädä vaan itsenäiseksi sivustoksi.

    Blogi- / ja vaikuttajatoimistoissa on paljon hyvää ja usein yhteistyö on vastavuoroista ja hedelmällistä. Koko vaikuttajaskene on muutenkin aika nopsaan kasvanut hyväksi bisnekseksi ja yleistynyt, kanavia ja toimintamahdollisuuksia on tullut lisää. Alalla on raikkaita ammattilaisia ja luovia tiimejä, hyvä pöhinä.

    Toivon, että murroksen myötä myös alaan liittyvä ihme hähmäisyys ja sekoilu vähenisi. Koska onhan tässä viiden vuoden ajan katseltu kaikenlaista hyvää erikoistoimintaa!!

    Vaikuttajista ja blogeista sekä niihin liittyvistä asenteista ja analytiikasta tehdään jatkuvasti tutkimuksia, monilla on mielipiteitä ja olettamuksia. Mutta harvemmin kirjoitetaan esimerkiksi portaali- ja sopparimeiningistä, joka on tuntunut olevan aika villi länsi.

    Olen aikoinani vilkuillut ison lehtitalon ala-aulassa eteeni asetettua nollasopparia, jonka mukaan tuottaisin osapuolelle sovittuun tahtiin sisältöä, mielellään tiettyihin latauslukuihin yltäen, saaden 0 euroa / kk. Tapaamista odotellessani olin juuri tainnut selata ko. lehtitalon uutta julkaisua, jossa kehoitettiin naisia uskaltamaan vaatia palkankorotuksia ja tuntemaan työnsä arvon. Sanottuani, etten aio allekirjoittaa sopimusta (taisin sanoa sopparin olevan ihan paska!), sain rivien välistä ymmärtää, ettei blogini NYT IHAN NIIN spessu tai hauska ole (hei on se!), latausmääräni olevan aika mitätön (niin olikin, vielä silloin), valokuvieni olevan aika kämäisiä (true dat!) ja takanani olevan kyllä tulijoita. VANHA KUNNON TULIJAKORTTI! Aina ja kaikkialla!

    Olin ihan helvetin pihalla koko skenestä ja alan soppareista ja sivuni oli vielä pienen piirin kerho, vetelin yksin heikoilla jäillä, jonne kuitenkin kovasti halusin muiden joukkoon luistelemaan. Mutta eka tarjottu soppari oli pettymys. Tiedossani on monia, jotka allekirjoittivat kyseisen setin sekä ennen että jälkeen oman aulasessioni.

    Olin ollut jo jonkun aikaa yrittäjä, olin tottunut puhumaan hinnoista ja lisäksi olin ennen palaveria soittanut ainoalle(!!) tuntemalleni bloggaajalle, Magicpoksin Majlle, jolta ennen tapaamista kyselin alan soppareista. Maj kehoitti todella topakasti olemaan suostumatta mihinkään ihan paskaan ilmaissopimukseen ja muistutti, että pienistä luvuista huolimatta minut oli jostain syystä kutsuttu tapaamiseen. Pidin blogimenttorini sanat mielessäni.

    Väistettyäni ekan paperin vastapuoli löysikin heti toisesta taskustaan lompakon ja tarjosi parempaa sopimusta. No mites ois sitten tämmönen soppari? Isoja rahoja ei uudellakaan paperilla ollut tiedossa, mutta muutakaan ei olisi tulossa ja vahvasti keskustelussa korostettiin myös, kuinka kukaan ei Suomessa tienaa blogeilla suuria summia. Harrastushommia, nappikauppaa. Jota käytiin ison lehtitalon aulassa.

    Siitä alkoi mielenkiintoinen ja kiemurainen sukellus blogimaailman ja vaikuttajamarkkinoinnin syövereihin ja myöhemmin olen käynyt samantyyppisiä sopparineuvotteluja moneen otteeseen ja useamman tahon kanssa, ihan hauskoilla ja hyvillä neuvottelumeiningeillä kuin myös välillä vähän nihkein tunnelmin. Puheet latauksiin perustuvista euromääristä tai kaupallisten kamppisten hinnoista ja oman yleisön tuntemus alkoivat olla tuttuja.

    Yleensähän bloggaajien(ja/tai vaikuttajien) ansiot koostuvat kaupallisista yhteistöistä saatavista palkkioista, jotka määräytyvät usein jossain määrin seuraajamäärin (eli tavoittavuuden) mukaan. Ja joissain diileissä on kaupallisten yhteistöiden lisäksi tarjottu jonkinlaista kiinteää kuukausiliksaa (jolloin sopparissa on yleensä ehdotettu kuukausimäärä postauksille tai vaadittu sivulatausmäärä, joka tulee ylläpitää) ja useammassa tapauksessa on sovittu sivulatauksien määrään perustuvista tuloista, joiden suuruudesta sovitaan portaalin kanssa. (Esimerkiksi nyt vaikka 5 tai 10 euroa / 5000 latausta) tms, ja sivustolla pyörii usein display-mainokset.

    Pikkuhiljaa touhusta alkoi saada vähän käsitystä ja omia lukuja ja palkkioita pystyi jo vähän laittamaan kontekstiin. Jolloin huomasi ympärillä olevan paljon sakkia tekemässä hommia aivan täysin paskoilla soppareilla! Naurettavien palkkioiden lisäksi monilla oli myös uskomaton pitkä irtisanomisaika päällä, paperilla oli lupauduttu todella tiiviiseen postaustahtiin tai pahimmissa tapauksissa oman brändin oikeudet oli lähes menetetty portaalille. Tai irtisanomisajaksi oli kielletty kaikki oma myynti (_tulevalle_ sivustolle) ja irtisanomishetkenä kuitenkin lopetettu myynti myös portaalin toimesta. Jossain vaiheessa tuntui, että puolet porukasta yritti saada blogiaan portaaliin samalla, kun osa porukasta yritti päästä pois.

    Soppareissa saattaa myös olla aika rajoittavia pykäliä, jotka estävät kaikkien omien juttujen sopimisen tai esimerkiksi vähän hähmäisesti kieltävät perustamasta blogin brändille Instagram-tiliä tai tekemästä vaikka podcastia toiselle mediatalolle. Yhteistyöhön saatetaan tietty lähteä hyvässä hengessä, että kaikesta voidaan aina sitten kivasti sopia tapauskohtaisesti, mutta jos kaikki ei menekään smoothisti on turha palata puheisiin, kun nimi on paperissa.

    Eikä sillä, että itsekään olisin varsinaisesti suuri lottovoitto sisällöntuottajaosapuolena. Vähän ärsyttävä muija, eikä mitään linjaa jutuissa.

    Mielenkiintoisia säätöjä on myös nähty portaalimuutoissa, joissa bloggaajan koko blogi on suunnilleen kadonnut yön aikana tai materiaalin (eli vanhojen tekstien arkiston) siirrossa ei ainakaan ole haluttu tehdä yhteistyötä. Vanhalta sivustolta voi siis saada mukaansa koodirimpsun, joka helpottaa uuden sivun kasaamista huomattavasti.

    Aikoinaan ekassa portaalimuutossani vanha sivustoni leikki materiaalipaketilla niin huolella kissaa ja hiirtä, että olin jopa jo vähän otettu huomatessani jollain olevan intressejä puljata kustannuksellani. Alunperin arkiston siirtoa helpottava koodi oli ihan mutkitta luvattu toimittaa, ei ongelmaa.

    Olin hoitanut tonttini sopparin mukaan, myös irtisanomisajan, tottakai, kaikki oli mielestäni sujunut ystävällisissä merkeissä. Kun siirron ja materiaalipaketin toimituksen aika tuli (ja lopulta myös meni), meileihin ei enää oikein vastattu. Kunnes kyselyjen jälkeen sain lopulta vastauksen, jossa pahoiteltiin viivästymistä. Jonka jälkeen oli vielä sairastapausta ja sitä ja tätä lopulta jopa kuukauden pelailun jälkeen, sain koodin lähtöpäivänäni, jolloin uusi blogisivustoni oli muuton aikoihin siirron takia alhaalla.

    No niin, sopparihan ei velvoittanut vastapuolta toimittamaan pakettia ja ymmärrän, ettei yritys halua käyttää koodariaikaa sen kasaamiseen, se on ymmärrettävää ja aivan fine, MUTTA SILLOIN SITÄ EI TARVISI MYÖSKÄÄN LUVATA TOIMITETTAVAN. Voisi vaikka

    a) lyödä paketille hintalapun, jolla kirjoittaja saa ostettua paketin

    b) sanoa, ettei pakettia saa, jolloin tietää koodarin kanssa varautua rakentamaan uusi sivu eri tavalla

    c) sanoa paketin saamisen olevan mahdollista, mutta vasta lähtöpäivänä

    EIKÄ VITTU JOJOTELLA KUUKAUDEN AJAN JONKUN SAATANAN PIKKUBLOGGARIN JA KOODARIN AJAN JA HERMOJEN KUSTANNUKSELLA. Että saattepas ettepäs saa saattepas paitsi että ette saa. Samaan aikaan, kun saman toimituksen väki lähettelee postia, jossa ohjeistetaan kertomaan lähdöstä siten, että kaikille jää hyvä mieli ja lukijoille välittyisi positiivinen fiilis tästä. Joohan?

    Väähän teki mieli pyyhkiä perseeni jookoskookos-ohjeistuksilla, joita ei TARVISI KENENKÄÄN KENELLEKÄÄN LÄHETELLÄ, jos omalta puolelta pidettäisiin kiinni sovitusta.

    Olen joskus luottanut reiluun meininkiin ja hyvinä tyyppeinä pitämieni ihmisten sanaan, mutta sinisilmäisyys on vuosien aikana vähän karissut. Ekan portaalimuuttoni jälkeen hankin oman nettiosoitteen ja hostingin, jonka myös maksan itse, jolloin myös pysyn sivuston ensisijaisena haltijana.

    Neuvotteluissa pyörii paljon nuorta sakkia, nousevia vaikuttajia, jotka eivät ehkä edes tiedä olevansa jo aika isoja, tai aloittelevia yrittäjiä. Päätteeltä neuvottelupöytään kutsuttuja noviiseja, jotka eivät ehkä tiedä parastaan ja jalkansa oven väliin saamiseksi pienen painostuksen alla pistävät nimensä vaikka nollapaperiin. Viimeksi tänä kesänä taas törmäsin alaikäiseen, taitavaan sisällöntuottajaan, jolla on kanavissaan ainakin kaksikymmentä kertaa enemmän seuraajia kuin itselläni ja joka oli juuri tehnyt kamppiksen julistepalkalla.

    Josta taas kaiken tämän uskomattoman sönkötyksen jälkeen päästään siihen, että hyvillä portaaleilla ja vaikuttajayhteistöitä välittävillä mediatoimistoilla todellakin myös on paikkansa: vaikuttajien edunvalvojina, hyvässä yhteistyössä ja luovassa suunnittelussa ja kaupallisten yhteistöiden ammattimaisessa hoitamisessa ja tehokkaassa myymisessä.

    Oppirahoilta ei kukaan varmasti voi täysin välttyä, mutta viisi vuotta sekoiltuani ja kreiselyjä katseltuani sanoisin, että kannattaa ehkäpä kaikkien (itseni mukaan lukien) vähän katsoa, mihin perkeleen papereihin nimensä kirjoittaa. Kannattaa kysyä neuvoa kollegalta tai soittaa vaikka tutun tutulle ja muutenkin avoimesti keskustella diileistä, summista ja luvuista. Nykyisin on myös esimerkiksi asiantuntijajärjestö PING, joka jakaa tilaisuuksissaan kaikenlaista infoa ja muutenkin tietoa on helpommin saatavilla. Onneksi!

    No niin, I rest my case ja menen nyt hetkeksi rappukäytävään rauhoittumaan, että kaikille jää hyvä mieli ja lukijoille välittyisi positiivinen fiilis aina kaikesta.

    Ollaan viksuja ja reiluja!

    Lue myös:

    Blogin uudet tuulet

    Blogien klassikkopostaukset

    Blogin käsikirjoitustiimi paljastunut

    Share
  • Asikaine
  • Jänisruton syksy

    Viikonloppu kului juhlavaatteita silitellessä ja haikeissa jäähyväisissä hautajaisissa. Pikkuveli näytti uudessa solmiossa ja leukaan asti napitetussa kauluspaidassaan kutistetulta autokauppiaalta, joka muistotilaisuuden sijaan olisi saapunut kappelin parkkikselle myymään vanhaa farmari-Volvoamme. Olisi naurattanut, jos ei olisi itkettänyt ihan niin paljoa.

    On satanut monta päivää ja talo tuntuu aamuisin jo vähän kolealta. Aloin harkita tämän vuotisen polttopuukuorman tilaamista ja kaivoin jopa halkotoimittajan puhelinnumeron sekä villasukat esiin.

    Viime yönä Pikkuveljelle nousi kuume, eikä hehkuvaa kekälettä meinannut millään saada rauhoittumaan ja yö meni ihme hortoiluksi. Aamulla Hippi ei taaskaan(!!) saanut pyöräänsä auki, sillä uusi(kaan) lukko ei näköjään toimi (!!!?!??!) ja lisäksi pitkätukka diagnosoi puutarhassamme luikkivan pupun aivan varmasti sairastavan jänisruttoa. Selkeä maanantai!

    Hipin painuttua pyörä- ja jänishaasteiden jälkeen yliopistolle jäin tekemään päivän työt kotiin kuumeisen autokauppiaan retkottaessa sohvalla. Tyhjähkö työkalenterini on pyrähtänyt nopeasti melko täyteen, paikoittain alkaa pukata jälleen kiirettä. Pelkään sullovani työpöytäni taas liian tukkoon, jolloin ei meinaa jäädä ilmaa omille kehittelyasteella oleville projekteille, joista olen tänä syksynä haaveillut.

    Rutoista, hammaslääkäreistä ja muista kiireistä huolimatta syksy sateineen on silti tuntunut ihan virkistävältä ja tervetulleelta. Näköjään olen vihdoin lakannut sekoilemasta syksyn saapumisesta ja tällä kertaa muistanut itseasiassa pitäväni syyskuusta. Pimeistä illoista, sieniretkistä, telkkariohjelmien alkavista kausista, saunailloista, punkusta ja uuniruoista, joiden jäljiltä voi jättää uunin luukun auki.

    Jotenkin pelottavan smoothisti mennyt. Yhtään en ole skitsoillut keltaisista lehdistä, ajanut veneellä rankkasateessa mökille huutamaan Se on kesä viä! Ihan on kesä viä! Kesä on! tai romahdellut perinteiseen tyyliini. Whaat!!

    Ehkä jänisrutto etenee jo aivoissa. Tai ehkä kesäloma oli tällä kertaa tarpeeksi pitkä.

    Ihanaa syksyä kaikille!

    Lue myös:

    Siitä syyslomasta vielä vähän

    Herkullisia sienihommia

    Jos metsään haluat mennä nyt

    Herkullisia sienihommia

    Share